Minä päätin jo maaliskuussa, että tänä kesänä aion katsoa mitä kaikkea käsillään voi metsänantimista saada aikaan. Tulevissa Elisan postauksissa luvassa on ainakin kuusenkerkkäsiirappia, tuohitöitä, saunavastan tekoa ja lehtikerppuja.
Metsätalousinsinööriopintoihin kuuluu kaksi työharjoittelujaksoa. Toinen jakso on asiantuntijatyötä ja sen Laura tekee Lapin ammattikorkeakoulun ja Luken yhteisessä kansainvälisessä Agroforestery on Barents Region- hankkeessa.
Hoitamattomassa metsässä on ikiaikojen kumua. Ei ihme, jos alkaa kuvitella että siellä asuu ties mitä pahoja henkiä. Eikä myöskään ihme, jos moiseen eksyy.
Metsäalan monimuoto-opiskelussa on todella paljon hyviä puolia. Saa tehdä itsenäisesti ja silloin, kun on aikaa. Opettajat joustavat tarvittaessa ja ymmärtävät aikuisopiskelun haasteet. Summa summarum: aikuisena opiskelu on haastavaa, rankkaa ja erittäin palkitsevaa.
Jos joku miettii, että ”tuohan on ihan pala kakkua, ei iltaopiskelut ole niin rankkaa puuhaa” niin väärin meni. Työt, opiskelu ja perhe yhdessä muodostavat sellaisen läjän aktiviteetteja, ettei paljoa muuta ehdi edes miettimään.
Hiukan silti on nuorisolla vielä opettelemista luonnossa selviytymisestä, sillä illalla hän päätti lämmittää saunan ja haki liiteristä niitä päivällä sinne viemiämme halkoja, jotka olivat hieman märempiä kuin Saaristomeri.
Se tammi oli nähnyt lähes koko Suomen kirjoitetun historian. Tosin Taivassalossa ei ole koskaan tapahtunut mitään merkittävää, niin että sikäli tammella epäilemättä oli tylsä elämä.
Matkakuvavaroitus! 🙂 Lapin ammattikorkeakoulun metsätalousinsinöörien opintokokonaisuuteen on jo vuosikausia kuulunut matka Ylä-Lappiin tutustumaan pohjoisten metsien erikoispiirteisiin ja hoitoon. Laura Halvarin kolmas opiskeluvuosi alkaakin reissumerkeissä.
