Tiasparven sirkutus ja palokärjen kimeä huuto säestävät, kun sovitan raivaussahan valjaita selkääni. Lintujen keväinen into kertoo, että nyt on sopiva aika tarkistaa, josko hanki kantaisi raivaajaa.

Ja kantaahan se: yöllä on 10 astetta pakkasta ja päivällä 10 astetta plussaa, joten lumen pinta on aamupäivisin kivikova. Kevään hankikelillä raivatessani en vielä sanottavasti häiritse lintujen pesimävalmisteluja. Ajankohdasta on muitakin merkittäviä hyötyjä raivaamisen ja taimikonhoidon kannalta.

Ensinnäkin näkyvyys taimikossa on erinomainen, kun puissa ei ole lehtiä tai maassa muuta vihreää kasvillisuutta. Erinomaisesta hankikannosta huolimatta jalassa kannattaa olla lumikengät, mutta ihan perusmallisillakin lumikengillä on helppo liikkua hankea myöten kaadettavalta puulta toiselle.

Vielä kannattavampaa hankiraivauksesta tekee se, että yöpakkasten aikaan maaliskuussa ilmassa on huomattavasti vähemmän puita lahottavan juurikääpäsienen itiöitä. Kesäkelillä raivatessa riski juurikäävän leviämiseen on huomattavasti suurempi. Havupuiden kaataminen ilman kantokäsittelyä on riskialtista, kun vuorokauden keskilämpötila on noussut pysyvästi yli +5 asteen. Sanonta siitä, että metsää voi hakata turvassa juurikäävältä isänpäivän (marraskuun alku) ja äitienpäivän (toukokuun alku) välisenä aikana ei siis pidä paikkaansa, vaan puunkaatajan on seurattava lämpömittaria.

Pakkanen helpoin turva

Juurikääpä leviää puiden juuristoissa, mutta sen itiöt tarttuvat myös tuoreisiin kantopintoihin. Kun kaadan männyn- tai kuusentaimen raivaussahalla, synnytän lahottajasienelle tarttumapinnan. Pakkaskelillä kaadetun havupuun kanto ehtii kuivahtaa ennen kuin juurikääpäriski taas nousee kevään lämmetessä.

Juurikääpä lahottaa puiden juuristoja ja pyrkii ylöspäin puiden runkoihin. Kuusella puhutaan juurikäävän aiheuttamasta tyvilahosta tai maannousemasta, männyllä tyvitervastaudista. Juurikääpä lahottaa kuusten arvokkainta tyvitukkiosuutta. Männyt voivat kuolla pystyyn puolustautuessaan sienen leviämistä vastaan.

Havupuiden kannot käsitellään juurikäävän vuoksi hakkuissa kantokäsittelyaineella, mutta taimikonraivauksessa syntyy niin paljon kantoja, että kantojen käsitteleminen on huomattavasti vaikeampaa. Raivassahaan ei myöskään ole tiedossa riittävän toimivaa lisälaitetta, jolla kantokäsittelyainetta saisi levitettyä kätevästi puunkaadon yhteydessä. Siksi pakkaskeli on raivaajan helpoin turva.

Hankea pitkin etenkin järeisiin mäntytaimikoihin

Hankikelillä kannattaa tehdä taimikon toista raivausta eli taimikon harvennusta. Varhaisperkaus eli taimikon ensimmäinen raivaus kannattaa säästää aikaan, kun hanki on jo matalammalla.

Varhaisperkauksessa kaadetaan lähinnä lehtipuustoa, joista jäisi hankiraivauksessa pitkät kannot. Pitkistä kannoista vesovat lehtipuut saavuttaisivat havupuuntaimet nopeammin pituuskasvussa, ja toinen raivaus olisi tehtävä aikaisemmin. Taimikon toisella raivauskerralla eli harvennusvaiheessa pitkistä kannoista ei enää haittaa koidu, muuta kuin ehkä hetkeksi nuoressa metsässä liikkumiselle.

Hankiraivaus sopii etenkin mäntytaimikoiden harvennukseen +10 vuoden iässä. Männiköissä saa usein kaataa raivatessa runsaammin havupuita kuin kuusitaimikoissa, joten juurikääpäriski on ilmeinen.

Jos mäntytaimikon raivauksen sovittaa sopivasti kevääseen, pystyyn jätetyt männyt kasvavat kesän ajan pituutta ja ovat kenties jo seuraavana talvena turvassa hirvien hampailta. Lue aiheesta lisää 1.4. ilmestyvästä Metsälehdestä.

Taimikonhoitoaikataulu keväälle

• + 10-vuotiaiden taimikoiden harvennus (taimikon 2. raivauskerta): Maalis-huhtikuussa. Raivauksessa kaatuu myös havupuita, joten pakkaskeli pienentää juurikäävän leviämisriskiä.
• 4-6-vuotiaiden taimikoiden varhaisperkaus (taimikon 1. raivauskerta): Huhti-toukokuussa. Raivataan lähinnä lehtipuustoa, joten riski juurikäävän leviämiselle pieni. Tehokkain vuodenaika raivata, kun lehtipuut eivät vielä ole lehdessä eikä muukaan kasvillisuus haittaa metsätyötä.

Jos ajankohtaiset metsäasiat kiinnostavat, tilaa Metsälehti tästä.