Sukupolvien välinen metsäkokemus

Kotimetsä on ollut lapsuuden kodin vieressä aina. Se oli isänisällä, isälläni, nyt minulla ja toivottavasti tyttärelläni tulevaisuudessa. Metsä on neljän sukupolven välinen linkki. Se on isänisäni, jota en ole koskaan tavannut, ja minun yhteinen asia. Hän on aloittanut jotain mitä isäni on jatkanut ja jota minä jatkan. Olemme kulkeneet samoja reittejä, kenties koskeneet samoja puunrunkoja. Ehkä taimi, jonka isäni on istuttanut, on joskus tulevaisuudessa tyttärelleni tärkeä halipuu. Jos metsänomistamisen tunteita pitäisi sanoittaa, olisivat voimakkaimmat sanat juurevuus, yhteenkuuluvuus, toivo, turva ja rauha. Ja suru kaatuneesta puusta sekä epävarmuus omista valinnoista metsänhoidon suhteen.

Metsäsuhde muuttuu iän myötä

Tiesin pienestä asti, että kotimetsä siirtyy minulle jossain vaiheessa. En kuitenkaan muista ajatelleeni asiaa juurikaan alle 25-vuotiaana. Minulla oli aivan muut asiat mielessä. Siltikään en ole koskaan kyseenalaistanut metsänomistamista. Kotimetsä on ollut asia, jota olen kantanut mukanani, en velvollisuutena vaan tärkeänä elämänarvona, ja se on viitoittanut mm. ihmissuhteitani. Metsä on aina ollut tärkeä osa elämässäni koiran kanssa ulkoilun ja polkujuoksun myötä. Kaupungissa asuin aina kaupunginosissa, joissa pääsi helposti metsään lenkille. Lempiasuinalueitani ovat olleet nuo leveäpolkuiset vanhat metsät kotini kupeessa.

Tyttärestäni tulee metsänomistaja vain, jos hän niin itse haluaa.

Äidiltä tyttärelle

Omissa ajatuksissani kotimetsä on jo tyttäreni. Tähän liittyy se suurin muutos metsäsuhteessani. Kaikki tehdään tai ollaan tekemättä tytärtä ajatellen. Tiedostan kuitenkin samalla, että tyttärestäni tulee metsänomistaja vain, jos hän niin itse haluaa. Toivon sydämestäni niin, mutta valinta on hänen. Tämän aion hänelle myös kertoa. Kotimetsä on osa arkeamme ja näin metsäsuhde alkaa syntymään luonnostaan. Retkeilemme, rakennamme laavua paikalle, jossa voi laskea mäkeä. Ihmettelemme kantoja, koloja, eläinten jälkiä ja oravan syömiä käpyjä. Kuuntelemme teeren kujerrusta ja puiden huminaa. Meillä on hauskoja hetkiä yhdessä!

Tyttäreni on keväällä 2020 vasta alle vuoden ikäinen, joten kysyin Facebookissa LadyForest-naismetsänomistajat -ryhmässä vinkkejä lapsen metsäsuhteen luomiseen.

10 vinkkiä lapsen metsäsuhteen luomiseen

1. Metsäretket eväiden kera, retkiä voi teemoittaa
2. Kotimetsän kasvi- ja eläinlajien opettelu
3. Metsäleikit kuten havumajojen rakentaminen, askartelutarpeiden hakeminen
4. Ketunleipien, marjojen, kerkkien ym. maistelu
5. Kiireetön metsänhoitotöiden tekeminen yhdessä lapsen kanssa. Työn lomassa jutustelua ja eväiden syömistä. Monella oli karvasmaku lapsuuden työleireistä. Metsätöihin kyllä ehtii tutustua aikuisenakin.
6. Isommalle lapselle voi olla innostavaa päästä käyttämään esim. raivaussahaa tai kirvestä.
7. Jo alakouluikäisten kanssa saa hyviä keskusteluja aikaiseksi esim. metsän merkityksestä eri sukupolville, metsätuloista, metsän omistajuudesta, eri hakkuu- tai hoitomuodoista, luonnonsuojelusta, ilmastoasioista jne. Myös koulukirjojen näkökulmia voi tuoda metsäasioihin.
8. Marjastus ja sienestys. Tosin vieläkin joku muisteli hiostavaa ja kärsimätöntä tunnelmaa puolukkamättäällä. Äitini toi minulle marjareissuiltaan tuliaisiksi mustikan varpuja ja sain suoraan varvusta popsia tuoreet marjat. Ihana muisto!
9. Harrastukset joissa luonto on vahvasti läsnä kuten partio, 4H, suunnistus, metsästys
10. Anna lapselle monipuolisesti monta mahdollisuutta ja eri kulmaa metsän kokemiseen. Näitä voi olla esim. kirjallisuus, taidenäyttelyt, valokuvaaminen, tubettaminen, tutustuminen puusta tehtyihin tuotteisiin jne.

Mukavia metsähetkiä ja -retkiä sinulle!
Johanna

Jos ajankohtaiset metsäasiat kiinnostavat, tilaa Metsälehti tästä.