Metsätalouden uusi tukijärjestelmä, metka, on otettu käyttöön. Kemeraan verrattuna tukijärjestelmästä on pyritty poistamaan byrokratiaa. Se on erinomaisen kannatettavaa. Esimerkiksi taimikonhoidosta ei tarvitse tehdä enää etukäteen ilmoitusta. Riittää, että tekee ilmoituksen tehdystä työstä. Tämäkin on positiivista. Tarpeellinen taimikonhoitotyö kannattaa tehdä aina. Jos työn jälkeen saa tukea valtiolta, se on vain plussaa.

Ensivaikutelma metkan taimikonhoidon tuista on, että järjestelmä on ainakin omatoimisen metsänomistajan näkökulmasta höveli. Metsäalan toimijoiltakin on tullut metkan muotoilulle kiitosta harvinaisen suoraan. Sekin kertoo jotain.

Etenkin metsänhoitoyhdistyksille tukijärjestelmä on tärkeä. Niillä ei ole yhtä usein mahdollisuutta kytkeä metsänhoitopalveluiden myyntiä puukauppaan kuin metsäyhtiöillä. Valtion tuki on porkkana, jolla taimikonhoidon voi saada myytyä metsänomistajalle.

Kun kehitetään uusi tukijärjestelmä, on vaikea ennakoida, millainen systeemistä käytännössä tulee. Porsaanreikiä ja yllättäviäkin mahdollisuuksia löytyy aina. Ensimmäinen vuosi näyttää, mitä ne ovat, kun ammattilaiset ja metsänomistajat pääsevät soveltamaan osaamistaan. Omatoimisen metsänomistajan kannattaa tutkia metkan ehtoja. Ainakin taimikonhoidon osalta ne ovat mielenkiintoisia.

Sekä varhaisperkaukseen että taimikon harvennukseen saa tukea 200 euroa hehtaarilta. Varhaisperkauksen osalta ei ole asetettu ehtoja sille, kuinka paljon runkoja taimikosta pitää poistaa. Myöskään jäävän puuston runkolukua ei varhaisperkauksessa ole määritelty.

Miten siis määritetään, onko varhaisperkaus tehty esimerkiksi posiolaisella 20 hehtaarin siemenpuualalla, jossa raivaustarve voi olla hyvinkin vähäinen? Montako risua pitää taittaa, että saa tilille 4 000 euroa tukea?

Metsäkeskuksen Sari Alden kertoi Metsälehden jutussa, että kosmeettinen muutaman puun kaataminen ei riitä tukeen. Valvonnassa hyödynnetään myös satelliittikuvia. Varmaa on, että tulkinnoille jää ainakin alkuvaiheessa tilaa. Toivottavasti metka ei kuitenkaan innosta metsänomistajia liialliseen lehtipuiden kaatamiseen helpon tuen toivossa.

Ainakin niin sanotut ”lumikemerat” jäänevät historiaan. Lumikemera oli ammattilaisten viljelemä termi taimikonhoitokohteelle, jossa poistumaa oli kemeran tukiehtoihin nähden niukanlaisesti. Siksi tuki piti hakea vasta lumen tultua maahan, jottei totuus valkenisi tarkastajalle.

Kun kehitetään uusi tukijärjestelmä, on vaikea ennakoida, millainen systeemistä käytännössä tulee. Porsaanreikiä ja yllättäviäkin mahdollisuuksia löytyy aina.

Metkassa tukea voi hakea samalle taimikonhoitokohteelle viiden vuoden välein. Tämä koskee nyt myös kemera-aikaan raivattuja taimikoita. Jos on saanut tukea taimikonhoitoon kemera-varoista vuonna 2019, voi tänä vuonna hakea tukea samaan kohteeseen uudestaan. Taimikossa pitää kuitenkin olla hoitotarvetta. Miten se määritellään?

Rajatapauksia varten Metsäkeskus kertoo määritelleensä, että yli kolme metriä pitkästä taimikosta on vähimmillään kaadettava puita määrä, joka on 25 prosenttia jäävästä runkoluvusta. Sellainen määrä kaadettavia puita löytyy Etelä- ja Keski-Suomessa taimikosta lähes aina viisi vuotta edellisen käsittelyn jälkeen, etenkin jos kaadettavien puiden pituutta tai kantoläpimittaa ei huomioida.

Taimikonhoidon kustannukset ovat olleet viime vuosina rajussa nousussa. Jos taimikonhoito maksaa metsänomistajalle 600 euroa per hehtaari, 200 euron tuki tuskin räjäyttää taimikonhoidon kysyntää. Tuen takia ei työtä tietenkään kannata ostaa kohteelle, jossa se ei ole tarpeen. Sitä ei myöskään pitäisi myydä sellaiselle kohteelle.

Metka tuo joka tapauksessa lisää kohteita tuen piiriin. Moni aktiivinen eläkeläismetsänomistaja inventoi varmasti tänä keväänä taimikkonsa ja käy parinsadan hehtaaripalkalla sipistelemässä taimikot viimeisen päälle kuntoon. Hyvä niin.

Näyttää siltä, että metka on tarkoitettu varmistamaan, että mahdollisimman monessa taimikossa tehdään edes joku metsänhoidon toimenpide. Valtio on valmis maksamaan työstä noin 400 euroa hehtaari. Jos taimikkoon tekee suositusten mukaisesti varhaisperkauksen ja taimikon harvennuksen, saa tukea 2 x 200 euroa. Havupuuvaltaisissa metsissä tukea voi saada alle 12 metrin ja lehtipuuvaltaisissa metsissä alle 15 metrin pituuteen saakka. Ohjaako se jossain tapauksessa tekemään ensiharvennuksen ennen kuin puusto saavuttaa tuon mitan? Ensiharvennuksessa poistetaan yleensä vähintään 25 prosenttia rungoista, joten sen pitäisi tietää metkasta 200 euron lisätiliä hehtaarilta. Satanen lisää, jos kohteelta kerätään ”pienpuuta”. Mitä muuten on pienpuu? Metsänomistajan polttopuuta, energiakäyttöön myytävää puuta vai kuitupuuta? Kemeran aikaan tulkinta on ollut vaihtelevaa. Energiapuun kysyntä on ennätyksellisen kiivasta. Miten ostajat valjastavat metkan markkinointiinsa?

Ensivaikutelma metkasta on, että on päätetty tukea uuden metsän kasvattamista tietyllä summalla varsin kaavamaisesti. Tiedossa lienee, että rahaa valuu jonkin verran vääränlaisiinkin kohteisiin, tahallisesti tai tahattomasti. Kustannukset kompensoidaan karsimalla byrokratiaa ja ihmistyönä tehtävää valvontaa.

Itse en keksi juuri hienompaa vapaa-ajan tekemistä, kuin oman metsän raivaaminen. Aion katsoa taimikoitani kevään tullen metkasti. Uskallan povata, että uuden järjestelmän alkuvaiheessa tukieuroista voi tulla vielä uupelo.

Jos ajankohtaiset metsäasiat kiinnostavat, tilaa Metsälehti tästä.