Roope Lipasti pohtii, onko koivu nainen vai mies. Entä mänty? Pajut kuitenkin ovat lapsia, siitä ei pääse yli eikä ympäri.

Olen saanut uuden metsänomistaja-ystävän. Olemme tunteneet Hoppulan Kaisan kanssa toisemme ihan pikku likasta, jo alle kouluikäisestä. Kaisa on ollut metsänomistaja vasta muutaman kuukauden. Kaisan kanssa kävimme opintomatkalla!

Uuden metsän perustamisen jälkeen seuraavaksi paras teko metsässä on metsän hoitaminen tuleville sukupolville. Jos itse ei ehdi tai jaksa, ulkopuolisen tekijän työn kustannus on pienin, kun työ tehdään ajallaan.

Roope Lipasti kävi ihmettelemässä omassa puolen hehtaarin metsässään, kuinka kauan mahtaisi siellä selvitä. Talvella hän kuulemma pärjäisi puolisen tuntia jonka jälkeen olisi pakko soittaa taksi. Kesällä olisi kuitenkin helpompaa, mutta vain vähän.

Tein avohakkuuta omaan perämetsään, jotta sai hankintakuluja katettua. Kyllä tässä nousee pintaan ajatus voisiko asian hoitaa toisinkin.

Metsureiden ja koneenkuljettajat työmaista isolla osalla ollaan myöhässä liikkeellä pelastamassa metsälle kasvun edellytykset.

Sienten nimet ovat ehtymätön vitsikirja. Syksyinen metsä on minulle kaikkein kaunein. Kosteaa, viileää, raikasta, kuulasta. Syksyisessä metsässä hengittää jotenkin vapaammin.
Ja bonuksena sieltä löytää sieniä.

Tulipesiä on moneen lähtöön, joten klapejakin pitää olla niiden mukaisesti. Pieniä ja isoja klapeja, tuohisia, syttypuita ja kiehisiä.

Metsä kiinnostaa montaa tahoa. Odotukset ovat moninaisia esimerkiksi biotalouden, yhteiskunnan ja monimuotoisuuden tiimoilta

Mitä enemmän tekee erilaisia asioita puusta, sitä enemmän sitä alkaa arvostaa. Maailmassa ei ole olemassa toista yhtä monikäyttöistä raaka-ainetta (no sukkahousut ehkä, jos Niksi-Pirkkaa on uskominen). Puusta voi tehdä ohuen ohutta paperia tai mahtavia hirsirakennelmia. Parasta puu on paksuna.