Suomi toi viime vuoden tammi-marraskuussa Venäjältä yli kahdeksan miljoonaa kuutiota puuta. Ukrainan sodan nostamien talouspakotteiden vaikutukset ovat vielä epäselvät, mutta on mahdollista, että pakotteet ja venäläistuotteiden boikotointi markkinoilla tyrehdyttävät myös tuontipuuvirran idästä.
Maa- ja metsätaloustuottajain Keskusliiton MTK:n metsävaltuuskunnan puheenjohtaja Mikko Tiirola ehdottikin maanantaina venäläispuun tuonnin keskeyttämistä.
Venäjältä tuotu puu on 80–90-prosenttisesti sellutehtaisiin päätyvää koivukuitua ja sellutehtaisiin sekä polttolaitoksiin päätyvää haketta. Venäläispuulle joutuvat siis mahdollisesti miettimään korvaajavaihtoehtoja niin suuret metsäyhtiöt UPM, Stora Enso ja Metsä Group kuin lukuisat energiayhtiöt.
Venäläishakkeesta noin 1,5 miljoonan kuution lovi
Venäjältä tuotua haketta polttaa muun muassa Savon Voima Joensuun voimalaitoksellaan. Savon Voiman liiketoimintajohtajan Juha Räsäsen mukaan Venäjän hyökkäys Ukrainaan ei sekoita vielä tätä lämmityskautta vaan keväästä selvitään.
”Tilanteeseen on reagoitu ja polttoainevarastoja on kasvatettu jo tovi”, Räsänen kertoo.
Myös Bioenergia ry:stä arvioidaan, etteivät Ukrainan sodan vaikutukset tunnu metsähakkeen poltossa vielä tänä keväänä. Ensi syksystä alkava uusi lämmityskausi on sen sijaan todellinen kysymysmerkki.
Luonnonvarakeskuksen (Luke) mukaan Suomessa poltettiin vuonna 2020 kaikkiaan noin 1,8 miljoonaa kuutiota tuontihaketta. Kaikesta haketuonnista (selluhake ja polttohake) noin 80 prosenttia on Venäjältä, joten itäpuun tuonnin tyrehtyminen tarkoittaisi arviolta 1,5 miljoonan kuution lovea polttolaitosten hakehankintaan.
Savon Voiman Räsäsen mukaan poikkeustilanteen vuoksi energiayhtiössä on jo aloitettu suunnitelmien teko syksyä varten. Jos tuontihakkeen tulo tyrehtyy, korvaajaa haetaan muun muassa Pohjois-Savon ja Pohjois-Karjalan metsistä korjattavasta energiapuusta. Haketettavan kokoista puunrunkoa löytyy usein runsaasti tiheiköistä, joissa metsänhoitotyöt ovat jääneet rästiin.
”Vakaa usko on siihen, että pieniläpimittaista puuta löytyy runsaasti ensiharvennuskohteilta”, Räsänen kertoo.
Energiapuu ja kuitupuu näyttävät kulkevan tällä hetkellä puumarkkinoilla eri suuntiin. Energiayhtiöiden kiinnostus kotimaiseen energiapuuhun on kasvussa viimeistään poikkeustilanteen vuoksi, UPM:n yhä jatkuva lakko sen sijaan supistaa kuitupuukorjuita.
Mitä tapahtuu koivukuitupuun markkinoilla?
Puun kokonaistuontimäärä Venäjältä oli supistumassa jo ennen Ukrainan sotaa. Venäjä rajoitti pyöreän havupuun, vähän jalostetun puun ja arvokkaiden lehtipuiden vientiä maasta tämän vuoden alusta, ja jo viime vuonna maa sulki puuvienniltä joitakin rajanylityspaikkoja.
Aikaisempiin puuntuontimääriin verrattuna näiden rajoitusten arvioitiin vähentävän puun tuontia Venäjältä Suomeen tänä vuonna noin 1,5 miljoonan kuution edestä.
Metsäteollisuus on tuonut koivukuitupuuta Venäjältä viime vuosina noin neljän miljoonan kuution verran. Puuntuonnin tyrehtyessä koivukuitua joutuisivat etsimään muualta ainakin Kaakkois- ja Itä-Suomen lukuisat sellutehtaat.
Tosin koivukuitupuun tuonnin ennakoitiin vähenevän tänä vuonna jo sen vuoksi, että Stora Enson Veitsiluodon tehtaan lakkautus Kemissä vapauttaa kotimaista koivukuitua käyttöön muille tehtaille.
Suomeen tuodaan puuta Venäjän lisäksi pääasiassa Baltian maista. Bioenergian hankintaan erikoistuneesta Woodtracker-yrityksestä arvioidaan, että Venäjän hyökkäyksen aiheuttamat talousseuraukset tulevat hyvin todennäköisesti sekoittamaan puuvirtoja koko Itämeren alueella.
Jos ajankohtaiset metsäasiat kiinnostavat, tilaa Metsälehti tästä.
Suomella lienee Itämeren alueen maista mittavimmat reservit vielä vuotuisessa kasvussa suhteessa poistumaan. Yli 100-vuotisen korkeatasoisen metsätieteemme mukaan kasvu on kaiketi n. 108 miljoomaa kuutiometriä. Kokonaispoistuma on viime vuosina ollut reilut 80 miljoonaa kuutiometriä. Kovin on miesmuisti taas lyhyt kun hiljan tuskailtiin ettei havukuiduille ole ostajia. Kuitupuun hintataso on Suomessa ollut erittäin tasainen, meillä ei makseta huippusuhdanteissakaan juuri enempää kuin ”normaalisti”. Toisaalta meillä ei hinta myöskään romahda heikon suhdanteen sattuessa. Tosin selluteollisuudella ei ole tainnut kovin huonosti mennä koskaan…
Energiakäyttöön meillä siis riittää aivan mainiosti kotimaista puuta. Puuta ei saisi nimetä ”energiapuuksi”, eikä missään tapauksessa enää sotkea toimivaa markkinaa tukipolitiikalla. On ostajan asia mitä ostamallaan puulla tekee; meneekö energiaksi vai sellukattilaan – tai ehkä tukikepeiksi viinitarhalle…
Valtion varojen haaskaaminen Kemeratukina on lopetettava. Jo vuosikymmeniä on taimikkonsa hoitamatta jättäminen palkittu kemeratukena, ja samalla elätetty toimihenkilöarmeijaa tuota rahanjakoa vaalimassa. Kaikki tarvittava puu ohjautuu kyllä tarvitsijoille ihan normaalin markkinatalouden puitteissa. On järjetöntä verovarojen tuhlausta tukea järkyttävän kallista ”risunkorjuuta”, ja tehdä pusikoista valtavalla tuella markkinat sotkevaa edullista ”energiapuuta”. Korjataan nyt ensi ihan normaalit markkinakelpoiset korjuukohteet 100-prosenttisesti, jos ei puu sittenkään riitä niin mietitään mitä tehdään. Puupääomamme on kuitenkin vain kasvanut vuosittain jo yli 50 vuotta.