Täältä kaikki alkoi lähes 25 vuotta sitten. Metsänomistajat Soili Härkänen miehensä Heimo Härkäsen ja siskonsa Eija Teiton kanssa tarpovat kevätauringon pehmittämässä hangessa. Ympäröivä pystykarsittu nuori männikkö on lähtenyt hyvin kasvuun.

Näkymä on varsin erilainen kuin 1990-luvun lopussa, jolloin kolmikko ensimmäisen kerran jalkautui metsään. Paikalla kasvoi hoitamaton taimikko ja läpitunkematon puusto. Hoitotyöt ja hakkuut olivat monen vuoden ajalta tekemättä.

Siskokset ostivat Mäntsälän Isojärveen rajautuvan tilan yhdessä vanhempiensa ja Heimo Härkäsen kanssa vuonna 1998. Ensitöikseen he raivaisivat männikön, jonka runkoja maaliskuun alun aurinko nyt hivelee.

”Ainakin puolet metsäalasta kävimme läpi heti ensimmäisten vuosien aikana, jos ei enemmänkin. Olemme kunnostaneet metsää tähän päivään saakka”, Eija Teitto kertoo.

Nyt kaikki metsätilaan kuuluvat alueet on kertaalleen hoidettu. Takana on lukematon määrä tunteja raivaussahan ja pottiputken kahvoissa. Puustoa on harvennettu ja kasvunsa lopettaneet metsät uudistettu. Tinkimättömän metsänhoidon tuloksena maisema on avautunut ja kallion laella kasvavan männikön lomasta avautuu maisema Isojärven selälle.

Yhtymä vanhempien kanssa

Ajatus yhteisen metsätilan ostamisesta tuli siskosten vanhemmilta.

”Me olemme maalaistalosta kotoisin. Vanhemmat halusivat, että oppisimme metsänhoitoa, ja ehdottivat, että ostaisimme yhdessä yhtymän muodossa metsäkiinteistön”, Eija Teitto kertoo.

Aivan uutta metsien hoito ei siskoksille ollut, sillä he olivat jo alakouluikäisinä istuttamassa ja auttoivat satunnaisesti metsätöissä kunnes muuttivat kotoa opiskelemaan. Myös Heimo Härkänen on nuoresta pitäen tehnyt isänsä ja setänsä kanssa metsätöitä ja polttopuita.

Yhtymä oli luonteva valinta omistusmuodoksi, sillä vanhemmat halusivat olla mukana vain alussa ja luopua myöhemmin osuuksistaan.

Metsää lähdettiin etsimään sopivan kulkuyhteyden päästä. Päätettiin, että metsän tuli sijaita lähellä pääkaupunkiseutua, jonne Lappeenrannasta kotoisin olevat siskokset olivat asettuneet asumaan. Lisäksi tilan oli oltava riittävän suuri, jotta siitä oli järkevää perustaa useamman hengen metsäyhtymä.

Parin kuukauden etsinnän jälkeen sopiva löytyi. Riittävän kasvuisa runsaspuustoinen tila, johon kuului kaupan päällisiksi kahdeksansataa metriä Mäntsälän suurimman järven rantaviivaa.

Yhtymä vaatii opettelua

Metsäyhtymän pyörittäminen vaati varsinkin alussa paneutumista.

”Alkuun tarvittiin paljonkin keskusteluja eikä kaikki aina mennyt niin helposti. Yhtymäkin vaatii opettelua”, Eija Teitto muistelee.

Kun kaikki oli yhdessä sovittu ja vastuut jaettu, asiat alkoivat sujua jouhevasti. Mäntsälässä sijaitsevassa yhtymässä Eija Teitto vastaa kirjanpidosta sekä yhdessä Heimo Härkäsen kanssa puun myynnistä ja Soili Härkänen puolestaan laskuista.

Metsät hoidetaan yhdessä, mutta kaikki eivät välttämättä ole huudattamassa raivaussahaa yhtä aikaa. Työt jaetaan yhtymän omistusosuuksien mukaan. Metsänhoito käy rivakasti, kun etukäteen on sovittu, mitä kukin tekee.

”Yhtymässä parasta on se, että pystyy porukalla keskustelemaan asioista”, Heimo Härkänen summaa.

Julkaistu kokonaisuudessaan Metsälehti Makasiinissa 2/2022

Jos ajankohtaiset metsäasiat kiinnostavat, tilaa Metsälehti tästä.