Etelä-Suomen metsien monimuotoisuusohjelma Metso on tullut kymmenen vuoden ikään. Elinkaarta sillä on jäljellä vuoteen 2025 saakka, mutta jonkinlainen suojeluohjelma jatkunee sen jälkeenkin.

Metso-ohjelman tavoitteet ovat, että vuoteen 2025 mennessä on suojeltu pysyvästi 96 000 metsähehtaaria ja talousmetsien luontokohteita on kymmenvuotisen ympäristötuen tai tuetun luonnonhoidon piirissä 82 000 hehtaaria.

Nyt ollaan uralla, jossa pysyvä suojelu näyttää pääsevän tavoitteeseen ja määräaikainen suojelu ja luonnonhoitohankkeet vähän jätättävät.

Jotakin aivan uutta

Metso perustettiin ristiriitoja ruokkineen Natura-suojeluohjelman jälkitunnelmissa. Etelä-Suomen metsien suojelutilanne oli heikko ja vaikea, sillä suojelullisesti arvokkaat kohteet olivat siellä täällä yksityisillä mailla, eikä Naturan vastakkainasettelua haluttu uudestaan.

Metso oli jotain uutta. Vapaaehtoisuuteen perustuvaa suojeluohjelmaa ei ollut aiemmin kokeiltu samassa mitassa. Uutta oli myös kahden näkökulmiltaan toisenlaisen ministeriön, maa- ja metsätalousministeriön ja ympäristöministeriön, yhteistyö.

”Jos vapaaehtoisuuden sijasta olisi pakko, niin suojelukartta olisi toisennäköinen, mutta ei kuitenkaan merkittävästi”, neuvotteleva virkamies Ville Schildt maa- ja metsätalousministeriöstä uskoo.

Metso-kohteita tarjotaan eniten sieltä, missä suojelualueverkko on jo muutenkin kohtuullisen hyvä. Pohjois-Pohjanmaalla ja Pohjois-Karjalassa tarjontaa on enemmän kuin voidaan ottaa.

Metsänomistaja Jouni Mähönen Iistä teki sopimuksen pysyvästä Metso-suojelusta pari vuotta sitten. Puolentoista hehtaarin palsta tuli isompien Metso-palstojen kylkeen, jolloin yhtenäiseksi suojelualueeksi tuli 7,5 hehtaaria.

Palsta on järeää kuusikkoa koivusekapuustolla. Metsä ei ole täysin luonnontilaista, mutta ollut kuitenkin muutama kymmenen vuotta kirveenkoskemattomana. Tukkipuuston laatua alentaa, että pehmeän savimaan vuoksi rungoissa on tyvimutkaa.

Mähönen on tyytyväinen pysyvästä suojelusta maksettuun kertakorvaukseen. Talous- ja kotitarvekäyttö ei ole enää mahdollista, mutta maan omistus säilyi, tosin enemmän muodollisena, sillä omistajan oikeus koskee enää lähinnä metsästystä.

”Tykkään liikkua luonnossa. Talous ja luontoarvojen säilyttäminen olivat tässä päätöksessä fifty-fifty.”

Metso ei yksin riitä

Ympäristöneuvos Päivi Gummerus-Rautiainen ympäristöministeriöstä on tyytyväinen Metson tuloksiin, mutta tietyin reunaehdoin.

”Metso yksinään ei riitä, sillä se on vain pieni osa metsiensuojelun kokonaisuutta. Uhanalaisuusseurannan mukaan oleellista muutosta parempaan ei ole vielä tapahtunut ja talousmetsissä pitää tehdä enemmän toimia, jotta monimuotoisuuden kato saadaan pysäytettyä.”

Julkaistu kokonaisuudessaan Metsälehti Makasiiinissa 6/2018

Jos ajankohtaiset metsäasiat kiinnostavat, tilaa Metsälehti tästä.