Vlogistimme Riku haastattelee metsäopiskelija, ampumahiihtäjä Tero Seppälää alkavan kisakauden kynnyksellä.

Minnan kuudennessa blogissa metsäkaupat häämöttävät jo, mutta mieleen piirtyy huolia ja murheita metsänomistamiseen liittyen. Ja isää huolestuttaa pottumaan kohtalo.

Se tammi oli nähnyt lähes koko Suomen kirjoitetun historian. Tosin Taivassalossa ei ole koskaan tapahtunut mitään merkittävää, niin että sikäli tammella epäilemättä oli tylsä elämä.

Minnan viidennessä blogitekstissä Metsäkauppoja valmistellaan Minnan ja vanhempien kesken. Metsäasiantuntija astuu kuvioon mukaan.

Matkakuvavaroitus! 🙂 Lapin ammattikorkeakoulun metsätalousinsinöörien opintokokonaisuuteen on jo vuosikausia kuulunut matka Ylä-Lappiin tutustumaan pohjoisten metsien erikoispiirteisiin ja hoitoon. Laura Halvarin kolmas opiskeluvuosi alkaakin reissumerkeissä.

Keväällä oli suuret aikeet. Piti suunnitella leimikkoa, tehdä luonnonmukaista hoitosuunnitelmaa, tutustua eläimiin joita metsässäni asustelee ja raivata viime kesänä kesken jäänyt taimikon raivaus. Ja mitä minä tein?

Taimikon varhaishoidon Kemera-tukien käytön määrä on tällä hetkellä vuotta vain 40 % kahden edellisen vuoden määristä ja se on metsän kehityksen kannalta ehkä tärkein työlaji. Onko pitkäjänteisen metsänhoidon kulttuuri menossa unholaan ja metsänhoidossakin siirrytään kvartaalitalouteen?

Tähän asti kaikki oli mennyt kuin siellä kuuluisassa Strömsössä. Seuraavaksi isä kutsui koolle palaverin, jossa minä, isä ja joku isän tilaama asiantuntija kävisimme läpi sukupolvenvaihdoksen käytännön toteutuksen ja sopisimme kauppakirjaan tulevista asioista. Ja minua alkoi hirvittää. Onko tämä nyt ihan oikeasti toteutumassa?

Tie metsänomistajaksi tuntui tässä vaiheessa sokkona suunnistamiselta, mutta myös jännittävältä.

Ehkä se on se perheen esikoisen rooli, joka yllytti minut miettimään omaa osuuttani isän metsätilan suhteen. Ei olisi ensimmäinen kerta, kun ryhtyisin hommaan, jonka opettelen vasta matkan varrella.