Onko kenelläkään kokemuksia, mitä siitä seuraa, jos istuttaa 1200 – 1400 kuusentainta hehtaarille Etelä-Suomessa, OMT pohjijlle? Taimikonhoidot normaalisti, kenties EH:n väliin jättö.
Samoin minulla on kesäharvennuksia kuusikoissa tehty eikä niissä Ole ollut laho-ongelmaa, tosin Pohjois-Satakunnan palsta onkin aika vähän lahovikainen. Liekö ison järven suotuisa ilmastokin auttanut, Harjavallan kuusikoita nyt on sama mihin vuodenaikaan tekee kun lahoa jokatapuksessa on jo enemmän kuin tarpeeksi. Taitaa nyt kuivua rääpät loputkin.
Jos on selkeästi tyvilahoa, niin siinä ei auta muu, kuin katkaisuhoito ja kantokäsittely kesäkorjuussa.
Hybridihaapaa pari kierrosta, niin luultavasti pohja puhdistuu, mutta kyllä siellä on ilma sakeana itiöitä niin kauan, kun lahotyvisiä kuusia ja tyvitervaisia mäntyjä siellä peuhastetaan.
Aikoinaan Satakunnan alueen kuusikoiden lahoalttius tuli havaittua. Liekö tuulen ja paikoitellen kivisten maastojen yhdistelmä avittanut. Sama havainto muistakin kivisistä alueista.
Kun ensiharvennus tehdään motolla sehän tarkoittaa heti ainakin 20% tulonmenetystä. Ei noilla 4m urilla mitään kasva. Kun ei ole tietokonemalleja eri hoitotapojen taloudellisesta tuloksesta ei voida verrata. Ihmisellä on tapana toistaa samoja virheitä. Harva kykenee muuttamaan vääriä toimintatapoja. Tapion harvennusmallit lienee tulleet metsäteollisuuden tarpeista saada halpaa kuitua.
Kuusikoiden harvennuksesta saattaa syntyä ongelmia, jos esim. ei ole sopivat hakkuukelit ja maaperä on pehmeää tai harvennetaan liian harvaksi ja jäävä puusto ei sitten pysy kunnolla pystyssä myrskytuulissa.
Suositusten sopivimmat taimimäärät eri metsätyypeille on kompromisseja kuten esim. oikea ensiharvennuksen ajankohtakin useamman eri muuttujan kesken. Mutta puun kasvatuksen taloudellinen kannattavuus on muuttunut, kun puun myyntihinnat ja puutavaralajien hintasuhteet on muuttuneet vuosikymmenten takaisista. Entistä paremmin kasvuun lähtevät taimet ja hyvin toimivat muokkausmenetelmät on myös vähän muuttaneet tilannetta. Mutta suurin muutos on ehkä tapahtunut työn hinnan ja puun kantohintojen välillä.
PPA muuten saattaa olla joskus sama kahdessa toisiaan vastaavassa metsikössä mutta jos toinen on kasvatettu oikein harvassa, niin puiden runkomuoto on siellä muuttunut ja sama PPA ei merkitsekään samaa kuutiotilavuutta tiheämmässä kasvatetun kanssa.
Näyttää tuo yhden harvennuksen malli olevan suosituksissakin. Oma ajatukseni toki poikkeaa siitä hiukan kun pyrin korkeampaan kasvatustiheyteen nuoren metsän vaiheessa ja teen ensiharvennuksen kuituharvennuksena reippaasti aikaisemmin puuston ollessa jo 11-12 metristä. Tämä siksi, että 13-15m (jopa 17m) pituudessa tehtynä reipas harvennus johtaa tuulituhoihin.
Tottakai kasvupaikka vaikuttaa tällaisen mallin järkevyyteen. Yhdellä harvennuksella selvinnee kunnialla vain omt ja rehevällä mt pohjilla.
Visakallo, oma puunkasvattajan urani on vielä niin lyhyt (alle 15 vuotta) että enempi nämä ovat tietysti teorioita. En missään nimessä halua kiistää etteikö Päijät-Hämeessä oikein ajoitetuilla kahdella harvennuksella päästäisi erittäin hyvään tulokseen. Sitä voi kuitenkin pohtia onko ne 300 isointa runkoa kahdella harvennuksella yhtään isompia kuin yhdelläkään (omt-mt+ pohjat). Tottakai poistuman keskikoko on kahden harvennuksen jälkeen isompi, mutta tosiaan ne valtapuut, onko niiden järeydessä merkittävää eroa?
”mitä siitä seuraa, jos istuttaa 1200 – 1400 kuusentainta hehtaarille Etelä-Suomessa, OMT pohjijlle?”
Jos ei luontaista täydennystä tule, siitä seuraa täydennysistutuksen tarve, joka on huomattavasti hankalampaa ja työläämpää kuin alkuperäinen istustus. Olen istuttanut voimakkaasti heinittyviin kohtiin jopa hieman yli suositusten.
Taimi maksaa 18 senttiä kpl, niitä voi tökkiä vaikka kaksi samaan mättääseen. 200 ylimääräistä tainta ei maksa kuin 36 €/ ha, yhden joulukuusen hinta.
Tolopaiselle sellainen huomio, että kun ajourat avataan, ei samalla pystykarsita uran viereisiä puita. Eli ”hyödyntämätöntä” maata jää ehkä 1-1,5 metriä uran keskelle, sillä kuten muutkin metsän puut, uran varren puutkin kasvattavat oksat parin metrin päähän rungostaan.
Kun puhutaan näistä taimikonharvennuksen jälkeisistä runkoluvuista (1800, 1600, 1300 ja kuka mitäkin) niin todellisuus taitaa jokseenkin meillä kaikilla olla se, että ensiharvennusvaiheessa siellä kuitenkin 200-1000 runkoa enemmän hehtaarilla kuin suunnitelmissa oli ?.
Ja kun nyt istuttaa uutta kuusikkoa niin sen harvennusajankohdan ja voimakkuuden päättää sitten aikanaan joku muu…
”Kun ensiharvennus tehdään motolla sehän tarkoittaa heti ainakin 20% tulonmenetystä. Ei noilla 4m urilla mitään kasva. Kun ei ole tietokonemalleja eri hoitotapojen taloudellisesta tuloksesta ei voida verrata. Ihmisellä on tapana toistaa samoja virheitä. Harva kykenee muuttamaan vääriä toimintatapoja. Tapion harvennusmallit lienee tulleet metsäteollisuuden tarpeista saada halpaa kuitua.”
Kun palstalla on suositus puiden keskimääräiseksi väliksi 3 – 3,5 metriä, niin tuleeko SIINÄ kasvutappiota? EITULE EI. Jos ajoura on 1/2 -1 metriä leveämpi, tuleeko siinä kasvutappiota neljältä metriltä? EITULE EI.
Kun meillä on konevalmistjia, joiden metsäkoneet pystyvät kesäaikaankin liikkumaan kuusikossa jälkiä jättämättä, niin ainoa ongelma on se, että kaikilla metsäkoneurakoitsijoilla ei vielä ole noita tehokkaita – kuin sukkasillaan kulkevia koneita, jotka eivät painu edes märillä mailla käytännössä lainkaan.
Miksi emme käytä sellaisia puunkorjuuyrittäjiä, joilla kalusto on ajan tasalla?
Sinun täytyy olla kirjautunut vastataksesi tähän aiheeseen.
toimesta.
Sinun täytyy olla kirjautunut vastataksesi tähän aiheeseen.
Kirjaudu sisään