Sliippareita mukaillen:
Istuttaen kasvattivat elämänsä metsän maisen
Satavuotiaan kaunokaisen
Jatkuvaa kasvatusta käytä he ei,
Moto kaikki puut palstalta vei
Toiset siemenestä kasvattivat elämänsä metsän maisen,
Satavuotiaan kaunokaisen
Päätehakkuuta käytä ne ei
Tukkijätkiltä ja minulta järjen se vei
Toiset ne rakastaa hakattuja metsänuorikoita
Toiset ne palsamoi metsämuumioita
Onko tässä metsänkasvatuksessa mitään järkee
Tarkemmin ku aattelee käy päätä särkee
Onko järkee vai ei
Onko järkee vai ei…
Ensin paluu vanhalle poimintahakkuukohteelle
Ensin paluu vanhalle hakkuulle. Viime blogissa jo palasin viime talvena tehdylle poimintahakkuukohteelle. Silloin olivat kesän ensimmäiset myrskyt kaataneet tukkipuita, jotka ajattelin jättää lahoamaan. Loppukesästä kuitenkin tuli vielä kaksi myrskyä ja kaatuneiden määrä menikin reilusti yli korjuun lakirajan. Tämän vuoksi korjattiin uusimmat kaadot viereisen kuvion menneen talven hakkuun yhteydessä pois. Poimintahakkuun suuri riski, tuulituhot, siis toteutuivat tällä kohteella. Päätelmäni on, että enää en tee poimintahakkuita päätehakkuukypsille kuvioille, jos niitä ei ole aikaisemmissa hakkuissa tähän valmisteltu.
Onko järkeä kehittää luontaisesta 40-vuotiaasta metsästä jatkuvapeitteinen?
Uuden hakkuualueen valmistelu
Sitten uuteen luontaisesti syntyneeseen 20 hehtaarin kohteeseen. Tein hakkuualoille ennakkoraivauksen, joka mahdollistaa niin kuitupuu- kuin energiapuukorjuunkin.
Päätösten aika – oma päätösprosessini
Oma päätöspolkuni eteni näin.
Tarjousten pyytäminen ja niiden vertailu: Pyysin avoimet tarjoukset kohteisiin kuudelta ostajalta ja sain viisi tarjousta. Osa tarjosi ensiharvennuksia, osa energiapuuhakkuita ja osa niiden kombinaatiota. Hintaerot olivat aika normaaleja. Ei suurta eroa, että myisikö kuiduksi vai energiaksi.
Jatkuvapeitteisen kasvatuksen asiantuntijoiden näkemysten hankinta: Koska itse olin hieman epävarma, onko mahdollista ja järkevää pyrkiä kohteissa kohti jatkuvapeitteistä kasvatusta, kysyin jp-asiantuntijoilta tarjouksia, jotta he antaisivat ehdotuksen hakkuutavoista. Yhden ehdokkaan tarjous ei ollut sovelias tarpeisiini, sillä se edellytti kokonaispakettia. Sain sovittua yhden yrityksen kanssa puolen päivän konsultointikäynnin kohteella. Sainkin riittävän seikkaperäisen ehdotuksen kuvioittain järkevään hintaan. Lisäksi pyysin julkiselta organisaatiolta vastaavaa ehdotusta. Se sopi, koska heillä oli alueella aiheeseen liittyvä hanke. Sain heiltä puolen päivän käynnin aikana suullisen ehdotuksen kuvioittain. Edellä mainitut kaksi ehdotusta olivat samansuuntaisia. Osalla kuvioista toteutettaisiin lievä laadullinen yläharvennus ja suosittaisiin sekapuuston muodostumista, jonka tähtäimenä on alikasvoskuusikon täysimääräinen hyödyntäminen.
Päätös hakkuutavasta ja tekijästä: Koska edellä mainittujen konsultoinnin hakkuuohjeet poikkesivat tarjouksista, kävin läpi puhelimitse tarjoajien kanssa, miten hakkuuohjeiden noudattaminen vaikuttaa tarjouksiin. Mietin pitkään, toteuttaisinko hakkuut kokonaan vai osittain energiapuukorjuuna. Olin tehnyt ennakkoraivauksen hieman voimakkaampana kuin energiapuukorjuu edellyttäisi, jolloin saanto jäisi turhan pieneksi. Perinteinen kuitupuukorjuu siis voitti kisan. Ostajaksi valikoitui perinteinen metsäyhtiö.
