Joka keväisen vaelluskuumeen saanut blogistimme Laura pohtii vaellusharrastusta lajin vastuullisuuden ja kestävyyden kannalta.

Jos joku miettii, että ”tuohan on ihan pala kakkua, ei iltaopiskelut ole niin rankkaa puuhaa” niin väärin meni. Työt, opiskelu ja perhe yhdessä muodostavat sellaisen läjän aktiviteetteja, ettei paljoa muuta ehdi edes miettimään.

Hiukan silti on nuorisolla vielä opettelemista luonnossa selviytymisestä, sillä illalla hän päätti lämmittää saunan ja haki liiteristä niitä päivällä sinne viemiämme halkoja, jotka olivat hieman märempiä kuin Saaristomeri.

Vlogistimme Riku haastattelee metsäopiskelija, ampumahiihtäjä Tero Seppälää alkavan kisakauden kynnyksellä.

Matkakuvavaroitus! 🙂 Lapin ammattikorkeakoulun metsätalousinsinöörien opintokokonaisuuteen on jo vuosikausia kuulunut matka Ylä-Lappiin tutustumaan pohjoisten metsien erikoispiirteisiin ja hoitoon. Laura Halvarin kolmas opiskeluvuosi alkaakin reissumerkeissä.

Tie metsänomistajaksi tuntui tässä vaiheessa sokkona suunnistamiselta, mutta myös jännittävältä.

Alkuvuodesta sain mainoksen koulun sähköpostiin: Hae Metsälehden opiskelijabloggaajaksi. Naureskelin, että pitäisköhän alakaa, ei varmaan kellään kiinnosta mitä mulla ois asiaa. Mietin vieläki, että vähisä on hakijat, jos minut valittevat.

Minnasta tulee yllättäen metsänomistaja. Miltä se tuntuu ja mitä kaikkea sukupolvenvaihdos tuo tullessaan ihmiselle, joka ei ole siihen yhtään ymmärtänyt valmistautua.

Hyttyset olivat kuitenkin vasta esimakua, eräänlainen totaalisen sodan esinäytös. Hirvet ja kärpäset olivat nimittäin paritelleet metsässämme ahkerasti, minkä seurauksena hirvikärpäsiä oli joka paikassa.

Metsä rauhoittaa. Tunnin kun talsii vaikka tutuillakin puuhuudeilla, huomaa, että on onnistunut olemaan ajattelematta oikeastaan yhtään mitään.