Ehkä se on se perheen esikoisen rooli, joka yllytti minut miettimään omaa osuuttani isän metsätilan suhteen. Ei olisi ensimmäinen kerta, kun ryhtyisin hommaan, jonka opettelen vasta matkan varrella.

Alkuvuodesta sain mainoksen koulun sähköpostiin: Hae Metsälehden opiskelijabloggaajaksi. Naureskelin, että pitäisköhän alakaa, ei varmaan kellään kiinnosta mitä mulla ois asiaa. Mietin vieläki, että vähisä on hakijat, jos minut valittevat.

Opiskelijavlogistimme Rikun toinen vlogi vie katsojansa viikoksi metsänhoitoyhdistyksen harjoittelijan matkaan Pohjanmaan metsiin.

Hyttyset olivat kuitenkin vasta esimakua, eräänlainen totaalisen sodan esinäytös. Hirvet ja kärpäset olivat nimittäin paritelleet metsässämme ahkerasti, minkä seurauksena hirvikärpäsiä oli joka paikassa.

Metsänomistajan arvot muuttuvat elämäntilanteiden ja tarpeiden mukaan. Olisiko hyvä luoda päätöksenteon avuksi arvojen keskinäiseen vertailuun laskuri tai indeksit? Näiden avulla voisi vertailla erilaisia vaihtoehtoja yhteismitallisesti ennen suunniteltua toimenpidettä ja jälkeen. Tällöin metsänomistajalla olisi näkemys, miten hänen arvonsa toteutuvat.

Tällä kertaa pyysin mukaan tähän kiky-loikkaan myös perheemme nuorison, sillä ajattelin, että hänelle tekisi hyvää oppia hakkaamaan halkoja. Se kun ei ole taito, joka tulisi äidinmaidosta tai jonka voisi ladata kännykkään.

Metsä rauhoittaa. Tunnin kun talsii vaikka tutuillakin puuhuudeilla, huomaa, että on onnistunut olemaan ajattelematta oikeastaan yhtään mitään.

Roope Lipasti pohtii, onko koivu nainen vai mies. Entä mänty? Pajut kuitenkin ovat lapsia, siitä ei pääse yli eikä ympäri.

Roope Lipasti kävi ihmettelemässä omassa puolen hehtaarin metsässään, kuinka kauan mahtaisi siellä selvitä. Talvella hän kuulemma pärjäisi puolisen tuntia jonka jälkeen olisi pakko soittaa taksi. Kesällä olisi kuitenkin helpompaa, mutta vain vähän.

Kolmas vuosi Metsätalousinsinööriopintoja takana ja tänä kesänä harjoittelussa tulevassa Hossan kansallispuistossa.