Päätös jatkopalveluista: Koska valitun ostajan moto-kuskeilla ei liene riittävää kokemusta jpkasvatusmalliin tähtäävästä korjuusta, päätin ostaa moto-kuskin opastuksen hakkuun aloituksen yhteydessä jp-konsultilta.
Saas nähdä kuinka onnistuu: Kun hakkuut on tehty, sen jälkeen 20 vuoden päästä nähdään, miten jp-kasvatustapaan siirtyminen onnistuu kohteilla, kun sen on aloittanut jo ensimmäisestä hakkuukerrasta.
Kehitysehdotus jp-konsulttien palveluihin
Osalla jp-kasvatustavan konsulteilla liiketoimintamalli hyväksyy vain kalliin kokonaispalvelupaketin (tarjoukset, hakkuun ohjaus, jälkitarkastus jne). Tällä hetkellä on vaikea löytää suppeampaa omaa päätöksentekoa tukevaa konsultointia maantieteellisesti riittävän läheltä Pirkanmaata.
Runkohinnoittelu tulisi olla käytettävissä
Jp-tyyppisissä hakkuissa (laadullinen yläharvennus) ensiharvennuskohteilla usea puunostaja tarjoaa hinnoittelussa perinteistä ensiharvennuksen mallia, jossa tukkipuu menee kuituhinnoitteluun. Jp-ensiharvennuksissa tulisi aina olla tarjolla myös runkohinnoittelu. Toivon, että kaikki puunostajat siihen siirtyvät.
Kategorinen jp-kasvatustavan valinta on tyhmyyttä – ei ilmastoteko
Lyhyen oman kokemukseni pohjalta uskallan sanoa näin karkeasti. Suo- ja turvemailla jatkuvapeitteinen kasvatustapa on kyllä järkevää. Samoin alikasvoksen hyödyntäminen sopivilla kohteilla (lähinnä jaksollisena). Rehevillä kasvukykyisillä kuusen kasvuun soveltuvilla mailla en missään tapauksessa suosittelisi jp-kasvatustapaa. Riskit ovat liian suuret. Tällöin myös hiilensidonta ja hiilitase pitkällä aikajänteellä ovat huonompia kuin hyvin toteutetulla jaksollisella kasvatustavalla. Sekametsissä on vielä pohdittavaa ja potentiaalia.
Toivotan onnea rohkean valinnan tehneille
Mediassa näkee uutisia, joissa merkittäviä metsänomistajia kertoo siirtyvänsä pois avohakkuista. Uskon, että jokaisella enemmän metsää omistavalla järki lopulta voittaa, ja sopivimmat hakkuutavat valikoituvat kohteen ominaisuuksien mukaan, ei kategorisesti ilmastomuutoshypen sokean innostuksen mukaan. Toivotan kullekin onnea valitsemallanne tiellä.
Kasvatustapojen käyttöönoton kehitysvaiheet: innostus, lannistus, ponnistus ja onnistus
Itse taidan olla nyt tuossa lannistusvaiheessa. Kriittisyys uusiin kasvatustapoihin on kokeiluiden jälkeen lisääntynyt. Mutta uskon, että ponnistusvaiheen jälkeen koittaa vielä onnistuminen. Ponnistusvaiheessa tarvitsen lisää kokemusta, niin kokemusperäistä kuin tutkittua tietoa, jotta tiedän, mikä on omiin tavoitteisiini sopiva paras kasvatustapa kussakin kohteessa. Metsässä kohteet ovat niin erilaisia, että kaikkia kasvatustapoja tulee käyttää. Samoin joissain kohteissa tulee suunnitella toimenpiteet nykyisiä metsäsuunnitelmia (10 v) selvästi pidemmällä aikajänteellä.
Lue Pentin muut blogikirjoitukset
Jos ajankohtaiset metsäasiat kiinnostavat, tilaa Metsälehti tästä.
