Sahayhtiö Westas Groupin omistajajohtaja Pekka Kopra on mutkaton lähestyttävä. Hänestä huokuu paitsi ammatillista varmuutta, myös rentoutta, että maailmassa ei kaikki ole huonosti. Asennetta, mikä ei etenkään vanhemman polven sahajohtajille ole ollenkaan tyypillistä.

Ja kun omistaa yrityksensä sataprosenttisesti, niin ei tarvitse pelätä mitä sanomisista kotona sanotaan.

Kaiken takana on kolmatta sukupolvea jatkunut sahaaminen, joka toisessa polvessa kasvoi yrittämisestä teollisuudeksi. Dynastioiden ongelmat ovat usein sisäsyntyisiä ja kolmannen polven jännitteitä vatvottiin julkisuudessakin.

Sahadynastian ongelmanratkaisu näkyi viime vuoden veropäivänä, jolloin Pekka Kopra oli listan kärjessä 54 miljoonallaan, josta hän maksoi veroja 18,4 miljoonaa. Pääosa summasta tuli maan suurimman sahayhtiön Versowoodin vähemmistöosuuden myynnistä veljelleen.

”Ei kaikkia miljoonia voi yhteen bisnekseen laittaa, pääosin ne on pantu sahateollisuuden ulkopuolelle.”

Kopralla on pääsääntöisesti suoria sijoituksia, mutta myös oma sijoitusyhtiö Pekka Kopra Invest Oy.

Koskisen Oyj – finanssisijoitus vaiko nurkkaamista?

Tänä vuonna Kopra on noussut saha- ja levy-yhtiö Koskisen Oyj:n kymmenen suurimman henkilöomistajan joukkoon 3,24 prosentin osuudella, suunnilleen viiden miljoonan euron ostohinnalla.

Kaupat on tehty pörssissä päivän hintaan. Alussa hinta oli aliarvostetun makuisesti 5,95 euroa, lopetteluvaiheessa 7,5 euroa.

Jos kilpailevan yhtiön ostamista kutsuu nurkkaamiseksi, niin Kopran mukaan se ei taida edistyä, koska myyjät puuttuvat. Yhtiöstä yli 60 prosenttia on Koskisen suvun omistuksessa ja myös vakuutusyhtiöt ovat isoja ankkuriomistajia. Kopran ostot ovat kuitenkin viesti siltä varalta, jos jollakin myyntihalut heräävät.

Omistusosuus on niin pieni, että mistään yritysjärjestelyistä ei voi puhua. Mitä siis mielessä?

Kopra hakee sanoja, että onko siinä mitään suurempaa, ”täytyy katsoa”, ja kutsuu panostustaan finanssisijoitukseksi.

”Mutta jos metsäyhtiöiden yritysjärjestelyjä mietitään, niin niissä täytyy aina olla puunhankinnallinen näkökulma.”

Sellaisen voi nähdä, sillä Westaksen ja Koskisen Oyj:n puunhankinta-alueet limittyvät.

Konsolidoitumisen vaikeus

Maassa on integraattien lisäksi noin 35 merkittävää yksityistä sahayhtiötä, kaikkiaan 70-80 sahayksikköä.

Kypsillä toimialoilla omistuksilla on taipumus keskittyä, mitä kutsutaan konsolidoitumiseksi. Sahayritysten piirissä konsolidoituminen on ollut yllättävänkin hidasta.

”Itävaltalaiset ovat tyhjentäneet pajatson kovalla rahalla, irtonaisia palasia ei ole ainakaan Etelä-Suomessa.”

Kopra ei pidä Suomen sahakenttää mitenkään poikkeuksellisen rikkonaisena, sillä sahateollisuus on hajanaista kaikissa maissa. Hänkin vahvistaa havainnon, että sahan koko ei selitä kannattavuuseroja.

”Melkein voi sanoa, että pienet sahat pärjäävät jopa paremmin. Niiden liiketoiminnassa on usein käyty pitkä polku ja on hyvin tarkkaan mietitty, että mitä tehdään ja mille asiakkaille.”

Ja koska strategia on usein omistajayrittäjän päässä, niin konsolidoitumisessa kannattavuus haihtuisi saman tien.

