Onko kenelläkään kokemuksia, mitä siitä seuraa, jos istuttaa 1200 – 1400 kuusentainta hehtaarille Etelä-Suomessa, OMT pohjijlle? Taimikonhoidot normaalisti, kenties EH:n väliin jättö.
Kuusitaimikon kasvusta : 1800 kpl/ha ja 1500 kpl/ha istutustiheydellä eroa keskikoossa eh-vaiheessa on rk- lpm:ssa ; tiheämmässä kasvaneet lpm =8 cm ja harvemmassa 10 cm . (Vuokila-80, Nynäs). Eli siis harvemmassa on puut kasvaneet n. 20 l kookkaammiksi ja eh-kertymät olisi suunnilleen samat , jos jäävän puuston rk-luku on norm. Tosin järeämpi kuusikko voidaan harventaa vähän harvemmaksi kuin tiheämmässä kasvanut, jos eh. tehdään molemmissa yhtäaikaa. Joten kertymä karsuu hieman ja tietysti pikkutukkikokokin saavutetaan aiemmin kuin 1800 kpl tiheydessä.
Korj : Tuossa oli kysymys perkauksen jälkeisestä tiheydestä , ei istutustiheydestä. Mutta saman voi yleistää koskemaan kuusikkoja istutusvaiheesta asti, koska jo melko heti taimesta lähtien kokoeroja alkaa tulla eri istutustiheydellä, jos varhaisperkauksesta huolehditaan.
Tolopainen: ”Kun sahoille tulee röntgenlaitteet voidaan siirtyä todelliseen laatuhinoitteluun. Silloin etelän höttökuusi joutuu sellukattilaan ja lujempi pohjoisempana kasvatettu sahataan paremmalla hinnalla. Höttökuusen kasvattajien kullanvuolenta päättyy valitettavasti. Mutta laadusta pitää saada oikea hinta.”
Tolopaisen olisi hyvä tulla sieltä vanhan maailman hämystä nykyiseen maailmaan. Mekaanisellakin puolella puiden käyttötarkoitus on monipuolistunut niin, että ns. hötökuusi onkin muuttunut halutuksi ja arvostetuksi raaka-aineeksi. Röngtenlaitteiden tehtävänä on havaita piilossa olevat oksat ja viat, sekä myös lajitella puut valmiiksi niiden tiheyden mukaan. Nopeakasvuisuus ei ole puussa vika, vaan ominaisuus.
Niinpä, ja kyllä me nopeakasvuista puuta tullaan tarvitsemaan joka lajissaan. Tämä kehityskaari on vasta alkumetreillään. Tarvitsemme paljon, paljon enemmän puuta teollisuuteen.
Tässä on tarinaa männyn sisäisestä laadusta. Pätenee suurelta osin myös kuuseen. Nuorpuun lustot olisi hyvä saada pidettyä kapeina (taimet kasvavat varjossa tai tiheässä), mutta nuorpuuvaihe saisi olla mahdollisimman lyhyt.
Kahta asiaa en ymmärrä. Jatkuvaa kasvatusta perustellaan paremmalla kannattavuudella, kun ei muka ole uudistamiskuluja. Kuitenkin kannattavuus heti unohdetaan, kun puita kasvatetaankin 180 vuotta. Sehän on täysin ristiriitaista. Miksi, ja kenelle näitä aikuisten satuja oikein sepitetään?
Satusetiä tosiaan riittää ja montaa pitkätukkaista jymäytetään. On hiton hailee satojen vuosien kierto-ajoilla luulla nyhtävänsä tiliä puustosta, jonka ”lihomista” saat vain katseella seurata! Ötökät kävelyllään puun pintaa ylös ja alas lihottaa lompsan. Niinköhän?
Huippulaatuisen männyn kasvatusohjeena on esitetty, että taimikossa olisi niin paljon tiheyttä, että puista tulee pitkähköja ja todella hento-olsaisia. Yhsi selkeä tunnusmerkki on, että kun mänty on 25-vuotias, sen tyven läpimitta on vain 25 millimetriä. Siitä kun aletaan harventamaan, niin kehittyvä runko on niin ohutoksainen, että tyvitukin matkalla olevat oksat ovat korkeintaan lyijykynän vahvuisia ja karsiutuvat mopeasti.
Puusepänlaadun sydäntavarassakin parhaita kohtia ovat: Yllätys yllätys – Linnunsilmäoksat. Ne asetellaan huonekaluissa sellaisiin kappaleisiin, jossa ne jäävät tyrkylle katsojan silmille.
Kun puuta hoidetaan laatua ajatellen, sen kasvupaikka ei välttämättä ole lehto, vaan VT. Edelleenkin luston paksuus (Ei leveys) ei saa ylittää kolmea millimetriä, mutta on syytä olla yli 1,5 milliä, että edes lapsenlapsen lapsi tekisi tilin huippumänniköstä.
Oletteko muuten huomanneet, että isossa puussa on aina aika paksut ( ei leveät) vuosilustot. (Eihän se muuten olisi isoksi puuksi kasvanutkaan.)
Jos satavuotias puu on kasvanut puolen sentin vuosilustoa, se on jo metrin paksuinen.
Sinun täytyy olla kirjautunut vastataksesi tähän aiheeseen.
toimesta.
Sinun täytyy olla kirjautunut vastataksesi tähän aiheeseen.