Viime viikolla moni metsänomistaja pettyi, ja vapaaehtoinen hiilimarkkina sai kolauksen. Verottaja päätti hakea hiilensidontaa metsänomistajilta ostavaa Green Carbonia konkurssiin.

Green Carbon on ollut sopimuskumppani esimerkiksi metsänhoitoyhdistysten markkinoimassa hiiliplus-sopimuksessa. Siinä metsänomistaja lannoittaa metsänsä, vuokraa ne hiilensidontaan ja saa vuosittain Green Carbonilta korvauksen metsän sitomasta hiilestä.

Green Carbonin toimitusjohtaja Matti Toivonen vahvistaa, että verottaja on hakenut yrityksen konkurssiin.

”Meillä tämä vuosi on ollut hankala ja koko hiilimarkkina jäissä. Koska ilmastoyksiköt eivät ole käyneet kaupaksi odotetulla tavalla, olemme jääneet veroista vähän jälkeen. Verottajan neuvotteluhalukkuus on ollut aika lailla nolla”, Toivonen kertoo.

Hän ei kuitenkaan ole valmis luovuttamaan.

”Meillä on vakaa aikomus taistella eteenpäin. Ei tämä vielä sitä tarkoita, että olemme menossa konkurssiin. Toki aikajänne, jonka kuluessa rahoitusta tai muuta ratkaisua pitäisi saada, ei ole pitkä.”

Paljon riippuukin myös poliittisesta tahdosta, Toivonen pohtii.

”Asiantuntijapalvelumme näyttäytyvät kannattavina. Toiveissa on kotimaisen hiilimarkkinankin avautuminen lähiaikoina.”

Sopimuksen purku mahdollinen

Green Carbon on solminut hiiliplus-sopimuksen noin kahdensadan maanomistajan kanssa. Yritys ajautui maksuvaikeuksiin ja lähestyi tämän vuoden alussa maanomistajia kirjeellä. Se tarvitsi lisää maksuaikaa ja tarjosi viivästyneille maksuille korkoa.

Kaiken kaikkiaan metsänomistajille maksamattomien osuuksien kokonaissumma on Toivosen mukaan noin 100 000 euroa.

Toivonen kertoo yrityksen olevan valmis purkamaan sopimuksen, mikäli metsänomistaja ei halua enää odottaa saataviaan.Tällöin purkuhetkeen mennessä syntynyt hiilensidonta maksetaan takautuvasti ja metsänomistaja saa käyttövapauden metsäänsä. Viivästyneille maksuille luvatut korot yritetään maksaa sovitun mukaisesti.

Ostajia ei ole

Toivosen mukaan on vaikea nimetä yksittäistä syytä tilanteelle, mutta hän kuvailee kuluneen vuoden olleen varsinaista tervan juontia. Kotimaisessa hiilimarkkinassa tuntuu tällä hetkellä olevan kadoksissa sekä myyjät että ostajat. Green Carbonilla olisi varastossa tarjolla maksettuja ilmastoyksiköitä liki puolen miljoonan euron arvosta. Ostajia vaan ei ole.

”Maailman tilanne näyttelee jonkinlaista roolia. Meillä on asiakkaissa puolenkymmentä konkurssia raksapuolelta. Selvästi yritysmaailmassa on ollut haasteita. Vastuullisuustyö on leikkauslistojen kärkipäässä, jos kamppaillaan elämästä”, Toivonen toteaa.

Ohjeistuskin on todettu vaikeaselkoiseksi. Esimerkiksi maa- ja metsätalousministeriön sekä ympäristöministeriön puolitoista vuotta sitten julkaisema opas vapaaehtoisten hiilimarkkinoiden hyviin käytäntöihin on koettu hankalaksi.

”Saimme asiakkailta suoraa palautetta, että jos pitää 60-sivuinen pumaska lukea ja koittaa vielä ymmärtää, niin menee liian vaikeaksi. Moni totesi, ettei lähde tähän show’n ollenkaan”, Toivonen kertoo.

Valtio vei toimintaedellytykset

Hiilikompensaatiota ostavia yrityksiä kiusaa myös kaksoislaskenta. Valtio on valjastanut kaikki metsät – yksityiset mukaan lukien – valtion ilmastotavoitteisiin. Tästä syystä yritykset eivät voi markkinoida kompensoivansa omia päästöjään ostamalla hiilimarkkinoilta hiilensidontaa. Yritysten on tyydyttävä kertomaan ostaneensa ilmastoyksiköitä ja osallistuneensa Suomen valtion ilmastotavoitteiden saavuttamiseen. Kaikille se ei riitä.

”Kaksoislaskenta tuntuu olevan niin vaikea, että valtio ei halua siitä päästää irti. Mieluummin vaikka maksavat ulkomaalaisista yksiköistä kuin suomalaiselle metsänomistajalle samanlaisista hiilistä. Se on hullua”, toteaa Havulatvan toimitusjohtaja Samuli Kallio.

