Metsänomistajia tuntuu entistä enemmän kiinnostavan metsänhoito luonto-, maisema- ja tunnearvoja huomioon ottaen. Puhutaan lapsuuden maisemista ja metsän tuomasta tunnearvosta, maisemallisesta merkityksestä niin itselle kuin asuinyhteisölle. Parhaillaan EU:ssa kritisoidaan ympäristöarvoihin vedoten Suomen halua kasvattaa avohakkuiden määrää. Avohakkuista käydään tunnepitoista keskustelua puolesta ja vastaan.
Itse olen kasvanut maailmassa, jossa käytännössä tehtiin vain avohakkuita. Avohakkuut tuntuvat itsestänikin pahalta, kunnes taimikko on taas hyvässä kasvussa. Minulla ei ole tarpeeksi tietoa ottaa kantaa asian puolesta tai vastaan, joten jätän sen asian sikseen. Kerron tässä blogissa, mitä opin ja aion toki selvittää, voisiko omassa metsässäni olla mahdollisuuksia jatkuvalle kasvatukselle.
Kuulin jatkuvasta kasvatuksesta, kun hankin metsää. Sisäistettäviä asioita ja puuhaa oli kuitenkin alussa niin paljon, että vasta nyt pääsin perehtymään asiaan paremmin. Pari avohakkuuta on metsääni tehty. Jatkuvan kasvatuksen mallia ei ehdotettu metsänhoitoyhdistyksestä edes vaihtoehtona, enkä hoksannut siitä kysellä.
Oppia metsäretkeltä
Tutustuin jatkuvaan kasvatukseen Suomen Metsäkeskuksen metsäretkellä. Retki oli tähän väliin mukava tapa nähdä jatkuvan kasvatuksen kohde käytännössä ja jutella samalla asiantuntijan kanssa. Lähdimme retkelle minibussilla, jonka kyydissä olivat monenkirjavat metsänomistajat ja asiantuntijat.
Jatkuvaa kasvatusta kutsutaan myös pienaukkohakkuuksi. Samaa asiaa lienee myös luontainen kasvatus.
Jatkuvan kasvatuksen kohteet
Metsä, jossa on jo valmiiksi monen ikäistä puuta, soveltuu äkkiseltään ajateltuna hyvin jatkuvaan kasvatukseen. Silloin isoja puita poistetaan poimintahakkuuna. Hyvä puoli tässä on se, että 10 – 15 vuotta kasvaneet taimet säilytetään, kun avohakkuussa lähes kaikki kaadetaan.
Sopivia kohteita jatkuvaan kasvatukseen on vaikea löytää, ja tasaikäisessä puustossa pohjatyön tekeminen on vuosien työ. Ensin tehdään ensimmäinen pienaukko ja sen taimetuttua voidaan aukkoa laajentaa uudella pienaukolla. Tähän saattaa mennä viidestä kymmeneen vuotta. Pienaukossa kunttaa voidaan kääntää, jotta taimettuminen onnistuu paremmin. Tavoitteena on, ettei päätehakkuuta tule koskaan ja että hakkuita voisi tehdä 20 vuoden välein. Tasaikäisissä metsissä voi tehdä myös suojauspuuhakkuuta ja yläharvennusta.
Jatkuva kasvatus sopii myös sellaiselle metsänomistajalle, joka arvostaa luontoa ja eläimiä. Pienaukoista tulee oivallinen paikka linnuille lämmitellä ja lähteä lentoon. Pienaukkojen reunoilla taas saattavat marjat alkaa viihtyä entistä paremmin, kun valoa tulee enemmän.
Tuleeko jatkuvalla kasvatuksella tarpeeksi rahaa?
Tällä hetkellä pienaukkohakkuusta maksetaan kuutiolta vähemmän kuin avohakkuusta, mutta pitää muistaa, ettei jatkuvassa kasvatuksessa tule uudistamiskustannuksia (ellei sitten käännä kunttaa kaivinkoneella). Jos pienaukko on alle 0,3 hehtaaria, ei uudistamisvelvollisuutta ole, vaan voidaan odottaa luontaista uudistumista. Jatkuva kasvatus vaatii metsäkoneenkuljettajalta enemmän tarkkuutta: jotkut ovatkin erikoistuneet tämän kaltaisiin haastaviin hakkuisiin. Kuusen juuria ja pystyyn jäävien puiden runkoja pitää erityisesti varoa.
Opit jatkuvasta kasvatuksesta uudelle metsänomistajalle
- Selvitä, onko metsässäsi jo luontaisesti sopivaa puustorakennetta jatkuvaan kasvatukseen.
- Jatkuvaa kasvatusta ei tarvitse soveltaa koko metsässä. Avohakkuu voi olla ratkaisu jossain kohdassa ja toinen kohta taas voi olla ihanteellinen jatkuvaan kasvatukseen.
- Mieti, mitä arvostat metsässäsi. Vaikka luonnollinen kasvatus ei olisikaan hetkellisesti kannattavampaa, voi se kuitenkin olla paremmin arvojasi vastaava vaihtoehto.
- Käy aiheesta keskustelua metsäasiantuntijan kanssa. Voitte myös tehdä laskelmia (avohakkuu vs. jatkuva kasvatus) päätöksenteon tueksi.
En ole vielä varma, onko metsässäni sopivaa puustoa jatkuvaan kasvatukseen tai olisiko siellä hyvää kohdetta alkaa viedä metsänhoitoa ainakin jollain kuviolla jatkuvan kasvatuksen suuntaan. Metsäni rajautuu kylätiehen, jonka varressa olisi kiva säilyttää puustoa jatkuvasti eikä tehdä avohakkuuta tien viereen. Ensi vuonna on suunnitteilla leimikon teko, joten silloin selvitän myös tätä asiaa tarkemmin.
Metsäkustannuksella on kirja jatkuvasta kasvatuksesta, Metsän jatkuva kasvatus. Kannattaa lukaista se, mikäli kiinnostaa tietää aiheesta enemmän.
Aurinkoista kesää toivottaen
Johanna
Kirjoittaja on uusi metsänomistaja
Jos ajankohtaiset metsäasiat kiinnostavat, tilaa Metsälehti tästä.
Sopii sellaisille paikoille jossa on elinvoimainen taimikko tai nuorempi kasvava metsä isompien puiden alla.Pienaukotkin pitäisi maanmuokata..Ennen oli harsintahakkuita, jossa oli vain huonot ainekset kasvamattomina jäljellä. Pienissä pinta-aloissa voi olla järkeeki jatkuvaan kasvatukseen..
Jatkuva kasvatus antaa parhaan taloudellisen tuloksen metsänomistajalle.
Jos hänellä on varma tieto, että jäljelle jäävät aluspuut ovat maan parasta laatuluokkaa, hän voi myös nukkua yönsä hyvin.
Todennäköisemmin hän kuitenkin harsintahakkuissa nyppii rusinat pullasta ja jättää jälkipolville aluspuista muodostetun, heikkolaatuisemman metsän.
Jos hän ajattelisi tulevia sukupolvia, hän uudistaisi metsän istuttamalla jalostettuja laatutaimia, joiden kasvupotentiaali on 25 – 30 % vanhoja metsiemme keskiarvoa parempi. Mutta sen tuoton korjaa vasta poika ja pojanpoika.