Aloitan helpoimmasta päästä, eli kohteesta, jolla eri ”uskontosuunnat” ovat varsin yksimielisiä siitä, miten tulee toimia eli: ylispuustoiset, taimettuneet kohteet.
Lähtötilanne
Ylispuustoiset neljä eri kohdetta, riittävän hyvän 15-25-vuotiaan alikasvostaimiston omaavat kangasmaa-ja turvemaa /muuttumakohteet, joiden pinta-ala on yhteensä 10 hehtaaria.
Päätösvaihtoehdot
Samanlaisilla kohteilla näkee varsin usein tehdyn päätehakkuu ja uudistaminen istuttamalla. Muuttuma-alueella naapuri teki rajan toisella puolella juuri niin. On mielenkiintoista seurata, miten vierekkäiset kohteet kehittyvät tulevina vuosikymmeninä.
Toinen vaihtoehto on poistaa ylispuusto ja kasvattaa alikasvostaimikkoa. Kolmas vaihtoehto on jättää kohteiden metsä käsittelemättä kasvamaan.
Oma tavoitteeni
Kohteilla ei tehdä maan käsittelyä eikä istutusta, ei edes täydennysistutusta. Muuttuma-alueella vedenpinnan muutos tulisi olla hyvin pientä. Hiilen sidonnan tulisi seuraavina vuosikymmeninä olla mahdollisimman suurta.
Juuripäätökseni
Kaikilla kohteilla tehtiin ylispuuston hakkuu, seuraava sukupolvi kasvatetaan alikasvoksesta.
Toteutus
Ennakkoraivaus tehtiin vain puiden juurelta, mistä poistettiin lehtipuuriu’ut. Ylispuut poistettiin kokonaan tai 1-tukin puita jätettiin huonosti taimettuneille alueille.
Kokemukseni päätösten toimivuudesta ja tuloksista
Hakkuut onnistuivat suunnitellusti, tosin moto-kuskien ammattitaidossa näkyy suuri ero tällaisissa kohteissa. Jääneen puuston kasvukyky on pääosin hyvä, osin tyydyttävä. Ajourissa toivomisen varaa.
 |
 |
 |
Esimerkissä ylispuustoinen männikkö hakattu kuusitaimikon päältä muuttumaalueella
Osalla kohteista osa jääneestä puustosta kaatui tuulessa. Pääosan tuulenkaadoista jätin lahopuustoksi.
Aina ei voi onnistua, joskus tuuli kaataa jäävää ylispuustoa. Nämä jätin lahoamaan, vaikka puut eivät kovin järeitä olleetkaan.
Lopullinen onnistuminen ja tulos näkyvät vasta 10 vuoden kuluttua. Kasvatuskelpoinen alikasvos kattaa hakkuun jälkeen noin 80 prosenttia alasta.
Panokseni ilmastomuutokseen 20 vuoden tarkastelulla
Jäävä puusto oli noin 60m3/ha ja 20 vuoden päästä puusto on 220 m3/ha.
Jos olisin uudistanut istuttamalla, olisi puusto 20 vuoden kuluttua 80m3/ha. Siten hiiltä on sitoutunut valitulla hakkuutavalla 140 tonnia enemmän.
Kun kokonaisala oli 10 hehtaaria, olen sitonut hakkuutavan valinnalla paljon enemmän hiiltä kuin on 140 suomalaisen keskimääräinen vuosittainen hiilipäästö. Ei siis mikään merkityksetön ilmastoteko!
Lisäksi hiiltä on vapautunut huomattavasti vähemmän maaperästä, kun maapohjaa ei ole mätästetty eikä muuttuma-alueella vedenpinnan taso ole muuttunut.
Jos en olisi tehnyt mitään, olisi puusto määrä 20 vuoden kuluttua noin 320 m3/ha. Hiiltä olisi siis sidottuna 260 tonnia enemmän kuin uudistamisvaihtoehdossa.
Panokseni ilmastomuutokseen 100 vuoden tarkastelulla
100 vuoden tarkastelujaksolla ilmastotekoni on vaatimattomampi, koska hiilensidonnan suhteellinen etu valitussa toimintatavassa on pienempi ja istutettujen taimien kasvukyky olisi parempi kuin luontaisesti uudistuneen alikasvoksen.
Jos olisin jättänyt metsät kasvamaan, olisi vuosikasvu, eli hiilensidonta, ollut pienempää, mutta keskimääräinen hiilivarasto suurempi.