Westas on nettovelaton, joten sillä olisi rahkeissa varaa lähteä ostoksille vaikka ulkomaille. Kopra pitää sitä kuitenkin poissuljettuna, puunhankinnallisen yhteyden puuttumisen vuoksi.

Piti saada oma tehdas

Kopra on itse ollut konsolidoija ostaessaan vuonna 2013 Pihlavan sahan Porista ja Raunion sahan Koskelta Turun läheltä, ja muodostaessaan niistä Westas Group -yhtiön. Taustalla oli yksinkertaisuudessaan halu saada oma tehdas kun Versowood liukui veljelleen.

”Pihlavan saha oli ruma ankanpoikanen, mutta se on käyty korjausinvestoinneilla kahteen kertaan läpi ja siitä on sukeutunut hyvinpärjäävä yksikkö.”

Investoinnit ovat kymmenen vuoden aikana olleet kaikkiaan 47 miljoonaa. Westaksen kaksi sahaa ovat keskikokoisia, yhteinen tukinkäyttö 900 000 kuutiota.

Karvalankussa pysytään

”Teemme puutuotteita valmistaville asiakkaille räätälöityjä raaka-aineita”, Kopra tiivistää ja paino on sanassa raaka-aineita.

Jalostusasteesta on helppo puhua ja viitata vaikka Viroon suomalaisen sahatavaran ostajana ja jatkojalostajana. Westaksella on kuitenkin funtsittu juttu, että myydään höyläämätöntä karvalankkua.

”Jalostaminen tuskin parantaisi kannattavuutta, sillä jatkojalosteet vaativat rinnalleen palvelua, jota Suomesta asti on vaikea tarjota.”

Ilman jalostustakin Westaksella on tuotteita satamäärin, kun kaikki pituudet, leveydet ja paksuudet lasketaan. Asiakas voi tarvita tuotteita, joiden dimensiot ovat nämä ja pituudet nämä. Sellaisen paketin laatiminen on Westaksen osaamista.

”Jokainen sahuu tehdään tilausta kohden.”

Osoitteettomia, ostamisennusteeseen perustuvia sahauksia joudutaan tekemään vain huonossa markkinatilanteessa. Nyt ei ole sellainen, tuotanto on myyty lokakuulle asti.

”Hyvänä aikana sahojen tulokset eivät paljon eroa, mutta huonona aikana näkee mitkä sahat ovat miettineet mitä asiakkaat todella tarvitsevat.”

Neljän kohdan kannattavuus

Kopra luettelee, että sahauksen kannattavuudessa on neljä merkittävää asiaa – korkea myyntihinta, markkinahintainen raaka-aine, hyvä tukin käyttösuhde ja että saha käy.

Kopran sanomana se kuulostaa helpolta, mutta käytännössä saattaa olla vaikeampaa.

Myyntihinnan optimointi tarkoittaa, että tehdään laatua, jonka voi myydä korkeimman hinnan maihin, kuten Italiaan ja Sveitsiin.

”Matalia laatuja ei tarvitsisi tulla ollenkaan, ettei joudu myymään matalimman hinnan maihin.”

Puunsaatavuuden illuusio

Kopraa sanoo illuusioksi, että metsät kasvavat enemmän kuin niitä käytetään.

”Hyödyntämätöntä resurssia, josta voisi ammentaa mihin tahansa investointeihin, ei ole.”

Hän korostaa, että saatavuus on eri asia kuin kasvu.

”On suojelu, on hiilivarasto, on metsänomistajien myyntihalut. Nykyinenkin saatavuus on vaikeasti ylläpidettävä.”

Kopran mukaan viimeisimmissä isoissa investoinneissa puun saatavuuskysymystä on väistetty. Hänen viestinsä rohkeasti investoineille industrialistiveljilleen on, että jos nyt puun saatavuus tuntuu vaikealta ja hinta korkealta, niin syyn näkee kuvastimesta.

Toisaalta Kopra ymmärtää, että kansantalouden kannalta sahauksen tulisi olla 12 miljoonassa kuutiossa valmista tavaraa.

”Mutta jos sahojen kannalta kannattavuus on korkeimmillaan kahdeksan miljoonan kuution sahauksella, niin silloin tulisi sahata se määrä.”

