Täälläpäin on vesi- ja viemäriosuuskunnan konkurrssin jäljiltä nyt se tilanne, että kunta tutkii, onko sillä olemassa velvoitetta järjestää vesihuoltoa omalla alueellaan.
Siinä mielessä vähän erikoista, sillä vesiosuuskuntaa perustettaessa saman kunnan edustajat ilmoittivat, että vesihuolto on pakko järjestää ja osuuskuntaan on pakko liittyä.
Mielenkiintoinen ennakkotapaus on tästä kieltämättä syntymässä.

Alkavalla viikolla pitäisi tulla kunnan taholta päätös vesi- ja viemäriosuuskunnan jatkosta tai putkien katkaisemisesta.
Kunta on asettanut tietyn liittyjämäärän, joka tarvitaan konkurssin jälkeisen uuden vesiosuuskunnan perustamiseksi.
Halukkuutta on vähentänyt kunnan melko erikoinen laintulkinta siitä, että uuden osuuskunnan osakkaat joutuisivatkin maksamaan takaajana toimineelle kunnalle vanhan osuuskunnan velat.
Sama kunta on vuosikymmenten mittaan antanut kymmeniä eri takauksia, eikä ole vielä koskaan yrittänytkään periä konkurssien aiheuttamia takaussaataviaan.

Vesiosuuskunnan konkurssipesä omistaa tällä hetkellä putket, pumppaamot ja sähköliittymät.
Koska kysymyksessä on ennakkotapaus, ja valtakunnassa on konkurssikypsiä vesiosuuskuntia jo lähemmäs sata, tilanne on tietysti hankala.
Lakimiehet yrittävät selvittää, onko kunnalla ylipäänsä velvollisuutta järjestää haja-asutusalueiden vesihuoltoa.
Kävi tässä miten tahansa, kiinteistöjen omistajat joutuvat jollakin tavalla maksumiehiksi.
Ainakin osa entisistä osakkaista laittaa nyt omat vesi- ja jätevesisysteemit.