Taipuisalle ja sitkeälle katajalle on löytynyt monta käyttökohdetta, sen pienestä koosta huolimatta. Juhani Aho vertasi suomalaisia katajaan, joka taipuu muttei taitu, ja loi käsitteen katajaisesta kansasta.
Pajujen oma elonkirjo pitää yllä suurempaa monimuotoisuutta kuin yksikään pääpuulajeistamme. Myös kaupunkiympäristöön pajut voivat tuoda tervetullutta monimuotoisuutta.
Kuusi kärsii monista ilmastonmuutoksen kärjistämistä ongelmista, ja sille etsitään vaihtoehtoja metsänviljelyssä. Jopa pyökistä on puhuttu tulevaisuuden puuna, mutta silläkin on kotiseudullaan omat ongelmansa.
Viime vuosituhannen lopulla istutetut visakoivikot puskevat laatupuuta. Visan kasvatus meillä osataan. Nyt olisi aika ideoida visapuulle käyttöä yhteistuumin ja luovalla otteella.
Mediassa metsäammattilaiset näyttäytyvät työnsä kautta usein yksiulotteisesti vain metsän taloudellisina hyödyntäjinä. Ammattilaisten kertomat metsäkokemukset ovat kuitenkin moniulotteisia ja kehollisia.
Metsään liittyvä kulttuuri on metsäkulttuuria: ihmisten yhteisiä metsään liittyviä toimintatapoja, arvoja ja käsityksiä. Se on ihmisen ja metsän välistä vuorovaikutusta menneestä tulevaan.
Ihmiset tarvitsevat kaupunkimetsiä, sillä ne tarjoavat vaihtoehdon kaupunkiympäristön vilinälle, ihmisten ja liikenteen runsaudelle. Metsässä voi hetken rauhoittua, hengittää.
Uudessa blogisarjassamme Tuulikki Halla, Reetta Karhunkorva ja Jaana Laine käsittelevät kaupunkimetsiä, metsäkonflikteja, muuttuvaa metsäammattilaisuutta ja metsänomistajuutta sekä metsäsuhteisiin sisältyvää ylisukupolvisuutta.
