Aamu ei ole vielä valjennut, kun lähdimme puolison kanssa metsään hommiin. Onpa hauskaa ajella ajouraa myöten aamuhämärissä lumimonsterin (snowdog) valokeilassa. Poskia kutitelleet yli 30 asteen useamman päivän kestäneet paukkupakkaset ovat takanapäin ja lämpömittari näyttää nollaa. Kovilla pakkasilla villaan ja toppavaatteisiin kääriytyneenä kärsi oikein hyvin tehdä pieniä kävelylenkkejä metsässä, mutta nyt teki mieli lähteä hommiin. Edellisenä päivänä puut tiputtelivat romisten lumet oksiltaan ja nyt ne seisovat jälleen paljaana. Sydäntalven lumoavat, valkoisina hohtavat kimmeltävät puut ovat vaihtaneet asunsa, kuten niin monta kertaa talven mittaan. Pitkästä aikaa tuulee, lipputangon viiri lepattaa suorana kohti etelää. Onko tuulessa jo kevään tuntua? 

Saimme samalla reissulla useamman tarpeen täytettyä. Teemme itse polttopuumme, joten tämä oli homman päällimmäinen tarkoitus. Samalla saimme harvennettua turhan tiheää kohtaa metsässä. Talomme lämpiää Äitimaan syvästä suosta kumpuavasta lämmöstä, mutta polttopuita tarvitaan kaikkiaan 10 tulipaikkaamme. Talvella ruoka valmistuu pitkälti leivinuunissa ja nyt on puuhellakin aktivoitu taas käyttöön, kun joululahjana sain toivomani valurautapannujen huollon ja puuhella vielä löytyi lasten maalauksien alta. Puusauna meillä lämpiää melkein joka ilta. Tuli takassa lämmittää suloisen pehmeästi.

Pysähtymistä puhteiden äärelle

Kuormittavassa ja kiireisessä arjessa pienet pysähtymiset, tietoisesti jonkin tekemisen äärelle pysähtyminen, tuovat pieniä rauhan hetkiä, jotka tekevät hyvää jossain syvällä sisimmässä. Arjen pieniä merkityksellisiä hetkiä. Esimerkiksi hetki, jossa tummanpuhuvan puuhellan lämmössä valmistan ruokaa perheelleni. Hetki, jossa piipahdan yksin puuliiterissä täyttämässä puukoria. Hetki, jossa asettelen puut ja tuohet takkaan ja raapaisen tulitikun. Pieniä läsnäolevia ja pysähtyneitä hetkiä. Puun tuoksu, tulitikun rätisevä leimahdus, tuohen käpristyminen, liekin lumoava tanssi puilla. Pieni tärkeä pysähtynyt hetki, jonka jälkeen jaksan olla paremmin läsnä perheelleni.

Treenaamista metsäpunttisalilla

Pikkulapsiarjessa liikunta ja oma hyvinvointikin tahtoo jäädä vasta sinne viimeiseksi listalla vaikka sen pitäisi olla ihan kärkipäässä. Viime vuoden puolella jo päätin, että arjen liikuskelua pitää lisätä eri tavoin ja tämä treeni metsäpunttisalilla oli kyllä tehokas setti. Tuli hyvä mieli, kun koitteli voimiaan, mutta kehonhuoltohan se unohtui metsäpunttisalin jälkeen. Isompien lasten äiti-ihmisiltä olenkin oppinut, että liikunnan lisääminen päiväsaikaan lisää hyvinvointia ja työpäivän tehokkuutta, eikä vie tärkeää perheaikaa illasta. Tämän metsäpunttisalin jälkeen työt tietokoneella luisti ja ajatus oli kirkas huolimatta huonommin nukutusta yöstä.

Havuja perinnesaunotuksiin

Tyhjällä ahkiolla ei suinkaan kotiinpäin lähdetty, sillä karsituiden kuusien tuoksuvat tuuheat oksat lastattiin kyytiin ja toin ne kotiin katoksen alle odottamaan talven tulevia perinnesaunotuksia. Teen saunotuksiin havupedin lakanoiden väliin ja asiakkaat pääsevät köllimään niiden päälle.

Millaisia pysähtymisen hetkiä sinulla on arjen puhteiden äärellä? 

Kaikkea hyvää vuoteen 2024!

Johanna

Jos ajankohtaiset metsäasiat kiinnostavat, tilaa Metsälehti tästä.