Taimikonhoito ei aina ole paljon kehuttua mukavaa hyötyliikuntaa, jota metsänomistaja voi itse puuhastella. Joskus taimikko on melkoinen kulkea, kun mätästyskuopat ovat peittyneet heinään eikä pahimmillaan taimiakaan näy. Raivaussahan kanssa astuu vahingossa tyhjän päälle ja humpsahtaa kuoppaan ja kenkä täyttyy vedellä. Tai kahlaa kainaloon asti ulottuvassa heinikossa tai vatukossa. Tuttu tunne, vai mitä?

Joskus käy hyvin, kuten minulle viime taimikon harvennuksessa, maasto oli todella tasaista kulkea, eikä kummempia näköesteitä ollut. Varhainen taimikonhoito oli tehty kuviolle hyvin aiemmin. Jes, luvassa olisi mukavaa hyötyliikuntaa ja kiitosta antavaa työtä, jossa käden jälki näkyy heti. Näin olisi voinut odottaa homman menevän, mutta joskus sitä myös itse aiheuttaa hankaluuksia itselleen.

Moka 1: 

Aloitan taimikonhoidon aina jostain kulmasta ja valitsen kuvion lyhyimmän sivun, jota etenen päästä päähän. Lyhyttä sivua myöten homma tuntuu etenevän nopeammin, joten on näin mielekkäämpää. Etenen jämptisti ja järjestyksessä koko kuvion alan. Tai sitten älynväläys! Olen raivaussahan kanssa edennyt siihen pisteeseen, että kuvion lyhin sivu ei ehkäpä olekaan enää lyhin, joten päätänkin kesken kaiken vaihtaa suuntaa ja lähteä raivaamaan pitkää sivua pitkin. Kun olen saanut hommasta tarpeekseni ja olen lähdössä takaisin mönkijälle, huomaan raivanneeni itseni nalkkiin vihoviimeiseen kuvion nurkkaan! Aargh! Joudun rämpimään väsyneenä juuri kaadettujen koivujen läpi.

Moka 2:

Ajattelin, että minulla on pari tuntia tässä aikaa, niin voisin lähteä läheiselle taimikolle pikaisesti raivauspuuhiin. Tuumasta toimeen, kamat mönkijän kärryyn ja menoksi. Yleensä vehkeet on huollettu ja tankattu (puolisoni toimesta) valmiiksi, mutta ei tällä kertaa. Tankki on tyhjä enkä ottanut mukaan bensakanisteria. Kamat takaisin kärryyn ja kotiin. Siihen se aika sitten menikin.

Moka 3:

Eväät on tietysti oleellisessa osassa metsähommissa. Eväisiin liittyy montakin mokaa, mutta viimeksi kävi niin, että en yhtään osannut suunnitella mihin eväspaikka kannattaisi sijoittaa. Tämän takia eväät ja bensakanisteri olivat aina väärässä paikassa ja jälleen piti rämpiä nälissään juuri kaadettujen koivujen läpi eväspaikalle.

Moka 4:

Perinnesaunottajana teen aika paljon vastoja säilöön, jotta on sitten millä vihtoa ja vastoa asiakkaita talven suloisissa saunotuksissa. Kun olin loppukesästä harventanut reilusti yli puolet taimikosta, tajusin että harvennusta kannattaisi tehdä vastan tekoaikaan, jolloin harvennetut koivut tulisi hyötykäyttöön vastoihin eikä vitsaksia tarvitsisi erikseen lähteä hakemaan ja etsimään. Tajusin siinä samalla, että se on keino saada tuloa taimikon harvennuksesta. Tämän asian laitoin visusti korvan taakse. Seuraavan kerran ajoitin harvennusta parhaimpaan vastan tekoaikaan.

Moka 5:

Ihmettelet, että mikäs nyt alkoi surisemaan. Huomaat ihmeen monta ampiaista. Tajuat astuneesi maa-ampiaspesään. Neuvoni on: JUOKSE! Tässä mokassa olin sivusta seuraajana, puolisoni pääsi juoksemaan.

Moka 6:

Unohdin, että minulla on taimikko hoidettavana. Kyllä näinkin voi käydä. Sillä minulle juuri kävi niin. Muistin tuossa ihmetellesäni, että perämetsässä vihoviimeisellä kuviolla on taimikko, johon on kyllä taimikon varhaishoito tehty, mutta sen jälkeen en ole käynyt koko paikassa. Syksyn retkikohde, check!

Moka 7:

Unohdin, että istutimme viime vuonna taimia ehkä kolmeen eri paikkaan. Kyllä, tämänkin tajusin tässä juuri. Tänä syksynä pitää tehdä retki ja käydä katsomassa, miten viime vuonna istutetut taimet jakselevat ja onko esimerkiksi heinäämiselle tarvetta. Vai istutettiinko niitä toissa vuonna…

Moka 8:

Säilyttelen metsänhoitosuunnitelmaa paperisena metsäkansiossa, joka on mahdollisimman hankalassa paikassa säilössä. Niinhän siinä sitten käy, että tapahtuu mokia 6 ja 7, kun ei vaan muista kaikkea. Olisikohan aika siirtyä vihdoinkin sähköisiin järjestelmiin?

Moka 9:

En muistanut mitä puuta kuviolle on istutettu. Harvennettavassa taimikossa on niin komeita puita rintarinnan. Seison siinä sitten raivaussaha tanassa ja mietin, mitä tästä kaataisin pois. Mikä on kasvanut luonnon taimesta, mikä on kasvanut ostetusta taimesta? Ihan kivahan se olisi tietää mitä kyseiselle kuviolle on ajateltu kasvattaa. Ratkaisuna soitto isälle, joka oli työnjohtajana kyseisellä kuviolla taimikon perustamisessa. Ja kuinkas ollakaan vastaus tuli kuin apteekin hyllyltä. Isät! <3

Moka 10:

Tulin taimikosta mönkijälle ja huomasin puhelimen puuttuvan. Olin ottanut valokuvia taimikossa. Kiertelin taimikossa paikkoja, joissa olin liikkunut, mutta puhelinta ei löytynyt. Eipä mitään, hyppäsin mönkijän kyytiin ja hurautin kotiin. Pyysin puolisoani soittelemaan hetken päästä puhelimeeni ja ajoin takaisin taimikkoon. Siellähän se pirisi. Poloinen valahtaneena kannon päältä hyvin matalaoksaisen kuusen alle. Hyvä piilo ja kivat metsänvihreät puhelimen kuoret!

Nyt kaikki mokat ja hauskat kommellukset jakoon! Kerro, miten sinun taimikonhoitamiset ovat sujuneet?

Elokuun alun ansiosta rohkenen toivottaa hyvää syksyä! Koska syksy on ihana, ja tuntuuhan se jo tuulessa.

Johanna

Jos ajankohtaiset metsäasiat kiinnostavat, tilaa Metsälehti tästä.