Voi metsästys mennä näinkin:

Ennen kuin metsästyskausi alkaa, jokaiselle metsästysseuralle määritellään vähimmäissaalismäärät. Määrät perustuvat riistan tiheyteen alueella, ja seuran toiminta-alueesta riippuu, mitä lajeja listalta löytyy. Tavoitteena voi olla pyytää esimerkiksi 20 villisikaa, 30 metsäkaurista, kolme hirveä ja yksi saksanhirvi eli isokauris.

Seura saa päättää, pyytääkö se riistalajeja vähimmäismäärän vai sitä enemmän. Mitä enemmän seura metsästää nyt, sitä vähemmän saalista on luvassa tulevina vuosina.

Tavoitteiden täyttämättä jättämisestäkään ei seuraa rangaistusta automaattisesti. Jos vahinkoja kuitenkin löydetään ja maanomistaja on tehnyt edellisvuonna riistavahinkojen ehkäisyilmoituksen, lasku lähtee tavoitteet laiminlyönneelle metsästysseuralle. Korvauksia maksetaan enimmillään sata euroa hehtaarilta.

”Yleensä metsästäjät pitävät huolen siitä, että riistaa ammutaan riittävästi”, Heiti Teder kertoo.

Yli 30 vuotta Virossa metsästänyt Teder on ollut Keenin metsästysseuran puheenjohtaja jo 26 vuotta. Seura toimii Otepään kunnan alueella Kaakkois-Virossa, melko lähellä Latvian ja Venäjän rajoja.

Ammatiltaan Teder on metsuri. Hän on työskennellyt Suomessa melkein yhtä pitkään kuin hoitanut metsästysseuransa asioita Virossa.

Määräaikaiset maanvuokrasopimukset

Virossa metsästysalueiden vähimmäiskoko on 5 000 hehtaaria, kun se Suomessa on 1 000 hehtaaria. Metsästäjäjärjestö Eesti Jahimeeste Seltsin mukaan virolaisseurat metsästävät keskimäärin noin 10 000 hehtaarin alueella.

Tederin mielestä isompi metsästysalue tuo etua riistaeläinkantojen hoitoon. Varsinkin hirvet siirtyvät jahdin alettua näppärästi pienen alueen ulkopuolelle.

Seurat sopivat metsästämisestä maanomistajien kanssa samaan tapaan kuin Suomessa. Virossakaan maanomistajan ei ole pakko sallia metsästystä maillaan. Silloin hän ei kuitenkaan voi hakea korvauksia riistavahingoista.

Metsästysseurat ja maanomistajat tekevät sopimukset tavallisesti kymmeneksi vuodeksi. Määräaikainen sopimus kannustaa seuroja pitämään välit hyvinä maanomistajiin: aina on mahdollista, että seuran toimintaan pettynyt maanomistaja ei allekirjoita sopimusta seuraavalle jaksolle.

Rehumaissipellot ongelmallisia

Syksyn jahtikausi on meneillään. Virossa lukumääräisesti tärkeimmät saaliseläimet ovat villisika ja metsäkauris.

Ilves rauhoitettiin kahdeksan vuotta sitten, ja kasvanut petopaine on pienentänyt metsäkauriskantoja koko maassa. Myös tehokkaalla metsästyksellä on ollut osuutta asiaan. Lisäksi metsäkauriita kuolee paljon kolareissa. Kaurisvahingot ovatkin vähentyneet Virossa viime vuosina.

Afrikkalainen sikarutto taas on pienentänyt villisikasaaliita. Ennen sikaruttoepidemiaa Keenin seura saattoi pyytää 80 villlisikaa vuodessa, mutta nyt tyypillisempi saalismäärä on kymmenen. Samalla se tarkoittaa, että seuralle asetetut tavoitteet eivät täyty.

”Meidän pitäisi ampua parikymmentä villisikaa, mutta ei ole, mistä ottaa.”

Keenin seuran toiminta-alueesta puolet on viljelysmaata ja puolet metsää. Rehumaissin viljelyn yleistyminen aiheuttaa päänvaivaa, koska villisikalauma voi jäädä oleskelemaan tiheän ja korkean kasvuston sekaan ja tuhota samalla valtavat pinta-alat peltoa.

”Maanomistajien kanssa on neuvoteltava, mistä kohdin villisikoja pystyy ampumaan”, Teder kertoo.

Metsästäjiä harmittaa myös, että metsäyhtiöt omistavat alueelta koko ajan enemmän metsää. Jos firmojen metsissä havaitaan hirvieläinten aiheuttamia tuhoja, pieni metsästysseura voi joutua maksamaan niistä korvauksia isolle yhtiölle.

Jutun metsästyslainsäädäntöä koskevat tiedot on tarkistettu sähköpostitse Keskonnaametista, Viron ympäristöhallinnosta.

SAALISMÄÄRIÄ JAHTIKAUDELLA 2023/2024

• villisika 14 293
• metsäkauris 12 443
• supikoira 4 848
• majava 4 573
• hirvi 4 061
• saksanhirvi 3 607
• kettu 3 273
• valkoposkihanhi 2 021
• lehtokurppa 1 903

Lähde: Keskonnaagentuur (Viron ympäristökeskus)

Jos ajankohtaiset metsäasiat kiinnostavat, tilaa Metsälehti tästä.