Mitä teen toisin, kun vastaan tulee samanlainen kohde
Jätän enemmän kuitupuu – yhden-tukin-puustoa kohteille. Tavoite on siis lähempänä jatkuvan kasvatuksen olotilaa. Vaadin kokeneita moto-kuskeja tällaisiin hakkuisiin!
Sekä puunostajilla että hakkuun toteuttajille tulisi olla parempi opittu ja kokemuksen kautta saatu ammattitaito tämän tyyppisistä hakkuista.
Mitä toivoisin jatkossa?
Voisiko Luonnonvarakeskus tehdä tällaisista kohteista metsänomistajille tarkemmat esimerkkilaskelmat ilmasto- ja talousvaikutuksista?
Samoin, voisiko Motti-ohjelman saada myös Macille ja voisiko Motti-ohjelmaan saada mukaan ilmastomuutokseen vaikuttavien tekijöiden laskennan?
Sekä puunostajilla että hakkuun toteuttajille tulisi olla parempi opittu ja kokemuksen kautta saatu ammattitaito tämän tyyppisistä hakkuista.
Lue Pentti Kurjen aikaisemmat blogit
Jos ajankohtaiset metsäasiat kiinnostavat, tilaa Metsälehti tästä.
Tuosta kuvasta ja tekstistä tuli mieleen, että pitäisi ottaa huomioon kuusen kasvureaktion myöhästyminen,joka on ehkä noin 4-5 vuotta, ja kun PPA on laskettu noinkin alas, mikä on kasvutappio seuraavaan harvennushakkuuseen mennessä. Kokonaiskasvu ei ehkä ole, varsinkin tuulituhojen säestämänä, se mitä on laskettu.
Juurikääpäriski on toinen ongelma , jos alueella sitä on ollut ennestään , niin tulee kuusiin jatkossakin.
Tuoko metsä kasvaisi 8 m3/ha/v. Ei sinne päinkään. Luken jatkuvan kasvatuksen koemetsissä Lapinjärvellä puusto kasvoi 4-5 m3/ha/v. Siellä oli paljon enemmän pohjapinta-alaa ja homma tehty käsityömäisesti tarkkaan mitaten ja suunnitellen.
Omakohtainen tieto keskisuomalaisesta harsintametsästä vuodelta 1933 kertoi, että puuta oli n 50 m3/ha, mikä oli lisääntynyt vuoteen 1967 85 m3/ha-tasolle. Vaikka hakkuitakin oli tehty, niin kasvu oli jotain luokkaa 2 m3/ha/v, mikä toteutuu jo alle 10-vuotiaassa taimikossa. Pahimmassa tapauksessa pienemmät kuuset saattavat kuivaakin joskus kevätahavan seurauksena.
Kyllä ainoa järkevä ilmastoteko on tuossa tapauksessa uudistaa metsä. Kuitupuustakin saadaan sellutehtaissa paljon energiaa.
Tuollainen metsänkäsittely säästää epäilemättä työtä. Tämän seurauksena taas maaseutu autioituu ja kunnollisia asuntoja jää tyhjilleen. Ihmisille on rakennettava uudet asunnot kasvukeskuksiin, mikä taas lisää päästöjä. Eli kaikki seurannaisvaikutukset tulee ottaa vertailussa huomioon.
Naapuri ei haihattele.
Kiitos hyvistä kommenteista. Tottahan on, että totuus selviää vasta 10-20 vuoden kuluttua.
Tulevan kasvun arviointi on vaikeaa. Itselläni tuossa toisessa kohteessa on tosiaan toinen naapuri teki samaan aikaan vielä männikön alaharvennuksen. Miksi itse päädyin alikasvoksen hyödyntämiseen oli se, että toisella sivulla Umppi vuosia sitten hakkasi ylismännyt (tosin osalla alaa oli myös moton apuna metsuri niin tulos timantti) ja kasvattaa alikuusikkoa ja se on lähtenyt kasvamaan todella hyvin ja kuutioita kertyy.
Näissä on aina puolensa ja riskinsä, mutta niin on myös ko kohteilla muu uudistaminen.
Kyllä varmaan olisin itse alueet istuttanut jos siihen olisi päädytty.
Tarkistetaan asia ja palataan asiaan 10 vuoden kuluttua!
Jatkan vielä keskustelua. Suomessa on korkeatasoinen metsäntutkimus. Sen tuloksia sovelletaan esimerkiksi metsäsuunnitelmia laadittaessa. Meillä niitä on tehty jo 25 vuoden ajan. Suunnitelmien kasvuarviot näyttävät pitävän aika hyvin paikkansa vaikka joskus kasvu sopivilla paikoilla hyvin hoidetuissa metsissä ylittyykin arviosta.
