Huhtikuun alussa Metsänhoitoyhdistys Etelä-Karjalan johtajana aloittanut Juho Luumi on yhdistyskentän teollisin johtaja kahdessakin mielessä.
Yhdistyksen alueella on kolme isoa tehdasintegraattia sekä useita sahoja. Luumi itse on paperi-insinöörinä hengittänyt tehtaiden ilmaa koko työuransa monen yrityksen palkkalistoilla.
Välillä meni viisi vuotta Yhdysvaltojen paperitehtaita kolutessa, sen jälkeen Eurooppaa eri puolilta. Metsänhoitoyhdistykseen Luumi siirtyi paperikonevalmistaja Voithin Suomen ja Baltian myyntipäällikön paikalta.
Mhy Etelä-Karjala on ensimmäinen metsätalouden työpaikka. Yhdistys on kuitenkin tuttu, sillä rautjärveläislähtöinen Luumi on metsänomistaja ja yhdistyksen valtuustossa.
”Päätös oli vaikea, mutta jos on kohta 30 vuotta tehnyt paperiteollisuutta, niin nyt oli viimeinen hetki tehdä jotain muuta.”
”Jotain tarttis tehdä”
Luumin ensimmäinen havainto on, että metsätaloudessa on imua ja yhdistyskentässä paljon nuoria tekijöitä. Jotta hyvä meno säilyy, niin ”jotain tarttis tehdä”.
Metsänomistajien keski-ikä on korkea ja Luumin tuntuman mukaan yhdistyksen aktiivijäsenillä vielä korkeampi.
”Vanhoista jäsenistä pidetään kiinni, mutta ovatko seuraavan metsänomistajapolven tavoitteet samat?”
Luumi ei usko suureen myllerrykseen, mutta pieniin muutoksiin. Talous säilyy jatkossakin kärkiasiana, mutta muut arvot nousevat rinnalle.
”Yhdistyskentän pitää elää ajassa ja uudistua ennakoivasti, eikä jäädä puolustamaan entistä menoa, ettei synny pahan kierrettä.”
Pahan kierteellä Luumi viittaa tunnelmaan maailman paperitehtailla, joissa ei todellakaan eletä iloisia aikoja. Moni laitos on suljettu tai muutettu kartongille.
Yhdistystoiminnan matala yleisvire tuntuu
Yhdistykset on perustettu alueidensa metsänomistajien yhteisponnistuksina, vastapainona aina isommalle teollisuudelle. Ajan henki on yksilöllisempi, ja yhdistystoiminnan sanotaan potevan väsymistä ylipäätään, eivätkä metsänhoitoyhdistykset tee poikkeusta.
”Muistan, että yhdistyksen metsätaitokilpailuihin saattoi tulla sata osallistujaa. Nyt niitä ei edes järjestetä.”
Myös maaseudun tyhjentyminen näkyy.
”Yhdistykset eivät missään tapauksessa ole kuolemassa. Metsänomistajat voivat luottaa, ettei yhdistyksellä ole muita tarkoitusperiä kuin jäsentensä etu.”
Varhaisen omaksujan älykello
Luumin ranteessa on Applen älykello, jolla voi tehdä samat kommervenkit kuin älypuhelimella, vaikka viestittely onkin tihrustamista.
Luumi myöntää olevansa teknologiassa varhainen omaksuja, ja sama koskee työelämän uudistuksia.
”Otetaan uudet asiat käyttöön hyvän sään aikana ja omilla ehdoilla, eikä vasta sitten kun on pakko.”
Metsänhoitoa voi tilata muualtakin kuin yhdistykseltä. Se, että tarjoaa sellaista kuin moni muukin, ei pitemmän päälle riitä. Luumi pohtii, että uudistumiseen on pakko, mutta suunta on vielä hakusessa.
”Metsäfirmoihin on jännä suhde, sillä yhdistys on metsänhoitotöissä sekä kilpailija että kumppani, alihankkija.”
Iso, mutta aika pieni puukauppayhtiö
Metsänhoitoyhdistysten puukauppayrityksiä on puolen tusinaa, joista mhy Etelä-Karjalan omistama Karjalan Mänty Oy suurimpia.
Luumi on myös Karjalan Männyn toimitusjohtaja. Yhtiö ostaa ja myy vuosittain lähemmäs 150 000 kuutiometriä puuta.
Intressiristiriidan ajatukselta ei voi välttyä, sillä yhdistys myös kilpailuttaa jäsentensä leimikoita valtakirjakauppoina, ja oma yritys on ostaja muiden joukossa. Yhdistys myös valvoo korjuunsa jälkeä.
Luumi painottaa, että yhdistyksen omistama puukauppayritys palvelee metsänomistajien etua ylläpitämällä kysyntää kaikenlaisissa leimikoissa.
”Parhaita hintoja emme pysty maksamaan, mutta kaikki leimikot eivät ole sellaisia, että kiinnostaisivat isoja yhtiöitä.”
Kun Karjalan Mänty myy puuta, niin neuvottelussa osapuolina ovat hirveän suuri teollisuus ja kuitenkin aika pieni puukauppayhtiö.
”Isojen toimijoiden kulttuuri on tuttua, ne haluavat asettaa pelin säännöt tiedostamattaankin.”
Jos ajankohtaiset metsäasiat kiinnostavat, tilaa Metsälehti tästä.
Kommentit
Ei vielä kommentteja.
Sinun täytyy olla kirjautunut vastataksesi tähän aiheeseen.