Uhanalaisille eliöille on ympäristöministeriön asetuksessa määritelty korvaushinta, joka lankeaa maksettavaksi eliön hävittämisestä. Korvaushintojen perusteella voi ynnäillä, kuinka ympäristöhallinto arvostaa eri uhanalaisten lajien kantoja.

Meillä on lukematon määrä luontotutkijoiden uhanalaisiksi luokittelemia lajeja. Valtaosa niistä esiintyy myös muualla pohjoisella pallonpuoliskolla, eli lajien säilyminen ei riipu pelkästään siitä, mitä Suomessa tehdään.

Sitten meillä on lajeja tai ainakin yksi laji, joita ei elä kuin Suomessa. En osaa nimetä muita kuin otsikossakin mainitun saimaannorpan. Jos se häviää Saimaalta, se häviää samalla koko maapallolta.

Voisi ajatella, että ainutlaatuisuus näkyisi myös ympäristöministeriön asettamissa korvaushinnoissa. Yksinkertainen laskutoimitus osoittaa, että todellisuudessa saimaannorppakanta on pahasti ale-hinnoiteltu.

Yhden saimaannorpan korvaushinta on 9 755 euroa. Metsähallituksen mukaan norppia on tällä hetkellä 480 yksilöä. Näin ollen ympäristöministeriö arvottaa norppakannan arvoksi 4,7 miljoonaa euroa.

Sitten meillä on raakku, jolle me kaikki tietysti toivomme pelkästään hyvää. Raakku ei ole endeeminen laji Suomessa, vaan se on levittäytynyt suunnilleen samalle alueelle kuin Salmo-suvun merilohet.

Wikipedia kertoo raakun esiintymisalueesta seuraavaa:

Jokihelmisimpukkaa tavataan Euroopassa ja Pohjois-Amerikan itärannikon joissa. Euroopassa sen keskeisin levinneisyysalue on Pohjois-Atlanttiin, Barentsinmereen ja Vienanmereen laskevissa joissa. Etelässä levinneisyysalue rajautuu Alppeihin, Pyreneiden niemimaalla sitä tavataan vaan alueen luoteisosassa. Koillisessa jokihelmisimpukkaa esiintyy vielä Arkangelin alueella ja idässä Venäjän Karjalassa ja Baltiassa.[8] Pohjois-Amerikassa lajia tavataan Kanadasta Newfoundland ja Labradorin provinssista Yhdysvaltoihin Pennsylvanian ja Delawarenosavaltioihin. Lännessä sitä rajoittaa Appalakit.[1]

En väitä, että raakulla menisi hyvin, mutta sillä on paljon enemmän pelivaraa kuin mökkiläisten katiskoita väistelevillä norpillamme.

Ympäristöministeriön hintalistassa tämä ei kuitenkaan näy. Yhden raakun korvaushinnaksi on määrätty 589 euroa. Raakkuja arvioidaan olevan Suomessa reilun kaksi miljoonaa yksilöä. Kännykän laskimen nollat nipin napin riittävät raakkukannan kokonaisarvon osoittamiseen: 1 178 000 000 euroa, siis lähes 1,2 miljardia euroa.

Jokainen raakku on varmasti hintansa väärti, mutta onko raakkukanta 250 kertaa arvokkaampi kuin maailmassakin ainutlaatuinen saimaannorppakanta?

Jos ajankohtaiset metsäasiat kiinnostavat, tilaa Metsälehti tästä.