Metsä on omistajalleen moniulotteinen turva: merkittävä tulonlähde, pahan päivän vara ja lainan vakuus, mutta myös merkityksellinen paikka, joka kuuluu omistajan määräysvallan piiriin ja jossa saa olla rauhassa. Omassa metsässä tuntuu erilaiselta kuin jonkun toisen metsässä.

Metsän tunnearvot ovat monelle tärkeä syy omistaa metsää. Metsänomistamiseen on voitu kasvaa lapsesta asti ja se voi olla elämäntapa. Metsäomaisuudella on usein yhteisöllisiä merkityksiä. Se voi olla side sukuun, mutta myös esimerkiksi vapaa-ajan yhteisöihin.

”Rakastuuko siihen mettään vai mitä se sitten on, mutta kyl se sellanen tietty, samanlainen tunne vähän on.” Metsänomistaja, mies, s. 1951

Omistaminen merkitsee vastuuta sekä metsäluontoa että menneitä ja tulevia sukupolvia kohtaan. Moni haluaa hoitaa omaisuuttaan kestävästi huolehtien metsän hyvinvoinnista ja kasvusta. He tasapainoilevat taloudellisten ja luontoarvojen välissä. Metsä ei yleensä ole pikavoittojen lähde vaan vaatii pitkäjänteisyyttä. Sadon korjaa usein vasta seuraava sukupolvi.

Metsänomistaminen tarkoittaa myös työtä ja jatkuvaa huolta. Metsää on pidettävä silmällä eikä sitä voi jättää oman onnensa nojaan. Metsänomistamisen mielekkyys voi kummuta juuri konkreettisesta tekemisestä metsässä.

Moni metsänomistaja toi silti esiin, ettei luontoa lopulta voi kukaan omistaa. Omistaja hoitaa ja hallinnoi metsää oman aikansa. Se on lainassa yhdellä sukupolvella kerrallaan. Usein luonto tekee metsässä päätökset eikä omistaja.

Metsä koetaan myös kansallisomaisuudeksi ja metsänomistaminen kansantaloudelle tärkeäksi. Osa näkee metsäomaisuutensa osana globaalia kaikelle elämälle elintärkeää kokonaisuutta. Omistamisessa keskeistä voikin olla hiilinielujen kasvattaminen ja metsien suojelu.

Omistaja hoitaa ja hallinnoi metsää oman aikansa. Se on lainassa yhdellä sukupolvella kerrallaan.

Suomalainen metsien yksityisomistus näyttäytyi tutkimushaastatteluissa tärkeänä arvona, joka turvaa metsien hyvinvoinnin ja moninaisuuden. Vastakohtana ja uhkana nähtiin tunteettomat rahastosijoittajat, joille metsäomaisuus merkitsee vain yhtä arvoa, rahaa.

Reetta Karhunkorva (Itä-Suomen yliopisto)

Metsäsuhteet yhteiskunnallisessa muutoksessa -tutkimushanke, rahoittajana Metsämiesten Säätiö

(Blogitekstin kuvissa esiintyvät henkilöt eivät liity tutkimukseen tai blogiin.)

Jos ajankohtaiset metsäasiat kiinnostavat, tilaa Metsälehti tästä.