Olen jo pidemmän aikaa pohtinut millaista tuloa omasta metsästä voisi saada ilman eri muotoisia hakkuita. Olen seurannut, miten Oulun seudulla kerätään ja myydään muun muassa suopursua ulkomaalaiselle lääkeyhtiölle. Veret saa kiehumaan se, kuinka paljon Suomeen tuodaan ulkomailta luonnontuotteita, joita meillä kasvaa täällä ihan omastakin takaa. Tästä esimerkkinä kuusen havut, jotka tulevat pääasiassa Tanskasta.

Tuloista en tässä kohdin tiedä enkä välitä, mutta iloitsen siitä, että olen tehnyt jotain asian edistämiseksi. ProAgria Keski-Suomi ja Keski-Suomen Maa- ja kotitalousnaiset järjestivät Erikoissienten kasvatus -infon, johon päätin osallistua oppiakseni voisiko erikoissieniä, pakuria ja lakkakääpää, kasvattaa meidän metsässä. Tähän tulikin paljon tietoa ja käytännön opastusta Luonnonvarakeskuksen Henri Vanhaselta ja Suomen Metsäkeskuksen Juha Vornaselta.

Pakurikääpä

Pakurikääpää on käytetty satoja vuosia Suomessa. Maailman ensimmäinen pakurituote oli Tikkatee, joka oli sota-aikoina pakurista valmistettu kahvin ja teen korvike. Pakurilla on myös huomattavia terveysvaikutuksia. EU:ssa pakuri on luokiteltu uuselintarvikkeeksi ja siksi sitä saa myydä ja markkinoida vain ravintolisänä ja yrttijuomana, mutta pakurikahvia ei saa myydä. Ai että mua taas kiehauttaa tämä epäkohta! Pakurikäävästä voi lukea lisää Arktisten Aromien sivuilta.

Pakuriuutetta sisältävillä tuotteilla on miljardiluokan bisnes maailmalla, etenkin Pohjois-Amerikassa, Japanissa ja Etelä-Koreassa. Suomessa lainsäädäntö rajoittaa rajusti mahdollisuuksia. Pakuria on tullut markkinoille paljon Siperiasta ja Venäjän nykytilanne saattaa muuttaa pakurin saatavuutta.

Pakurikääpää saattaa tulla luonnostaan vaurioituneeseen lehtipuuhun, yleensä koivuun. Se on röpelöinen, musta möykky elävän puun kupeessa. Pakuri on kerättävissä noin 10-vuotiaana, mutta parhaimmillaan se on 20-25 vuoden iässä. Pikkuhiljaa pakurikääpä kuolettaa emopuun. Pakuri pitää kerätä elävästä puusta, sillä se kuolee myös itse puun mukana.

Pikavoittoja ei ole siis luvassa, mutta onko joku metsänomistaja pikavoittoja koskaan odottanutkaan?

Pakuria ymppäämään

Sain infotilaisuudesta mukaani Luken ymppejä kuuteen koivuun ja lähdin tutkailemaan omaa metsää siltä näkökulmalta, että mistä löytäisin niille paikan. Infosta saamani tiedon mukaan ymppejä ei kannata laittaa parhaimpiin tukkipuihin, vaan enemmin tiheässä kasvaneisiin, minimissään 10 cm halkaisijaltaan oleviin, mieluusti ei kovin paksuihin puihin. Mineraalinen maaperä olisi paras, mutta sitä en osannut arvioida. Paras ymppäysaika on keväällä, kun koivusokerin määrä on suurin. Ymppejä ei kuitenkaan voinut nyt alkaa talven yli säästelemään, joten ymppämään vaan.

Meillä on metsässä koivikko pikkuisen kauempana, sinne en jaksanut nyt lähteä. Täytyy se paikka katsoa joskus toiste. Halusin myös nämä kokeiluympit kodin lähettyville, jotta on helppo käydä tarkkailemassa näkyykö puissa tartunnan merkkejä. Neljän vuoden kuluttua saattaa näkyä jo pakurin alkuja.

Meillä tehtiin yläharvennusta kuusimetsään, jossa oli myös tiheässä pienempiä koivuja aluspuustona. Arvelin näiden koivujen olevan otollisia pakurille. Metsäkoneuran vieressä oli pari vaurion saanutta nuorempaa koivua tiheämmin kasvavalla kuviolla, joten valitsin myös ne kohteiksi. Ympit ovat nyt kahdessa vähän eri tyyppisessä kohteessa.

