Matkakuvavaroitus! 🙂 Lapin ammattikorkeakoulun metsätalousinsinöörien opintokokonaisuuteen on jo vuosikausia kuulunut matka Ylä-Lappiin tutustumaan pohjoisten metsien erikoispiirteisiin ja hoitoon. Laura Halvarin kolmas opiskeluvuosi alkaakin reissumerkeissä.
Taimikon varhaishoidon Kemera-tukien käytön määrä on tällä hetkellä vuotta vain 40 % kahden edellisen vuoden määristä ja se on metsän kehityksen kannalta ehkä tärkein työlaji. Onko pitkäjänteisen metsänhoidon kulttuuri menossa unholaan ja metsänhoidossakin siirrytään kvartaalitalouteen?
Alkuvuodesta sain mainoksen koulun sähköpostiin: Hae Metsälehden opiskelijabloggaajaksi. Naureskelin, että pitäisköhän alakaa, ei varmaan kellään kiinnosta mitä mulla ois asiaa. Mietin vieläki, että vähisä on hakijat, jos minut valittevat.
Nyt kannattaa suunnitella vuoden metsänhoitotyöt arvioiden realistisesti oma käytettävissä oleva työaika ja osaaminen. Arvion pohjalta näkee, paljonko metsänhoitotarpeista ehdin itse tehdä ja paljonko tilaan palveluntarjoajilta.
Uuden metsän perustamisen jälkeen seuraavaksi paras teko metsässä on metsän hoitaminen tuleville sukupolville. Jos itse ei ehdi tai jaksa, ulkopuolisen tekijän työn kustannus on pienin, kun työ tehdään ajallaan.
Roope Lipasti kävi ihmettelemässä omassa puolen hehtaarin metsässään, kuinka kauan mahtaisi siellä selvitä. Talvella hän kuulemma pärjäisi puolisen tuntia jonka jälkeen olisi pakko soittaa taksi. Kesällä olisi kuitenkin helpompaa, mutta vain vähän.
