Inarissa puukauppa sakkaa, vaikka muualla Suomessa puulle on kysyntää. Yhteismetsissä hakkuita rajoittaa saamelaiskulttuurin yhteensovittaminen metsätalouteen. Yksityismetsissä puun pitäisi liikkua, mutta tarjouksia ei tahdo tulla edes käsiteltyjen metsien harvennuksiin tai siemenpuiden poistoon, Metsänhoitoyhdistys Lapista ja MTK:sta kerrotaan.

Alueella on kolme ostajaa: Metsä Group, Stora Enso ja Keitele Group. Stora Enso ja Metsä Group eivät ole tehneet yhdistyksen kilpailuttamista Inari-Ivalon alueen leimikoista tarjouksia, Keitele on ostanut satunnaisia leimikoita.

Miksi puukauppa takkuaa? Metsä Groupin metsäasiantuntija vastasi leimikkoaan tarjonneelle metsänomistajalle näin: ”Puukustannuksen ja mainehaitan vuoksi emme jätä kohteesta tarjouksia.”

Metsänhoitoyhdistys Lapin metsäneuvojan Pasi Peltosen mukaan vastaavia vastauksia on tullut Inarin alueella neljän eri metsänomistajan leimikoihin. Inari ei sijaitse tehtaanpiipun juurella, joten puukustannus on ymmärrettävä selitys. Mainehaitta puolestaan kaipaa selvennystä. Metsä Groupin metsäjohtaja Juha Jumppanen on asiasta vaitonainen.

”Emme voi lähteä kilpailuoikeudellisista syistä avaamaan julkisesti meidän osto-ohjeitamme. Muuten yleisellä tasolla, kyllä me edelleen Ylä-Lapissakin toimimme”, Jumppanen tyytyy vastaamaan.

Liian vanhaa pinoon?

MTK:n kenttäpäällikkö Annakaisa Heikkonen epäilee, että haluttomuus puukauppaan alueella selittyy EU:n biodiversiteettistrategialla. Samaa mieltä on metsänhoitoyhdistyksen Peltonen.

Strategia linjaa, että luonnontilaiset metsät ja vanhat metsät tulisi saattaa tiukan suojelun piiriin. Suomessa strategian sitoumusten valmistelu on kesken, eikä esimerkiksi määritelmää luonnontilaiselle tai vanhalle metsälle vielä ole. Silti herää epäilys, voiko puu jo nyt olla liian vanhaa pinossa riippumatta siitä, minkälaisesta metsästä se on peräisin.

Metsä Groupin Jumppanen vastaa kysymykseen näin: ”On kaikkien toimijoiden etu, että EU ja Suomi -tasolla on käynnissä valmistelutyö luonnonmetsien ja vanhojen metsien uusien kriteerien määrittämiseksi.”

Keitele Groupin Matti Kylävainio painottaa, että puukaupassa kokonaisuus ratkaisee, ei yksin puun ikä.

”Ylä-Lappi on puunhankinnan näkökulmasta reuna-aluetta, johon kohdistuu vallitsevassa tilanteessa korkeat korjuu- ja kuljetuskustannukset johtuen polttoaineiden korkeasta hinnasta”, Kylävainio sanoo.

Lisäksi vanha puu voi olla teknisesti liian kookasta tai laadultaan sopimatonta. Tuotantoon sopivaa puuta alueelta kyllä ostetaan, Kylävainio vakuuttaa.

”Biodiversiteettistrategian määritystyöt eivät ole siinä vaiheessa, että niillä pitäisi olla vaikutusta puukappaan tässä vaiheessa”, kommentoi puolestaan Stora Enson puunhankinnan yritysvastuujohtaja Pekka Kallio-Mannila.

Inarilaista metsänomistajaa tilanne ei naurata. Hakkuu ei onnistu eikä siemenpuuasentoista metsää saa edes suojeltua.

Jos ajankohtaiset metsäasiat kiinnostavat, tilaa Metsälehti tästä.