Helmikuun Metsälehdessä (3/18) kerrottiin verottajan hyväksyvän automaattilaskurien arviot esimerkiksi metsätilojen sukupolvenvaihdoksissa.

Vertailimme laskurien avulla laskettuja metsätilojen arvoja perinteisiin tila-arvioihin. Useimmissa tapauksissa laskurit päätyvät perinteisin menetelmin laskettuja korkeampiin arvoihin. Korkeampi tilan arvo tarkoittaa enemmän perintö- tai lahjaveroa sukupolvenvaihdoksessa.

Esimerkiksi Osuuspankki ja Stora Enso korostavat laskurien tulosten suuntaa antavuutta ja varoittavat käyttämästä tuloksia sellaisenaan tilakaupoissa tai sukupolvenvaihdoksissa – verohallinto olisi voinut todeta saman.

Vertailussa käytimme OP:n laskuria – lähinnä siksi, että se oli helpoimmin käyttöön otettavissa.

Lähtötietoina laskuri käyttää Luonnonvarakeskuksen (Luke) valtakunnan metsien inventointeja (VMI) varten keräämiä metsämittaus- ja satelliittikuva-aineistoja. Tulos on vähintään tyydyttävä isojen, järkiperäisesti hoidettujen tilojen puustosta. Pienillä tiloilla arvioiden tarkkuus heikkenee.

Vaihtoehtoisesti laskurissa voidaan käyttää lähtötietona VMI-tietoa ajantasaisempaa Metsään.fi-tietoa. Sen käyttö edellyttää, että metsänomistaja antaa Suomen metsäkeskukselle suostumuksen tietojen luovuttamiseen laskurin ylläpitäjälle. Tällöin arvio tarkentuu.

Tiedot viiden vuoden takaa

Osuuspankin metsäarvolaskuri määrittää puuston ja taimikoiden arvon, mutta ei maapohjien arvoa. Laskuri ei tee summa-arvomenetelmässä käytettävää kokonaisarvon korjausta tilan arvosta.

Korjaus alentaa metsän käypää arvoa 20–30 prosenttia.

Rankimmat yliarviot johtuvat siitä, että laskurien lähtötietona on vuonna 2013 kerätty metsätieto.

Tietoja on päivitetty nykyhetkeen puuston kasvua kuvaavien mallien avulla. Hakkuutietoja ei sen sijaan käytetä laskuriarvion tarkentamiseen.

”Arvio on pahasti yläkantissa, jos metsää on viime vuosina hakattu runsaasti. Tällaista arviota voisi tarjota pankille lainan vakuudeksi, mutta ei perintö- tai lahjaveron määrittelyyn”, Metsälehden veroasiantuntija Väinö Sikanen toteaa.

Tarkastelimme yhdeksän tilan arvoa. Yhtä vaille kaikissa tapauksissa automaattilaskuri päätyi korkeampaan arvoon kuin tila-arvio. Useimmissa tapauksissa ero oli suunnilleen samaa luokkaa kuin summa-arviomenetelmällä tehtävä kokonaisarvon korjaus.

Julkaistu kokonaisuudessaan Metsälehdessä 7/2018

Jos ajankohtaiset metsäasiat kiinnostavat, tilaa Metsälehti tästä.