Havulatva solmii niin ikään metsänomistajien kanssa hiilensidontasopimuksia. Metsänomistaja sitoutuu lannoittamaan tavanomaista enemmän metsäänsä ja saa Havulatvalta kertakorvauksen ylimääräisten hehtaarien hiilensidonnasta.

Kallio on seurannut lehdistä uutisia Green Carbonin vaikeuksista.

”Tämä on kokonaisuudessaan alalle harmillinen homma. Kun hiilimarkkina jotenkin mahdollistettaisiin, kaikille riittäisi asiakkaita ja kaikki joutuisivat tekemään hulluna töitä, että saisimme riittävästi yksikköitä liikenteeseen. Ilmasto huutaa meitä apuun, mutta meidän päättäjät juuttuvat lillukan varsiin”, Kallio toteaa.

”Varmasti tulee vielä konkursseja tai lyödään lappua luukulle. Ei välttämättä verottajan toimesta vaan vapaaehtoisesti”, Kallio jatkaa.

MHYP selvittää jatkoa

Metsänhoitoyhdistyksille Green Carbonin tilanne on harmillinen ja hieman nolo, sillä yhdistykset ovat markkinoineet nyt vaikeuksissa olevaa hiiliplus-sopimusta metsänomistajille. Sopimuksen oli tarkoitus vakauttaa hiilimarkkinaa. Neljä vuotta sitten metsänomistajat solmivat kaikennäköisiä sopimuksia monenkin toimijan kanssa. Päättäjät ja metsänomistajat toivoivat hiilimarkkinoille selkeää mallia.

”Monet toimijat näkivät vapaaehtoisessa hiilensidonnassa mahdollisuuksia, mutta sitten toimintaedellytykset vietiin. Alkutuotannon toimet eivät enää kelvanneet yritysten päästöjen kompensointiin, ja pelkät ilmastotoimet eivät yrityksiä kiinnostaneet”, toteaa Metsänhoitoyhdistysten Palvelu MHYP Oy:n toimitusjohtaja Harri Huupponen.

Nyt MHYP neuvottelee Green Carbonin kanssa jatkosta. Tarkoituksena on setviä metsänomistajalle edullisen vaihtoehto, eli kannattaako sopimus irtisanoa vai jäädä odottamaan.

”Uusien luontoon tai hiilensidontaan liittyvien palveluiden kohdalla tämä on kolaus monelle muullekin toimijalle. Se tuli tässä alleviivattua, että metsänomistaja ei hiilensidonnasta hyödy muuten kuin puutavaran muodossa”, Huupponen toteaa.

”Olen syvästi pettynyt”

Viime viikolla tullut tieto Green Carboniin konkurssiin hakemisesta jätti sopimuksen solmineet metsänomistajat epätietoisiksi. Yksi heistä on Metsälehden kolumnisti Antti Sipilä.

”Yhden korvauksen olen saanut. Nyt on kahden vuoden maksut rästissä”, Sipilä kertoo.

Sipilä on solminut kymmenvuotisen hiiliplus-sopimuksen. Hän teki tuhkalannoituksen runsaalle kymmenelle hehtaarille ja maksoi lannoituksesta hieman alle 6 000 euroa plus arvolisäverot. Green Carbonilta lannoituksen aikaansaamasta hiilensidonnasta olisi pitänyt saada joka vuosi kymmenen vuoden ajan 419 euroa plus verot. Toistaiseksi rahaa on tullut vain 419 euroa.

Turvemaamännikkö olisi kelvannut vanhan kemeran terveyslannoituskohteeksi, mutta Sipilä laski, että Green Carbonin sopimus oli kemeratukea kannattavampi. Koska hiiliplus-sopimus ja kemeratuki eivät olleet yhdistettävissä, Sipilä valitsi hiilensidontasopimuksen. Nyt saamatta jäi paitsi kemera, myös mahdollisesti hiilensidonnasta saatavat eurot.

”En minä vihainen ole, mutta syvästi pettynyt, ettei Suomessa ole saatu tätä järjestelmää toimimaan”, Sipilä harmittelee.

Green Carbonilta ei ole tullut maaliskuun jälkeen viestiä. Sipilä kertoo olevansa lehtitietojen varassa. Erityisesti hän toivoo vastauksia, voiko hän tehdä metsälleen mitä haluaa sopimuksen raukeamisen jälkeen ja voiko tappioita vähentää verotuksessa.

”Henkisesti varaudun, että sekään ei ole missään vähennettävissä ja sekin menee varmaan minun tappiokseni”, Sipilä sanoo.

Lisää aiheesta: Korvaukset siirtyvät ja siirtyvät – hiilikompensaatiokauppa kuihtumassa

Jos ajankohtaiset metsäasiat kiinnostavat, tilaa Metsälehti tästä.