Ymppäyksen vaihe 1:

Ymppäyksen vaihe 2:

Ymppäyksen vaihe 3:

Helpoin tapa yksittäiselle metsänomistajalle on yhdistää voimat muiden kanssa. Pro Pakuri Finland ry:ltä saa ostettua ymppejä ja alkaa voi sopimusviljelijäksi. Tällä hetkellä (3.10.2022) heillä ympit maksaa 0,90 € / kpl – 1,10 € / kpl riippuen määrästä jonka ostaa. Yhteyttä kannattaa ottaa myös Kääpä Forestiin. Heiltä saa ymppäyksen palveluna, jos itse ei halua sitä tehdä. Heidän esimerkkilaskelmissaan noin 10 vuoden päästä pakurista voisi saada 35 € / kg, mutta jokainenhan ymmärtää tässä kohdin, ettei tulevaisuutta voi vaan ennustaa.

Ennen kuin lähtee keräämään myyntiin pakuria, oli se sitten luontaisesti kasvanutta tai ympättyä, pitää olla ostaja tiedossa. Pakurin jäljitettävyys ja oikeat keruu- ja varastointitavat ovat tärkeitä ostajalle, onhan kyseessä elintarvike. Pakurin keräämiseen pitää olla metsänomistajan lupa.

Pakurikääpä on riittoisa eikä sitä kannata omaan käyttöön hamstrata kerralla liikoja. Yksi keskikokoinen pakuri riittää vuodeksi. Pakuri säilyy kuivattuna tai pakastettuna. Voit lukea lisää pakurin käytöstä esim. yrttijuomana tästä.

Lakkakääpä

Lakkakääpää on käytetty varsinkin kiinalaisessa lääketieteessä, Aasiassa ja Koreassa jo 2000 vuoden ajan. Se on eniten tutkituin terveysvaikutteinen sieni (kääpä). Lakkakääpää myydään Reishi-nimellä ja myös kotimaisia tuotteita on tarjolla. Lue lisää lakkakäävästä täältä.

Lakkakääpä kasvaa kuolleissa lehtipuiden, pääasiassa koivun ja tervalepän, kannoissa ja kaatuneissa rungoissa. Sitä voisi löytyä luonnonvaraisena myös Keski-Suomesta, mutta en ole osannut sitä aiemmin etsiä.

Lakkakääpää ymppäämään

Lakkakääpä pitää ympätä tuoreeseen kantoon, joka on minimissään 18 cm halkaisijaltaan. Se viihtyy kosteapohjaisissa metsissä, joten kaadoimme koivun raihnan suotyyppiseltä kohdalta. Jätettiin pidempi kanto, johon 20 sentin välein ympättiin lakkakääpää. Kaadettu puu pilkottiin polttopuiksi. Kaadettuun puuhun emme ympänneet, koska kanto pitää hyvin kosteutta ja irtonaisessa rungossa ymppejä saattaa joutua kastelemaan pari kertaa vuodessa.

Tässä saa sitten taas kymmenisen vuotta odotella lakkakääpää. Älä hättäile, istu mättäälle, kyllä se lakkakääpä siitä kasvaa. Lakkakäävän keruun kanssa pitää olla tarkempi kuin pakurin, sillä lakkakääpä on yksivuotinen, joten keruun kanssa ei voi viivytellä. Lakkakäävän keruuaika on heinäkuusta lokakuulle ja heti heinäkuussa kannattaa tarkkailla milloin se olisi kerättävissä. Lakin alaosan pitää olla valkoinen kerätteässä ja se tummuu kosketuksesta herkästi. Lakkakääpä säilytetään pakastettuna tai kuivattuna kokonaisena, viipaleina tai sen voi myös jauhaa. Pro Pakuri Finland ry:ltä voi ostaa myös lakkakääpäymppejä ja se on samoissa hinnoissa kuin pakuriympit. Lakkakääpä on arvokkaampaa kuin pakuri, mutta en lähde tähän hintoja esittelemään, näkyi olevan tähtitieteellinen hintahaarukka.

Mitäs tästä?

Metsänhoitosuunnitelmaa päivittäessäni otan mukaan pohdintaan ja keskusteluun asiantuntijan kanssa pakurin ja lakkakäävän mahdollisuudet meidän metsässä. Asiaa pitää selvittää ja pohtia. Olen iloinen siitä, että olen edes kokeillut ja on mielenkiintoista seurata mitä vuosien varrella tapahtuu. Ja ennen seuraavia ymppäyksiä pitää vähän treenata, tulin ihan hemmetin kipeäksi tästä kevyeltä tuntuneesta hommasta. Löytyi taas kropasta uusia lihaksia ja ne jaksoi muistuttaa itsestään monta päivää. Auts!

Kiitos, jos jaksoit lukea. Kerro ihmeessä kommenteissa oletko kerännyt, ympännyt, harrastanut tai viljellyt pakuria tai lakkakääpää tai jotain muuta.

Terkuin Johanna

• Lue Johannan aikaisemmat blogikirjoitukset täältä.

Jos ajankohtaiset metsäasiat kiinnostavat, tilaa Metsälehti tästä.