Alkuvuodesta sain mainoksen koulun sähköpostiin: Hae Metsälehden opiskelijabloggaajaksi. Naureskelin, että pitäisköhän alakaa, ei varmaan kellään kiinnosta mitä mulla ois asiaa. Mietin vieläki, että vähisä on hakijat, jos minut valittevat.
Minnasta tulee yllättäen metsänomistaja. Miltä se tuntuu ja mitä kaikkea sukupolvenvaihdos tuo tullessaan ihmiselle, joka ei ole siihen yhtään ymmärtänyt valmistautua.
Hyttyset olivat kuitenkin vasta esimakua, eräänlainen totaalisen sodan esinäytös. Hirvet ja kärpäset olivat nimittäin paritelleet metsässämme ahkerasti, minkä seurauksena hirvikärpäsiä oli joka paikassa.
Metsänomistajan arvot muuttuvat elämäntilanteiden ja tarpeiden mukaan. Olisiko hyvä luoda päätöksenteon avuksi arvojen keskinäiseen vertailuun laskuri tai indeksit? Näiden avulla voisi vertailla erilaisia vaihtoehtoja yhteismitallisesti ennen suunniteltua toimenpidettä ja jälkeen. Tällöin metsänomistajalla olisi näkemys, miten hänen arvonsa toteutuvat.
Tällä kertaa pyysin mukaan tähän kiky-loikkaan myös perheemme nuorison, sillä ajattelin, että hänelle tekisi hyvää oppia hakkaamaan halkoja. Se kun ei ole taito, joka tulisi äidinmaidosta tai jonka voisi ladata kännykkään.
Nyt kannattaa suunnitella vuoden metsänhoitotyöt arvioiden realistisesti oma käytettävissä oleva työaika ja osaaminen. Arvion pohjalta näkee, paljonko metsänhoitotarpeista ehdin itse tehdä ja paljonko tilaan palveluntarjoajilta.
