Ensimmäisenä kokeilin jauhattaa pettusuikaleita vanhoilla kahvimyllyillä, mutta ne eivät soveltuneetkaan tähän yhtä hyvin kuin olin ajatellut. Myös veitsellä pilkkomista ja saksilla silppuamista kokeilin, mutta nekään eivät tuottaneet haluttua tulosta. Lopulta päädyin olemaan sen verran moderni, että nakkasin pettusuikaleet tehosekoittimeen ja lopputulos oli todella hyvä. Onnekseni tehosekoitin ei tästä kärsinyt ollenkaan. Kun suikaleet oli jauhatettu ei puuttunut enää kuin ruisleipä.

Juuresta tuli onnekseni oikein eläväinen heti ensimmäisellä kerralla ja näin leipäkin onnistui.

Tein leipäjuuren alusta alkaen itse hieman soveltaen löytämiäni ohjeita, jotta voin varmasti kehua juuren olevan täysin oma. Ajattelin, että vaikka pettuleipä ei onnistuisikaan, olisi minulla kumminkin itsetehty juuri, jonka voin sitten joskus antaa perinnöksi. Myös joululahjaksi sitä oli oikein hyvä jaella sievissä lasipurkeissa! Juuresta tuli onnekseni oikein eläväinen heti ensimmäisellä kerralla ja näin leipäkin onnistui.

Lisäsin pettua silmämäärisesti juureen vasta ennen itse leivän leipomista ja paistamista. Leipiä paistoin uunissa 200°C, kunnes ne olivat kauniisti kypsäksi paistuneet.

Sitten se maku

Ensipuraisulla suussa maistui -vaikka itse kehunkin- todella herkullinen uunituore ruisleipä, mutta jälkimaku oli enemmän kakkosnelosen, kuin ruisleivän makuinen. Olin hieman pettynyt, että petun maku ehti tasoittua seuraavaksi päiväksi, eikä muutamasta opiskelijatovereistani koostunut raati saanut enää yhtä voimakasta makuelämystä. Toki pettuleivän maun erotti edelleen selvästi tavallisesta ruisleivästä. Samainen raati pääsi samalla nauttimaan valmistamastani riistakäristyksestä ja perunamuussista keralla itsetekemäni karpalohyytelö. Pettuleipä toimi hyvänä aterian lisukkeena ja sopi hyvin yhteen toukokuussa keräämäni ja pakastamani mahlan kanssa.

Tein samalla viikolla leipää myös kotikotona Kuhmossa, koska halusin kokeilla paistamista myös leivinuunissa. Vanhemmillani laitoin vähemmän pettua sekaan, joten maku oli vieläkin miedompi.

Pettuleipä ei kyllä näillä näytöillä pääse osaksi viikoittaista ruokavaliotani, mutta itse tehty ruisleipä pääsee. Tiedän jo nyt, että kerään varmasti ensi kesänäkin pettua talteen, jotta voin sitä silloin tällöin hyödyntää.

Seuraavassa postauksessa kerron omia kokemuksiani etäopiskelusta metsäalalla.

terkuin Elisa

Jos ajankohtaiset metsäasiat kiinnostavat, tilaa Metsälehti tästä.