Isä oli aiemmin sanonut, että haluaa esitellä metsät ennen kuin tehdään kaupat. Että eihän sitä sikaa säkissä kukaan osta. Olin pikkutyttönä tietysti ollut mukana marjastamassa ja muutaman kerran halonteossa, joten suurin piirtein tiesin, missä niitä isän metsiä on. Mutta siinä kaikki. Halusin kuulla ja nähdä paikan päällä, mitä isä metsistä kertoo.
Metsätila on sukupolviasia ja sellaisena haluaisin sitä koko ajan kohdella.
Pyysin metsäretkelle myös omat lapseni mukaan, koska heille ne metsät sitten hyvin todennäköisesti aikanaan siirtyvät. Metsätila on sukupolviasia ja sellaisena haluaisin sitä koko ajan kohdella. Tytär ei päässyt tulemaan, mutta onneksi Mikko pääsi. Ja luojan kiitos, hän osoitti olevansa jopa kiinnostunut. Olisi ollut kamalaa pakottaa nuorta miestä, mutta siitä ei ollut huolta. Kiinnostusta näytti riittävän alenevassakin polvessa.
Isän ärtymys kaikkosi saman tien, kun tultiin metsätilan rajalle. Ajoimme hissukseen eteenpäin ja katsoimme välillä ikkunasta ulos, välillä karttaa ja välillä GPS:ää ja nyökyttelimme, kun isä selosti hakkuita, istutuksia, harvennuksia. Äiti kertoi marjapaikat. Nuoli siirtyi hissukseen GPS:n näytöllä, kun ajoimme eteenpäin. Pitkään ihmeteltiin paikkaa, jossa metsäkone oli tehnyt hurjaa jälkeä ja myllertänyt maata niin, että isä oli käynyt sitä useampaan kertaan tasoittelemassa. Sille yhtiölle ei sitten enää myydä.
Mikko sanoi, ettei monilla ole puutarhakaan niin huolellisesti hoidettu kuin ukin metsät.
Muutaman kerran pysähdyttiin tien laitaan ja käytiin kävellen syvemmällä metsässä katsomassa, kuinka 30 vuotta sitten istutetut taimet olivat nousseet komeaksi puustoksi. Ja kuinka 10 vuotta sitten tehdystä hakkuusta ei huomannut enää jälkeäkään. Ja missä isä oli viimeksi käynyt harventamassa. Mikko sanoi, ettei monilla ole puutarhakaan niin huolellisesti hoidettu kuin ukin metsät.
Keskellä komeaa männikköä, lammen rannalla, on isän ja äidin vakiopaikka, jossa heillä on tapana tehdä tulet ja istahtaa tauolle. Sinne mekin nyt kävelimme, kolme sukupolvea peräkanaa. Teimme tulet, paistoimme makkarat, joimme kahvit ja minä ajattelin siinä pölkyn päällä, että ei jumalauta.
Lue Minnan aikaisemmat blogikirjoitukset:
Metsätilan sukupuolenvaihdos ja muita outoja termejä
Jos ajankohtaiset metsäasiat kiinnostavat, tilaa Metsälehti tästä.
Kommentit
Ei vielä kommentteja.
Sinun täytyy olla kirjautunut vastataksesi tähän aiheeseen.