Lehtipuita, kääpiä – ja vettä. Siinä ensihavainnot keväisestä tervaleppäluhdasta.

Metsäluhtia ja tulvametsiä kasvaa Suomessa vesistöjen rannoilla Etelä-Lappia myöten, mutta nämä märät metsäalueet on usein raivattu pelto- tai laidunmaaksi. Harvinaisuutensa vuoksi ne ovat uhanalaisia metsäluontotyyppejä.

Erityisyys johtuu etenkin tulvametsien ja metsäluhtien luontaisesta lehtipuuvaltaisuudesta: lehtipuut kestävät havupuita paremmin vetisen maaperän hapettomia oloja.

”Jos esimerkiksi kuusikon maaperän on kasvukaudella viikon täysin vettynyt, puita alkaa kuolla”, kertoo Suomen ympäristökeskuksen (Syke) tutkija Krister Karttunen.

Syke on kartoittanut potentiaalisten tulvametsien ja metsäluhtien sijaintia. Metsäammattilaisille ja metsänomistajille on luvassa tietoa aiheesta alkukesällä tai viimeistään syksyllä.

”Olemme tekemässä karttaa, joka kertoo, mistä potentiaalisia tulvametsiä ja metsäluhtia löytyy, ja opasta niiden tunnistamiseen”, Karttunen sanoo.

Miten tulvametsän tunnistaa?

Metsänomistajalle tulvametsät ja metsäluhdat voivat olla hyviä kohteita tarjottaviksi Metso-metsiensuojeluohjelmaan.

”Molemmat metsätyypit ovat usein tulvaisia. Ero on siinä, että tulvametsän märkyys kuivaa kesällä. Metsäluhta pysyy märkänä koko vuoden”, Karttunen kertoo.

Tulvametsissä ja metsäluhdissa kasvaa usein tervaleppää, harmaaleppää tai hieskoivua. Joskus myös jaloja lehtipuita ja etenkin etelässä pajua ja tuomea.

Lehtipuustoon tulee ajan myötä lahoa ja kääpiä. Lisäksi tulvametsät ja metsäluhdat tunnistaa heinäkasvillisuudesta ja esimerkiksi kurjenmiekasta.

Havupuut, kuten kuusialikasvos, tai metsävarvut, kuten mustikka, puuttuvat lähes täysin. Suovarvut ovat myös vähissä ja metsäsammaleita on vain pienissä laikuissa. Varsinaisia soita tulvametsät ja metsäluhdat eivät ole, sillä niissä virtaa hapekasta vettä, maaperän hajotustoiminta pysyy käynnissä ja turvetta syntyy vain vähän.

Tulvarytmi muuttumassa

Tulvametsä on perinteisesti ollut metsäalue, joka on keväällä tulvaveden peitossa muutaman viikon. Tulvarytmi on kuitenkin muuttumassa.

”Etelä-Suomessa ei tänä vuonna tullut kevättulvia, koska ei ollut lunta”, Karttunen sanoo.

Ilmasto lämpenemisen myötä jokivesi saattaakin olla etelässä korkeimmillaan marras- tai helmikuussa. Tulvien siirtymisellä talviaikaan voi olla merkittäviä vaikutuksia tulvametsien ja metsäluhtien puustoon.

”Se, miten puusto kestää tulvaa, riippuu siitä, onko puiden kasvu lähtenyt käyntiin vai ovatko ne lepotilassa.”

Jos kuuset selviävät paremmin hengissä tulvaveden vaikutuksista talvella, kun puut ovat lepotilassa, märkien metsäalueiden kuusettuminen voi yleistyä.

Etelässä hienoimpia ja suurimpia tulvametsiä on Kymi- ja Kokemäenjokien varsilla. Pohjoisemmassa tulvametsää taas löytyy esimerkiksi Ii- ja Kiiminkijokien varsista. Perämeren maankohoamisrannikolla on tulvametsiä myös meren rannalla.

Tulvametsät ja metsäluhdat eivät yleensä ole suuria metsäalueita. Keskimäärin puhutaan hehtaareista tai kymmenistä hehtaareista.

Tulvassa kuolee veden puutteeseen

Kun maaperä vettyy tulvan alla, happi käy puiden juurten ympärillä vähiin. Tämä on huono juttu puulle, joka haihduttaa yhteyttäessään vettä ja tarvitsee lisää nestettä juuristoltaan.

Kun juuristo ei toimi vetisen maaperän hapettomassa tilassa, puu kuolee tulvametsässä ironisesti veden puutteeseen.

Fakta

Tulvametsät ja metsäluhdat

• Vesistöjen ja jokivarsien metsäalueita, joita leimaa tulvavesi ja märkyys.
• Tulvametsässä märkyys kuivaa kesällä. Metsäluhdat pysyvämmin vetisiä läpi kasvukauden.
• Arvokkaita metsikkötyyppejä, sillä märkyyden vuoksi puusto lehtipuuvaltaista. Lehtimetsät ovat harvinaisia Suomessa.

Julkaistu Metsälehdessä 9/2020

Jos ajankohtaiset metsäasiat kiinnostavat, tilaa Metsälehti tästä.