Siellä mettän keskellä tai tunturin huippua kohti kavutessa tuntee elävänsä, kun pitää hokea jokaisella askeleella itelleen mielessä että ”kukaan ei tule hakemaan sinua täältä pois, ota askel ja kävele eteenpäin.” Tosi tarina, tämä oli minun mantra Hetta-Pallasreitillä Lumikeroa keskellä yötä huiputtaessa 25km kävelyn jälkeen.
Mutta se vaelluskuume ilmenee silleen salakavalasti, että alkaa pohtimaan, koska sitä ois lomaa ja voiskohan kalenteriin tehä vähän tilaa. Sitten alkaa katteleen, että mistä sitä tuole koiraeläimele ostettais oma reppu, joutaa nimittäin kantamaan omat nappulansa. Ja ihan huomaamattaan alkaa selaileen Luontoon.fi:tä ja Retkikarttaa. Kaivaa kaapista vaelluskengät ja rasvailee niitä. Mitä vähemmän mettäsä on lunta, sitä enemmän mielin vaeltamaan. Onkohan tämä joku geeniperäinen asia, että aina keväällä nousee kauhea tarve lähteä mettään rämpimään? Toisaalta, minusta tuntuu, että on aina tarve päästä mettään rämpimään.
Pointti koko tällä jutulla oli se, kun rakkaasta takista meni taskusta vetoketju rikki. Aloin pohtimaan, että mitä tälle vois tehä. No valmistaja aiko vaihtaa uuden vetskarin takuuseen! Aivan huippu homma, että laadukkaita tavaroita arvostetaan sen verta paljon, että niitä korjataan eikä vaihdeta heti uuteen pikkuvian takia. Valmistajan toimet kertoo myös yrityksen vastuullisuudesta ja nykyaikaan hyvin sopivasta kerskakulutuksen vähentämisestä. Arvostan nyt vielä enemmän tätä minun huippua takkia!
Omissa varusteostoissa oon pyrkiny siihen, että ostan ennemin yhet kunnolliset, ko tusinan huonoja. Tämä tekee minusta todella vaikean kuluttajan. Vertailen hintoja, testailen, luen arvosteluja, etin tietoa ja tutkin tuotteita melkein loputtomasti, ennekö voin ostaa jotain. Sen jälkeen, ko jotain ostan, piän sitä ko kukkaa kämmenellä; huollan pieteetillä, parsin ja puunaan. Kengille on omat huoltosetit, kalvovaatteille omat. Makuupussit ja muut tarvikkeet säilytetään ilmavasti ja rispaantuneet osat korjataan heti.
Jokakeväistä vaelluskuumetta voi helpottaa aluksi vaikka rasvaamalla kengät
Jokakeväistä vaelluskuumetta voi helpottaa aluksi vaikka rasvaamalla kengät ja jos se ei riitä, niin menemällä retkelle syömään pussipastaa ja nauttimaan räntäsateesta!
Lue myös Lauran aikaisemmat blogikirjoitukset.
Jos ajankohtaiset metsäasiat kiinnostavat, tilaa Metsälehti tästä.
Kommentit
Ei vielä kommentteja.
Sinun täytyy olla kirjautunut vastataksesi tähän aiheeseen.