Vuonna 2012 jätettiin hakkuussa mäntyjen alle jääneitä kuusia kasvamaan kokeeksi muutaman aarin alalle vähän Pentti Kurjen tyyliin. Ovat ne hengissä, mutta eipä kasvu kyllä ole lähelläkään tasoa 8 m3/ha/v. Hyvä jos neljäsosa.
Kiinnostaa tietää mihin lähteeseen Pentti Kurjen metsän kasvuarvio 8 m3/ha/v perustuu. Nimittäin todellinen kasvu lienee enintään kolmasosan luokkaa kuten Suomen metsissä oli yleisesti ennen jaksolliseen kasvatukseen siirtymistä.
Tällaiset ”virtuaalikasvut” ovat hyvin vaarallisia, sillä joku ”uskovainen” saattaa ottaa ne todesta ja pilata metsänsä ja siis sen hiilinielunkin. Itse insöörinä olen tottunut siihen, että luonnontieteisiin kuuluvat kysymykset ratkaistaan luonnosta tehtyjen tutkimusten perusteella. Ei kenenkään toiveiden. Näyttää nyt metsänkasvatuksessakin ollaan valitettavasti siirtymässä ”totuuden jälkeiseen aikaan”. Senkin olen insinöörinä oppinut, ettei pyörää kannata yrittää keksiä uudelleen.
Meillä käsitellään tuollaiset mäntymetsien uudistukset siten, että hakkuuta seuraavana vuonna alue äestetään ja kylvetään männylle. Seuraavana vuonna täydennysistutetaan n 1000 kuusentainta hehtaarille. Tavoitteena sekametsä, joka menestyy muuttuvassa ilmastossa ja kasvaa selvästi paremmin kuin yhden puulajin metsät. Ja sietää vielä kohtuulliset hirvituhotkin.
Kiitos jatkokommenteista.
Kun olen itse tehnyt näille tiloille metsäsuunnitelmat n 10 vuotta sitten, on aika hyvä käsitys myös näiden metsien kasvukyvystä. Tulevaisuuden ennustaminen on vaikeaa kuten Ahti aikanaan tokaisi. Jos jäävä puusto (n 15 vuotias kuusentaimikko) ja harva 1-tukin ylispuusto kasvaa ilman suurempia haavereita, on tuo laskemani kasvu mahdollista, sitähän ei tosin etukäteen millään tiedä. Tuo naapurin UPM-yhtiön maille heidän tekemä vastaava uudistaminen ja sen tulokset myös minua rohkaisivat.
Itsekin eri tason insinööritieteitä harrastaneena (erikoisalana analytiikka ja tietojohtaminen) tiedän epävarmuudet päätöksenteossa. Kun ostin kontolleni metsää sain metsäammattilaisilta hyvin erilaisia ohjeita mitä pitäisi milloinkin tehdä. Siksi ajattelin, että jos lukusin siinä sivussa metsänsinöööriksi, niin voisin ottaa paremmin kantaa ehdotuksiin. Kuten arvaatte, huomasin sen jälkeen itsekin, että perustellusti voi olla metsäasioissa montaa mieltä. Iän myötä myös omat käsitykset ovat muuttuneet (kehittyneetkö?).
Meitä insinöörejä näyttää olevan aika paljon metsäihmisinä. Ja myös selkeitä mielipiteitä.
Tuosta viimeisestä asiasta olen täysin samaa mieltä, on todella hyvä malli uudistaa kahden puulajin mallilla. Itse olen kyllä vaan kylvänyt mätästettyyn maahan kuusen istutuksen yhteydessä karuimmille paikoille männynsiementä.
Parissa kohteessa entiset omistajat olivat myös istuttaneet kuusi/mänty sekapuustoa ja tosi hyvä tulos 20 vuoden jälkeen.
Metsäasioissa minulla ei ole mielipiteitä. Ainoastaan noista havainnoista tehtyjä johtopäätöksiä. Mielipiteet ovat sitä vastoin esimerkiksi luokkaa onko joku taulu kaunis vai ei.
Et vastanut siihen mihin lähteeseen tuo 8 m3/ha/v perustuu.
