Suomessa on yli 120-vuotiaita metsiä noin kaksi miljoonaa hehtaaria, siitä suuri osa Pohjois-Suomessa. Valtakunnan metsien inventoinnin (VMI) mukaan niiden määrä on sadan vuoden aikana vähentynyt roimasti. Pääsyynä on sotien jälkeen alkanut Lapin iäkkäiden metsien kaataminen.

Pohjois-Suomessa iäkkäimpien metsien vähenemistahti on tasaantunut 2000-luvulla. Etelä-Suomessa yli 120-vuotiaiden metsien määrä on sen sijaan kääntynyt viimeisen 15 vuoden aikana selvään laskuun.

Ikä on oiva viite metsän luonnontilaisuudesta ja korkeista suojeluarvoista, mutta se ei kerro kaikkea metsän rakenteesta: 120-vuotiaan talousmetsänä kasvaneen männikön hakkuu ei välttämättä aiheuta peruuttamatonta lajikatoa. Toisaalta hieman nuorempi viereinen metsikkö voi olla suojelun arvoinen.

Luonnontilaisten kaltaisten metsien määräksi VMI:ssä arvioidaan 380 000 hehtaaria. Suurin osa näistä metsistä sijaitsee suojelualueilla, mutta 42 000 hehtaaria luonnontilaisen kaltaisista metsistä on talousmetsiä.

Mikä on vanha metsä?

Tämän jutun tarkoitus on selventää käsitystä siitä, mitä vanhoille metsille on tapahtumassa Suomessa. Ongelma vain on tämä: vanhalle metsälle ei ole virallista määritelmää.

Metsien ikäluokkatarkastelussa vanhaksi metsäksi on usein luettu Etelä-Suomessa yli 120-vuotias ja Pohjois-Suomessa yli 160-vuotias puusto. Luonnonvarakeskuksen (Luke) johtava tutkija Kari T. Korhonen muistuttaa, että kyseisillä luvuilla määritelty vanha metsä ei ole sama asia kuin luonnontilaisen kaltainen metsä tai old-growth forest (aarniometsä), kuten EU:n biodiversiteettistrategia vanhoihin metsiin viittaa. Tässä jutussa esimerkkinä iäkkään puuston kehitysmääristä on käytetty koko maan osalta 120-vuoden ikäpyykkiä. viittaa.

Juttua varten haastateltu myös Kimmo Syrjästä (Syke) ja Esa-Jussi Viitalaa (Luke).

Jos ajankohtaiset metsäasiat kiinnostavat, tilaa Metsälehti tästä.