Luonnonvarakeskus (Luke) on käyttänyt selvityksessään simulaatiota, joka ensiharventaisi istutuskuusikon, kun hehtaarille on kertynyt 400 kuutiometriä puuta, puilla on mittaa 20 metriä ja ikää 39 vuotta.
Kaikki ovat huomattavasti yli metsänhoidon suositusten. Niiden mukaan istutuskuusikot tulisi ensiharventaa 12–15 metrin pituisina, jolloin puuta on reilut 200 kuutiometriä hehtaarilla.
Simulaatio liittyi maa ja metsätalousministeriön viime vuonna tilaamaan selvitykseen. Siinä kartoitettiin, kuinka paljon metsänomistajia pitäisi tukea, jotta he olisivat valmiit siirtymään viljavien turvemaiden metsissään jatkuvaan kasvatukseen.
Vastausta etsittiin muun muassa ennustamalla eri tavoin käsiteltyjen metsien tulevaa kehitystä Luken Motti-metsikkösimulaattorilla. Se ennustaa metsien kehitystä erillisiltä koealoilta kerättyjen mittaustietojen ja valtakunnan metsien inventointitietojen perusteella laadittujen kasvumallien mukaan.
Simulaattori toimii luotettavasti runsaslukuisina esiintyvillä kasvupaikoilla, joista on runsaasti puuston mittaustietoja. Harvinaisemmilta kasvupaikoilta, kuten suo-ojitusten tuloksena syntyneiltä ruohoturvekankailta, mittausdataa on vähemmän ja tämän vuoksi simulaatioissa on epätarkkuuksia.
Viljavan turvekankaan istutuskuusikon keskimääräiseksi vuosikasvuksi simulaattori on laskenut 12 kuutiometriä hehtaarilla. Kasvuluku on mahdollinen viljavimmissa, huolella hoidetuissa turvekankaiden istutuskuusikoissa.
Ensiharvennuksen ajoitusta sen sijaan on mahdoton ymmärtää.
Päävastuu tutkimusryhmällä
Kysymys kuuluu, onko työn laadun valvonta ollut riittävää.
Esitin kysymyksen ensin selvityksen vastuututkija Esa-Jussi Viitalalle, mutta hän ohjasi minut Luken tutkimusjohtaja Antti Asikainen puheille. Tämän ensireaktio on kuvaava:
”Eiväthän mitkään metsät voi kasvaa tällä tavalla!”
Seuraavana päivänä Asikainen palaa asiaan ja toteaa, että Suomen metsien puut ovat solakoituneet. Nykyiset istutuskuusikot kasvavat nopeasti pituutta, ja niiden läpimitta ja samalla pohjapinta-ala kehittyvät suhteessa hitaammin.
”Tämä lienee yksi syy siihen, minkä vuoksi harvennus ajoittui kyseisessä simuloinnissa näin myöhäiseen vaiheeseen”, hän pohtii.
Kyse ei ole varsinaisesta tutkimuksesta, vaan maa- ja metsätalousministeriölle laaditusta selvityksestä. Näin ollen työ ei käy läpi ulkopuolista vertaisarviointia, kuten tieteellisissä julkaisusarjoissa julkaistut tutkimukset. Työryhmässä oli mukana kymmenkunta Luken tutkijaa, joukossa myös kaksi professoria.
Asikaisen mukaan ensisijainen vastuu asiasisällöstä on tutkimus- eli projektiryhmällä ja osin myös sen johtoryhmällä. Julkaisuluvan antaa ulkopuolinen tutkimuspäällikkö.
Hän korostaa, että skenaariotarkastelussa tutkimuksen lähtöoletusten ja tulosten on oltava mahdollisia ja sisäisesti loogisia, mutta tutkimuksen ei aina tarvitse seurata nykyisiä käytäntöjä.
”Tässä on selvitetty kuutta vaihtoehtoista kasvatusketjua ja seurattu, millaisiin lopputuloksiin niillä päädytään. Mielestäni tässä ei ole tehty mitään virhettä. Toki aina voi kysyä, olivatko valitut kasvatusskenaariot parhaita mahdollisia tuomaan ymmärrystä käsillä olleeseen tietotarpeeseen.”
Yliarvio pituuskasvusta?
Selvityksen kasvusimulaatioiden tekijä Anssi Ahtikoski myöntää, että kuusikon kasvuennuste saattaa olla hieman rohkea, mutta hänen mukaansa vertailu antaa oikeansuuntaisen kuvan jatkollisen ja jatkuvan kasvatuksen tuottoeroista.
Metsien kasvusimulaatioihin tukeutuvissa tutkimuksissa ilmenee aina silloin tällöin ristiriitaisuuksia. Itä-Suomen yliopiston tutkijatohtori Mikko Niemi arvelee, että Luken käyttämä kasvumalli yliarvioi puiden pituuskasvua suhteessa läpimitan kasvuun, jolloin puuston pohjapinta-ala pysyisi harvennusmallin mukaisen leimausrajan alapuolella.
”Itse asiassa olen törmännyt puiden erilaiseen runkomuotoon ennenkin verratessani turvemaiden ja kivennäismaiden kasvusimulointeja”, Niemi sanoo.
Työn tilaajan edustaja, metsäneuvos Niina Riissanen maa- ja metsätalousministeriöstä väistää kysymyksen, vastaako Luken raportti siihen, mitä ministeriöstä tilattiin.