Joku voi haastaa, että terveenä pysyäkseen teollisuuden tuleekin uusiutua jatkuvasti ja heikoimpien pudota pelistä.

Sahatavaralla yllätysnousua

Kopra ei yhdy ajatukseen, että Venäjän-puun loppuminen olisi hankaloittanut sahojen elämää korkeamman tukinhinnan kautta, vaan näkee asian toisin päin, plusmerkkisesti.

”Pakotteet ovat alkaneet tuntua venäläisen sahatavaran tarjonnassa ja markkinat ovat pysyneet paremmin tasapainossa.”

Selvemmin sanottuna suomalaiselle sahatavaralle on ollut paremmin kysyntää.

”Alkuvuoden aikana hinta on vahvistunut, vaikka rakentaminen on ollut alamaissa.”

Koronasuhdanteen jälkeen kuusisahatavaran hinta laski noin 200 euroon, mutta viime talven nousu 220 euron tasolle tuli yllätyksenä.

Kyseessä on myyntihinta sahan portilla. Hinta ei ole historian korkein, mutta selvästi yli pitkän ajan keskihinnan.

Vaikka nousu tuli myönteisenä yllärinä, niin sellaisesta suhdanteesta ei Kopran mielestä ole kyse, että sille kannattaisi antaa nimi.

”Tämä on normaalikannattavuuden aikaa.”

Mänty- ja kuusisahatavaran hintakäyrät menevät yleensä käsi kädessä, mutta talvella mäntytavara jäi jälkeen, paljolti Lähi-Idän levottomuuksien vuoksi.

Kun puristaa ennustetta, niin Koprasta saa irti, että hän pitää todennäköisenä sahatavaran lievää hinnannousua, mutta kannattavuus katoaa tukin hintaan. Vaikka kantohinnat maltillisesti laskevat, ne eivät romahda.

”Tämän vuoden tulos on tehty jo alkuvuonna. Loppuvuoden aikana kannattavuus menee lähelle nollaa.”

Sivutuotteet rulettaa

Sivutuotteiden eli sahahakkeen, purun ja kuoren hinnat ovat nousseet merkittävästi. Purun hinta on kaksinkertaistunut, hakkeen hinta noussut parikymmentä prosenttia.

Kopra myöntää, että ilman sivutuotteiden hinnannousua olisi hätä kädessä, mutta suurempi pelastus tuli sahatavaramarkkinoilta.

Tilanne on kuitenkin herkkä. Suomessa uusien isojen sahojen startit ovat takellelleet ja jos ne viimein lähtevätkin hyvään käyntiin, niin tilanne keikahtaa ylitarjonnaksi.

”Myyntihintojen pettäminen olisi sahoille tuloskatastrofi kun samanaikaisesti kantohinnat ovat korkealla. Kilpailukyvyn hakeminen puunhinnasta ja tuotantokustannuksista olisi ”p-ka paikka”.”

Sahamiehet voivat olla tyytyväisiä, että kuitupuusta käydään viimeinkin aitoa hintakilpailua. Kuitupuun kovemmat hinnat eivät ole kuitenkaan laskeneet tukkihintoja. Ikuinen närä tukin ja kuitupuun epäterveestä hintasuhteesta saattaa olla tauolla, mutta ei ole kuitenkaan kadonnut mihinkään.

”Olen tässä aika hyvä”

Pekka Kopra on sahuri kolmannessa polvessa, joten osaamisen voi olettaa kumuloituneen.

”En tiedä kumuloitumisesta, mutta päätä seinään hakkaamalla oppii.”

Pörssiyrityksissä johtajat laitetaan helposti kiertoon, mutta perheyritysten omistajajohtajille kokemusta kertyy pitempään. Westas on perheyrityksenäkin erikoinen, sillä Kopra omistaa yrityksen täysin ja on toimitusjohtaja, mutta ei kuitenkaan hallituksen puheenjohtaja.

Asetelma on veikeä, sillä omistaja nimittää hallituksen, jonka luottamusta toimitusjohtajan tulee nauttia.

”Koen, että olen tässä aika hyvä, mutta haastava hallitus tarvitaan, jotta ei olisi yhden miehen urpoilua.”

Jos ajankohtaiset metsäasiat kiinnostavat, tilaa Metsälehti tästä.