Maissipelto kärsii kesäkuun kuivuudessa ja tuulimyllyt jauhavat sähköä taustalla. Tien toisella puolella näkyy miehenkorkuisia kuusia. Kyseessä on kolmannen siemenviljelysten perustamiskierroksen kuusisiemenviljelys Lilla Istad Öölannissa Etelä-Ruotsissa.

Entiselle pellolle istutetut puut ovat vartettuja hyvin kasvavien puuyksilöiden kopioita, klooneja. Aikanaan kloonit lisääntyvät keskenään ja tuottavat jalostettua siementä taimituotantoon. Suomalaisista siemenviljelyksistä ala poikkeaa paitsi maiseman myös sen vuoksi, että sitä käytetään muiden Öölannin siemenviljelysten tapaan systemaattisesti tutkimukseen.

Öölantiin on perustettu 1980-luvulta lähtien useita kuusen ja männyn siemenviljelyksiä saaren sääolojen ja eristyneisyyden vuoksi. Kuivuus ja runsas auringonpaiste luovat kukinnan syntymiselle ja siementen kehittymiselle hyvät olosuhteet. Saarella kasvaa lähinnä lehtipuita, joten siemenviljelyksiä ympäröivä puusto ei pääse pölyttämään viljelyksille huolella valittuja klooneja.

Metsäyritys Södra sekä taimiyhtiö Svenska Skogsplantor omistavat viljelykset, ja tutkimuslaitos Skogforsk ohjeistaa niiden perustamista ja hoitoa. Siemenviljelyksille perustetaan alusta lähtien kokeita, joissa tutkitaan tuotannon tehostamista ja biologiaa.

Tavoitteena runsas kukinta

Siemenviljelysten hoito tähtää runsaaseen kukintaan ja siemensadon varjelemiseen vartteiden kasvun varmistamisen sijaan. Erityisesti kuusella siementuotannon pullonkaula on harvoin toistuva kukinta. Puiden luontaisen gibberelliinihormonin injektoiminen tai sumuttaminen puihin kukinnan lisäämiseksi on vanha idea, mutta helposti ja luotettavasti toteutettavan levitysmenetelmän kehitystyö jatkuu.

Keskeinen kukittamisen kehittämiskohde on hormonihoidon ajoitus. Hormonit säätelevät puissa sitä, miten paljon kukkasilmuja muodostuu. Jotta puu reagoisi lisättyyn hormoniin halutulla tavalla, se on annosteltava oikealla hetkellä.

Kuusikloonit aloittavat kasvunsa keväällä hieman eri aikoihin, joten paras teho saavutetaan, kun tunnetaan kunkin kloonin kasvurytmi. Skogforsk seuraa parhaillaan kloonikokoelmien kuusten silmujen puhkeamisen ja versojen kasvun ajoitusta. Tietoa voidaan jatkossa käyttää kukittamiskäsittelyjen ajoittamisessa.

Toinen tärkeä tutkimuskohde Öölannin viljelyksillä on siemenviljelysten tuotantoikään tulemisen jouduttaminen. Männyn siemenviljelysten tuottamaton alkuvaihe kestää noin kymmenen vuotta perustamisesta, kuusella aikaa kuluu vuosikymmen enemmän. Maanmuokkausmenetelmiä ja vartteiden leikkaustapoja kehittämällä pyritään aikaistamaan viljelysten kukinnan käynnistymistä.

Lisäksi Skogforsk kokeilee erilaisia vaihtoehtoehtoja vartteita ympäröivän pintakasvillisuuden taltuttamiseksi kasvinsuojeluaineiden käytön sijaan. Kuorikate on osoittautumassa toimivaksi ratkaisuksi.

Öölannin kaikille siemenviljelyksille on asennettu kastelujärjestelmä, jolla kuluvan kesän kaltaisissa kuivuustilanteissa voidaan varmistaa vartteiden veden saanti.

Kutsumattomat hirvieläimet pidetään poissa viljelyksiltä aitojen avulla, ja jänisten tihutöiden rajoittamiseen käytetään siemenviljelyksen ensimmäisinä vuosina Trico-karkoteainetta. Suomessa tavallisia, myyriltä runkoja suojaavia verkkoja ei käytetä.

Kummajainen kukittamisapuna

Kuusen kukkimisen lisäämiseksi vastaistutetulla siemenviljelyksellä kokeillaan hormonilisäyksen ohella Ruotsista luonnosta löytyneen kuusen erikoismuodon Picea abies var. acrocona käyttämistä vartteiden perusrunkona. Acroconan erityisominaisuus on, että jo parin vuoden ikäiseen taimeen muodostuu emikukkia tai kukkien ja kasvullisten oksien sekamuotoja.

Kummajaisen hormonitoiminnan biokemiallista luonnetta tutkitaan, mutta jo nyt sen käyttökelpoisuutta testataan siementuotannossa.

Jalostuksessa valittu kloonioksa vartetaan yleensä tavalliseen siementaimeen, jonka perimästä ei olla kiinnostuneita. Skogforsk kokeilee, voisiko acrocona-juuristo saada arvokkaan varteoksan kukkimaan nopeammin, sillä kukkasilmujen muodostus on juuriston ja verson hormonitoiminnan yhteispeliä. Kokeen tulosten saamista joudutaan odottamaan muutama vuosi.

Juurikääpä on metsätalouden pahimpia tuhonaiheuttajia myös Ruotsissa. Ruotsin maatalousyliopiston SLU:n ja Skogforskin tuoreessa tutkimuksessa kartoitettiin yli 450 eteläruotsalaisen kuusikloonin jälkeläisen herkkyyttä juurikääpäsienelle. Kun sieni tartutettiin kaksivuotiaisiin taimiin, havaittiin kloonien välisiä eroja sienen kasvunopeudessa. Tuloksia voidaan käyttää kloonivalinnassa tulevilla siemenviljelyksillä sekä nykyisten siemenviljelysten harventamisessa.

Tulevaisuus näyttää valoisalta

Suomeen verrattuna Etelä-Ruotsin siemenviljelyskulttuurissa pistää silmään metsänjalostuksen, viljelysten hoidon ja tutkimuksen linjakas yhteispeli. Metsänjalostuksessa pyritään varmistamaan siemenviljelysten tuottoisuus esimerkiksi selvittämällä klooniominaisuuksia. Katse on pitkällä metsässä myös tuhonkestävyysjalostuksen muodossa.

Siemenviljelysten omistajat panostavat tutkimusmahdollisuuksien tarjoamiseen siemenviljelyksillä, sillä samat yritykset omistavat metsää ja tarvitsevat näin jalostushyödyt nopeasti käyttöönsä. Voittajana on yritysten lisäksi kansantalous.

Ruotsissa on Suomen tapaan puutetta jalostetusta kuusen siemenestä, mutta voimakkailta siemenviljelyssiemenen osuuden vaihteluilta on siellä vältytty. Länsinaapurissa ollaan siemenviljelysten hoidon intensiteetin perusteella tulevaisuudessakin hyvällä uralla.

Artikkelin kirjoittajat ovat Luonnonvarakeskuksen tutkijoita.

Aiheeseen liittyviä julkaisuja:

Maaottelu kuusen siemenviljelyksillä

Jos ajankohtaiset metsäasiat kiinnostavat, tilaa Metsälehti tästä.