”Tämän yhden laskelman perusteella ei tulla yksin arvioimaan tuen tarvetta jatkuvaan kasvatukseen siirtymiseksi turvekankailla. Jo ennen raportin julkaisua ministeriö ja Luke ovat sopineet, että Luke tekee lisää simulointeja erilaisilla kohteilla.”
Tästä on kysymys
- Tehokkaat ohjauskeinot jatkuvapeitteisen metsänkäsittelyn edistämiseksi runsasravinteisilla turvemailla. Esa-Jussi Viitala, Anssi Ahtikoski, Emmi Haltia, Hannu Hökkä, Raisa Mäkipää, Mika Nieminen, Markku Saarinen, Sakari Sarkkola, Anne Tolvanen, Sauli Valkonen. Luke 2023.
- Löytyy verkko-osoitteesta jukuri.luke.fi/handle/10024/554362
Kommentti: Vähän maalaisjärkeä, pliis
Luonnonvarakeskuksen tekemän selvityksen asiavirhe – ensiharvennuksen omituinen ajoitus – ei sinällään ehkä ansaitsisi näin näyttävää julkituontia.
Tämä juttu tehtiin, koska samanlaiset outoudet näyttävät toistuvan Luken töissä, joiden perusteella on tehty pitkällekin meneviä johtopäätelmiä esimerkiksi jatkuvapeitteisen metsänkasvatuksen soveltamismahdollisuuksista.
Pari vuotta sitten saimme ihmetellä, kuinka simulaatio ajoitti suokuusikon ensiharvennuksen 68 ikävuoden kohdalle.
Eikä kauakaan sitten, kun samanlaisen tarkastelun perusteella päädyttiin siihen, että jatkuvan kasvatuksen kuusikon paras taloudellinen tulos saavutetaan, kun puuston pohjapinta-ala hakkuussa alennetaan neljään neliömetriin hehtaarilla.
Työ läpäisi vertaisarvioinnin ja julkaistiin kansainvälisessä julkaisusarjassa.
Minulla ei ole kykyjä kyseenalaistaa oheisten tutkimusten taustalla olevan tieteellisen työn tasoa, mutta jotain on vialla, kun maan parhaisiin lukeutuvat metsäntutkijat päätyvät töissään tuloksiin, joita ei millään saa sovitettua arjen reaalisuusehtojen puitteisiin.
MIKKO RIIKILÄ
Jos ajankohtaiset metsäasiat kiinnostavat, tilaa Metsälehti tästä.
”…arjen reaalisuusehtojen puitteisiin…” Juuri noin.
Käytännön metsätalouden lainalaisuudet eivät kumoudu ohi-ampuvilla tutkimuksilla. Sellaisista ei ole ohjeiksi.
Nyt on tullut näemmä muotiin tietokonesimultaatiot. Nehän antavat tarkoitukseen sopivia tuloksia, kuten Mikko edellä kirjoitti.
Ongelma on, että ne eivät kaikilta osin perustune luonnosta mitattuun faktaan vaan ovat ekstrapoloitu toisella tavoin kasvatetuista metsistä saaduista tuloksista. Kun kyseessä on biologinen tapahtuma, niin siihen vaikuttaa hyvin monta tekijää ja pieni virhe alkuoletuksissa johtaa ekstrapoloinnin täysin omituisiin lopputuloksiin, kuten nyt on käynyt.
Keski-Suomessa ovat 30 vuotta sitten istutetut tuoreen kankaan kuusimetsät kasvaneet tässä ajassa n 150 m3. Lehtomaisilla kankailla päästäneen samaan tulokseen n 25 vuodessa. Kun lustot ohenevat ja puu muuttuu solakaksi ilman harvennusta, niin on kyllä mahdotonta uskoa, että 39-vuotiaissa metsissä päästäisiin lähellekään 400 m3/ha-tasoa, sanovat ”herrojen rätingit mitä tahansa”.
Sitten on seuraava kysymys, jos metsää kasvatetaan ylitiheänä niin, että latvus supistuu liikaa, niin mitä tapahtuu jatkossa. Kuinka paljon kasvu tippuu jatkossa pienen latvuksen vuoksi.
Metsäsuunnittelussa tuuli-, tykky-, laho-, hyönteis- ja kuivumis tuhojen torjunta on keskeistä nykyisissä muuttuvissa ilmasto-oloissa.
Kaikki järkevät tulevaisuuden puunkasvatusstretegiat tulee perustua tuhoriskien minimointiin, arvaamattomissa oloissa.
Lisäksi jo nyt pitäisi istuttaa lehtipuita, jotka pärjäävät 2-3 korkeammassa keskilämmössä vielä järeinä puina 60 v kuluttua.
Tuhonturjunnan, puun tuotoksen ja talouden kannalta kuusella ja koivulla 1200 kpl istutustiheys (suuriin mättäisiin) on järkevintä. Näin ne kehittyvät nopeasti ja ensiharvennus energiapuiksi (600 runkoon/ha) voidaan tehdä jo 10-15 v kuluttua rehevässä varttuneessa taimikossa puilla, jotka kiihdyttävät kasvuaan täysilatvaisina EH:n jälkeen tapahtuvaa väljennystä kohti max alle 10 v kuluttua. Tässä hakkuussa saadaankin jo kivasti tyvitukkia hakkuuseen.
Vasta tämän jälkeen eli n. 20-25 iässä alkaa varsinainen puun kasvatus edelleen hyvin nopeakasvuisessa metsässä, jossa ei tietenkään saa olla boorin puutetta eikä pohjavesi minään aikana vuodesta häiritä tai tuhota juuria tai maaperän muuta arvokasta ja puun kasvulle välttämätöntä elämää.