Lepo- ja tulipaikka metsässä lisää siellä oleskelua ja viihtymistä. Samalla hyödytään metsän terveysvaikutuksista. Metsänomistaja Johanna Teräväinen perheineen rakensi laavun oman metsän siimekseen.

Mureneeko metsäteollisuuden valta hiilen pölinään ja tuulen huminaan, vai vieläkö teollisuuden lobbareilta löytyy aseita asemansa säilyttämiseen?

Metsänomistaja Johanna Teräväinen kirjoitti ylös oman metsänhoitotahtonsa, joka pohjustaa metsänhoitosuunnitelman laatimista ja metsänhoidollisten linjauksien tekemistä.

Metsänomistaja Johanna Teräväinen haastatteli metsäkosketuksen fyysisistä terveysvaikutuksista väitöskirjatutkija ja Re-Connecting Nature®-mikrobiuutteen tuotepäällikkö Iida Mäkelää.

Millaisten tulevaisuuden metsien, metsäkulttuurin ja metsätalouden luomiseen osallistumme metsäsuhteillamme?

Tuulituhot ja kirjanpainajat aiheuttivat jatkuvapeitteisellä kohteella arviolta lähes kahden tuhannen euron rahallisen tappion hehtaarilta. Onko päätehakkuun aika?

Metsätilan säilyttämisellä kunnioitetaan aiempaa sukupolvea ja heidän omavaraista elämäntapaansa.

Yhteiskuntatieteissä loukku kuvaa tilannetta, jossa yksilöiden itsekeskeinen toiminta rapauttaa yhteistyötä. Kajastaako suomalaisessa metsäkeskustelussa loukun reunat?

Yhteiskunnan säännöt määrittävät arvojamme, mieltymyksiämme ja tavoitteitamme. Ne vaikuttavat meihin enemmän kuin huomaammekaan. Myös suhteessamme metsään ajattelemme ja toimimme instituutioiden maailmassa.

Keskusteluissa metsänomistajien kanssa ilmeni, että usein perheet ja suvut haluavat säilyttää metsäomaisuuden hallussaan. Metsäomaisuutta arvostetaan ja siitä halutaan pitää kiinni: ”Maa on jotain, jota ei enää valmisteta”. Monet metsänomistajat kokevat olevansa osa sukupolvien jatkumoa.