Miksi pitää yrittää epävarmaa jatkuvaa kasvatusta vaikka tiedetään, että se tuottaa vähemmän puuta, jonka kantohinta on pienempi. Lisäksi sekametsän kasvatus on käytännössä mahdotonta. Tiedetään myös, että sahat arvostavat päätehakkuutukkia, jolloin ne voivat ohjata kunkin kysyntätilanteen mukaan motonsa kuusi- tai mäntyleimikkoon. Kyllä minusta on viisaampaa kasvattaa metsää sillä tavoin, että ostaja on siitä aina kunnolla kiinnostunut.
Siitä olen iloinen, että pystymme työllistämään niissä uudistustöissä paikallisia metsureita, joilla ei muita työmahdollisuuksia muuten olisi.
Tämä jatkuva kasvatus-touhu menee kyllä yli minun ymmärrykseni.
Syynä voi olla esimerkiksi se, että kaikille metsänomistajille ei raha ole ainoa eikä välttämättä edes tärkein mittari. Joku arvottaa maiseman, monimuotoisuuden, marjat, metsästysmahdollisuudet yms. korkeammalle – ainakin jollain kohteella. Ei tämä ole mustavalkoista, jatkuvapeitteisellekin on paikkansa.
Ja kuten yllä blogissa todettiinkin, turvemailla avohakkuu ei ole taloudellisestikaan järkevää (koska se aiheuttaa ojitustarpeen).
Itsekään en ole mikään raivokas jatkuvapeitteisen kannattaja, mutta minulla on yksi kuvio joka on valmiiksi eri-ikäisrakenteinen ja siinä aion kokeilla yläharvennusta ja sen jälkeen jatkuvapeitteistä, aivan siitä syystä että olisi järjetöntä panna sileäksi hyvä alikasvos ja menettää 20-30 vuotta kasvaneet harvennuskokoiset lisävaltapuut. Se, että kyseessä on metsäni paras mustikkapaikka, ei ole merkityksetöntä sekään – minulle. Joku muu voisi arvottaa asioita eri tavalla, ja sekin olisi ihan ookoo.
Kiitos kommentoinneista
Itse uskon, että kasvatustavoissa ei ole yhtä oikeaa ja parasta, vaan kullekin kohteelle löytyy historian ja ominaisuuksien pohjalta hyvä kasvatustapa. Asiat eivät ole tässäkään mustavalkoisia. Erilaisia kasvatustapoja tullaan käyttämään ja varmasti kehitetään erilaisia variaatioita kunhan tieto ja kokemus lisääntyvät.
Metsätalous muodostaa liiketaloudellisen ekosysteemin. Eri toimijoilla voi olla perustellustikin erilainen näkemys, mikä kasvatustapa tuo omalle toimijajoukolle taloudellisesti parhaan tuloksen. Itse katson asiaa luonnollisesti metsänomistajan kannalta.
Itselläni päätöksenteko kietoutuu kolmioon talous-monimuotoisuus-ilmastomuutos. Kylläkin talousnäkökulma on ehdottomasti merkittävin. Sekin puoltaa erilaisten kasvatustapojen käyttämistä erilaisilla kohteilla.
On myös huomioitava erilaiset ja -asteiset riskit eri kasvatustapoja käytettäessä. Riskien tiedostaminen ja huomioiminen onkin hieman haastavaa, luonto kun ei ole insinööritiedettä. Tässä kyllä sekapuuston järkevätyylinen suosiminen mielestäni usein vähentää riskejä enemmän kuin mitä tulomenetykset ovat. Jo kuusi-mänty sekämetsä on usein mainio valinta ja myös silmälle kivempi kuin yhden puulajinmetsä jos vaan kasvupaikka antaa myöten. Ja kyllä lehtipuu mukana sopii myös talousajatteluun.
Asa menee kimuranttisemmaksi jos aletaan hiilensidonnasta maksamaan. Itse näen, että hiilensidonnasta maksaminen ei ole hyvä ratkaisu. Parempi olisi kasvattaa puustoa maksimaalisesti, esim tukemalla kasvatuslannoituksia.
Lopuksi miten ylisukupolvisuus näkyy päätöksenteossa. Pitäisikö huomioida miten seuraava omistajapolvi asioita tulee hoitamaan. Toisaalta jos perilliset ovat kiinnostuneet jatkamaan metsätaloutta, voi heidän ajatusmallinsa vielä muuttua ajan yötä.