Onko kenelläkään kokemuksia, mitä siitä seuraa, jos istuttaa 1200 – 1400 kuusentainta hehtaarille Etelä-Suomessa, OMT pohjijlle? Taimikonhoidot normaalisti, kenties EH:n väliin jättö.
Ei taida kannattaa istutusmäärää tiputtaa alle 1800. Kun pari sataa kuitenkin kuolee alkuvaiheessa. Lisäksi tulee mutkaisia ja kaksilatvaisia. Hirvet viikuuttavat sarvillaan kymmeniä runkoja hehtaaria kohden. Miten aiotte myydä ensiharvennuksen jossa kertymä jää n.20 kiintoon.
”Niihin kuusenkasvatusdokumentteihin on muutama nimimerkkien tapaamisiin uskaltautunut asiallinen palstalainen päässyt tutustumaan.
Mutta eivät suurisuiset öykkärit.”
Piirtelin ajatuksissani mielikuvia Anttoon kuusikasvatuskokeesta. Mietiskelin, miksi kuusia ei ole pistetty kahteen riviin? Kymmenen aarin alalla 200 kuusta = 2000 r/ha. OK. Jos istutusväli rivissä olisi ollut metri, johon Anttoo onkin päätynyt ja rivejä kaksi / 10 metriä, olisiko tilanne pyuiden kannalta huonompi?
Maaperä pystyy kasvattamaan määrätyn määrän massaa/v. Tulos riippuu myös kasvatettavien puiden lehtivihreän määrästä.
Moni ihailee kuusentaimien hyvää kasvuunlähtöä lehtomaisella kankaalla unohtaen sen, että metsätyypistä riippumatta pohjan kasvuvoima riittää kyllä sen vaatimattoman puumäärän kasvattamiseen, mitä kuusentaimikko alle kaksimetrisenä vuosittain kasvaa. Todellinen kasvatuskyky nähdään vasta sitten, kun puusto on kehittynyt yli kymmenmetriseksi täystieheäksi metsäksi. Silloin yleensä Kuusikossakin alkaa puolukkatyypillä kasvu jäämään selkeästi vähäisemmäksi kuin vaikkapa OMT:llä. On aika vähentää runkolukua.
Keski-Euroopassa on jo pitkään harjoitettu Anttoon riviviljelytekniikkaa. Siellä on myös harvennusta jouduttu tekemään ja käytännössä onkin tehty käytäväharvennusta, jossa tasalaatuisesta kuusikosta on viety joka toinen rivi kerta pyyhkäisyllä. (Puolet pois) Näin ollaan päästy oikeaan runkolukuun /ha ja puuston kasvu on pysynyt todella hyvänä.
Kun ne siellä Euroopan sydämessä ovat niin tyhmiä, että kasvattavat puitansa ihan kunnon mittoihin, he tekaisevat vielä toisen harvennuksen, joka jättää parhaat puut kasvamaan isommiksi kuin yhden kuution puiksi, mutta joiden kuutiomäärät ovat pitkässä rungossa, josta tulee paljon ja hyvälaatuista sahatavaraa.
Huomattava osa Suomen metsätiedosta on tullut Itävallasta ja Saksasta, eli me emme ole metsienkäsittelyn tiedoissa ja taidoissa maailman kärki, mutta seuraamme sitä pienellä viiveellä. (Muutama vuosikymmen)
Onneksi meillä on mm. Wisakallon, Puukin, Anttoon ja Jeessin kaltaisia rohkeita kokeilijoita ja jopa uranuurtajia, joista Jeessi on kyllä se varoittava esimerkki, mutta muut eteenpäin vieviä tyyppejä.
Toloppan linjoilla tässä, 1800kpl on hyvä määrä. Se mahdollistaa valinnan teon ensiharvennuksessa (=ainoassa harvennuksessa). Taimikko myös sulkeutuu nopeammin kuin harvempaan istutettu. Säästö on marginaalista jos sen 200-400kpl yrittää tiputtaa alemmas.