Vielä vähän viisastelen. Äskettäin hakattiin aukoksi mäntyvaltainen kuvio (jonka tukeista kuvia Lukijain kuvissa). Siinä oli tukkikokoista puuta 240 m3/ha ja kuitukokoista (lähinnä koivua) 56 m3/ha. Metsäsuunnitelman mukaan kuvion kasvu oli 4,3 m3/ha/v ja puuston kokonaismäärä heitti 0,7 %. Jos oltaisiin jätetty nuo kuitupuut pystyyn, niin en kyllä voi tehdä sellaista johtopäätöstä, että kuvio olisi alkanut kasvaa 8 m3/ha/v.
Kyllä metsätalous olisi helppoa, jos tuollainen kasvun ihme olisi mahdollinen.
Kiitos kommenteista. Yritän avata arvioitani.
Yleensä yritän haarukoida tuota vuosikasvua Motti-ohjelmistolla. Tässä kun ”epätyypillinen” tilanne en ole sitä tehnyt sillä, vaan ihan haarukoinut mikä on kasvu ko. tiloilla ollut vastaavilla kuvioilla kun ovat aikanaan luontaisesti tai istuttamalla uudistettu. Nyt noilla kuvioilla alikuusikko on 15-25 vuoden ikäistä, tietysti kasvanut hieman hitaasti kun alikasvosta. Ns normaaleilla vastaavilla uudistetuilla kuvioilla 20-40 v välillä kasvu on vaihdellut 3-20m3/ha/v. Varmaan nyt käsitellyillä kuvioilla alussa kasvu onkin 2-5m3/v ja nousee sitten tuonne 13-15 m3/ha/v. Tässä siis olen alentanut ”epätyypillisen” taustan takia kasvua n 20% istuttamalla uudistettuun vastaaavan ikäiseen taimikkoon. Tämä on siis näin haarukoitu. Voin arvioida väärinkin, mutta parempaan en pysty. Siksi mainitsinkin blogin lopussa että LUKE voisi tehdä tällaisille kohteille paremmat laskentamallit suoraan Motti-ohjelmaan, jotta metsänomistajakin voisi tehdä paremmin tietoon pohjautuvia päätöksiä.
Näyttää tuo vuosikasvu tilatasolla olevan näillä tiloilla nyt 7-9 m3/ha/v.
Vaikka arvioini olisikin liian positiivinen tekisin silti samanlaiset hakkuut, koska tässä tavassa hiilipäästöt maaperästä pienemmät, hiilivarasto säilyy suurempana ja noiden alle kuitupuukokoisten 3000 taimen/ha (3-10 m) tuhoaminen/polttaminen ei olisi mikään ilmastoteko. Myös jos lasken kohtuullisella korkokannalla valitttu vaihtoehto on taloudellisestikin järkevämpi (jos kaikki menee hyvin). Ilmaston kannalta tosin aikajänne vaikuttaa paljon mikä on järkevintä.
Kyllä minä olen ihan riittävästi harrastanut myös päätehakkuita maankäsittelyin ja istuttaen, ruohoa tampaten ja 2-3 kertaa taimikon raivaussahalla viiltäen. Hyvää jälkeä näinkin syntyy.
Tuossa yhdessä kohteessa oli vielä muuttuma-alue, jossa uudistaminen ja hiilipäästöt haasteellisia muuten toimien.
Ymmärtääkseni olet keksinyt metsänkasvatuksen ikiliikkujan.
Me muuten saatiin esimerkkikuvioni kuitupuista niin paljon rahaa, että uudistuskulut katettiin. Ja epäilemättä parempi hinta myös tukkipuista. Meillä ei tarvitse laskea korkoja. Hyvillä myyntihinnoilla katetaan aina uudistuskulut. Tärkeintä on kuitenkin saada mahdollisimman hyvä kasvu. Se on sitä hiilinielua ja parhaiten sen saa siis sekametsässä.
Kuten kirjoitin ne meidän kuitupuut tuottivat energiaa. Eivät hiilipäästöjä lahotessaan tuulen kaatamina.
Turvemaat ovat tietysti asia erikseen, mutta ei niidenkään kasvu lisäänny harventamalla(kuten ei yleensä minkään muunkaan kuvion). Meilläkin on joku sellainen harvennuskuvio. Ei kuitenkaan toisilla onnistu muu kuin uudistaminen. Mietittiin viime vuonna miten pitäisi kasvattaa toista turvemaan kuusikkoa. Harvennetaanko reilusti ja odotetaan, että taimettuu itsekseen. Ongelma on siinä, ettei kuviolle näytä syntyvän uusia taimia sen jälkeen, kun nykyinen kuusikko oli syntynyt hieskoivikon alle. Pakko joskus uudistaa vaikka kasvattamalla aukkoon ensin taas uusi hiekoivikko.