Juu, olen huomannut myös että 1800kpl/ha kuusentaimia rehevillä mailla ja raivuuta huomattavasti vähemmän… Jos istutat harvempaan niin sekaan kasvaa kaikkea paskaa ja raivaussahan kanssa saat heilua.
Sopiva runkoluku riippuu tavoitteista. Jos sattumoisin haluaakin sekaan jotain lehtipuuta ja kenttäkerrokseen muutakin elämää kuin havunneulasia, niin alkurunkoluku voisi olla hieman alempi. Peten ajatusta ensiharvennuksesta ainoana en ihan ymmärtänyt; eihän 1800:sta päästä 1 harvennuksella päätehakkuuseen, sen sijaan vähän yli tuhannesta päästään.
Kun on hyvä kuusikko hyvällä pohjalla ja viljelytiheys 1800, niin ensiharvennuksen jälkeen on oikein hyvä malli tekaista yläharvennus, mutta vain sillä silmällä, että se tehdään vain kerran ja seuraava on uudistushakkuu.
On kuitenkin ”Taivahan tosi”, että samanikäisessä viljelykuusikossa ne puut, jotka ovat vasta lisävaltapuita, ovat hitaammin kasvavia / kasvaneita, kuin päävaltapuut.
1600-1800 välillä on meidän istutukset. Maapohjasta riippuen. On hyvä olla vähän varoja tuomiruostetta ja muita kasvuhäiriöitä vastaa. Booria en enään laske ongelmaksi kun se on tiedostettu ja näillä näkymin hoidettavissa. Ensiharvennuksen kun hoitaa ajoissa niin jäävän puuston uskoisin tuottavan suuremmalla tukkiprosentilla puuta. Mutta nämä nyt on vaan näitä omien pienten metsäkuvioiden havaintoja.
Anneli, kun hyvin onnistunut viljely-omt kuusikko ensiharvennetaan niin lähtötilanne on noin 1700kpl/ha (jos istutettiin 1800kpl/ha). Tästä kun ottaa puolet pois niin jäljelle jää 800-850kpl/ha.
väitän että tuo määrä mahtuu rehevällä pohjalla olemaan päätehakkuuseen asti. Toinen harvennus on tarpeeton ja aiheuttaa vain harmia. Helposti se toimen harvennus lipsahtaa niin että hehtaarille jää vain 400-500kpl ja se on rehevällä pohjalla minun mielestä liian vähän.
normaali istutustiheys 1800kpl/ha ei estä lehtipuusekoituksen kasvattamista. Se suositusten mukainen 200-300kpl/ha mahtuu sinne oikein hyvin ja harvennuksessa voi sitten jättää koivua edelleen kasvamaan jos niillä on aitoa tukkipotentiaalia. Ja tietysti säästöpuuryhmät joihin on hyvä kiinnittää huomiota jo viimeistään tsimikonharvennuksessa. Tosin nyt puhutaan niin nuorista taimikoista että niissähän pitäisi olla jo ne edellisessä päätehakkuussa jätetyt säästöpuut…
Kolmoskehitysluokassa olevan metsän käsittely olisi pohjauduttava sadan prosentin voimalla pohjapinta-alaan, ei runkolukuun.
Se ei näytä menneen jakeluun, että hehtaari tuottaa saman verran puuta aina, kunhan siinä on sama pohjapinta-ala. Esim siihen nojautuva mittaus / kasvun laskenta osittanee normaalille ihmiselle, että esim 450 – 500 runkoa kasvaa tasan saman verran puuta kuin 900 – 1000 runkoakin, kunhan molemmissa on sama ja riittävä pohjapinta-ala, vaikkapa 22 neliömetriä / ha.
Ehkä sekin selviää pikku pähkäilyn jälkeen, kumpi kuvio järeytyy nopeammin!
Sinun täytyy olla kirjautunut vastataksesi tähän aiheeseen.
toimesta.
Sinun täytyy olla kirjautunut vastataksesi tähän aiheeseen.