Lapin metsänhoitoyhdistyskenttä mullistuu vuodenvaihteessa. Kun vielä muutama vuosi sitten yhdistyksiä oli kymmenkunta, niin ensi vuonna on enää kaksi: Metsänhoitoyhdistys Lappi sekä vuoden alusta toimintansa aloittava Metsänhoitoyhdistys Metsä-Lappi. Se syntyy, kun Itä-Lapin, Kittilän, Sallan, Sodankylän sekä Rovaniemen yhdistykset laittavat hynttyyt yhteen.

”Aika oli kypsä fuusiolle. Metsänhoitoyhdistysten täytyy uusiutua palveluntuottajina. Lisäksi nähtiin, että metsänomistajien etujen valvomisen tarve ei ole ainakaan vähenemässä”, kertoo Metsä-Lapin johdossa aloittava Annakaisa Heikkonen.

Fuusiota edelsi kolmen vuoden työrupeama. Se käynnistyi, kun yhdistyksissä vaihtuivat valtuustot vuoden 2021 alussa ja uudet luottamushenkilöt haluisivat tarkastella pienten metsänhoitoyhdistysten tulevaisuutta.

Metsänomistajista käydään Lapissa kovaa kilpailua. Yhdistysten lisäksi palveluitaan maanomistajille tarjoavat myös suuret metsäyhtiöt, sahat ja metsäpalveluyritykset.

Pienten metsänhoitoyhdistysten pärjääminen kilvassa on mietityttänyt jo vuosia. Suuremman yhdistyksen nähtiin pystyvän tarjoamaan paitsi monipuolisempia palveluita myös kohdistamaan enemmän voimia paikallis- ja maakuntatason edunvalvontaan.

Kahden vuoden puukauppajumi

Hyvä esimerkki edunvalvonnan tarpeesta on EU:n biodiversiteettistrategia ja sen nostattama keskustelu vanhoista metsistä ja luonnonmetsistä. Nämä metsät rajautuvat Suomessa pitkälti juuri pohjoiseen. Epäselvä tilanne on jarruttanut vanhimpien uudistuskypsien metsien puukauppaa jo pari vuotta.

”Ostajat viestittävät, että he eivät halua ottaa mainehaittaa tai riskiä, että he joutuisivat ongelmiin näiden puuostojen kanssa”, Heikkonen kertoo.

Ei välttämättä riitä, että metsänammattilainen tai auditoija on tarkastanut metsän ja todennut, ettei se ole metsälain ja PEFC-sertifioinnin kriteerien mukaan hakkuiden ulkopuolelle jätettävä vanha metsä. Ympäristöjärjestöt ja aktivistit seuraavat metsänkäyttöilmoituksia ja nostavat suojeluarvoihin liittyen hakkuuaikeita julkisuuteen. Viimeistään hakkuiden jälkeen puupinojen kuvilla saadaan aikaan kohu.

Parhaillaan valmistellaan kansallisia kriteerejä tiukasti suojeltaville metsille.

”Toivon, että kriteerit, indikaattorit ja kansalliset määritelmät saadaan pian, ja sen jälkeen kaikki osapuolet kunnioittavat niitä ja saadaan työrauha.”

Lapissa riittää puuta

Heikkonen tietää, että epäselvät tilanteet voivat jatkua Lapissa pitkään. Hän oli vuonna 2019 Ylä-Lapin metsänhoitoyhdistyksen toiminnanjohtaja, kun FSC-arvio pysäytti puukaupan myös yksityismetsissä. FSC-sertifioinnin kontrolloidun puun riskiarviossa todettiin tuolloin, että metsätalous voi aiheuttaa merkittävää uhkaa saamelaiskulttuurille ja poronhoidolle.

Epäselvä tilanne jatkuu edelleen muutamissa suurissa yhteismetsissä Inarin alueella.

”Isot yhteismetsät Inarissa ovat olleet epäselvässä tilanteessa saamelaiskulttuurin ja saamelaisporonhoidon huomioimisen kanssa kohta viisi vuotta. Toivon, että tästä vanha metsä/luonnonmetsä -keskustelusta ei tule samanlaista sumuista pitkää välivaihetta.”

Samalla Heikkonen muistuttaa, että vanhojen metsien ja luonnonmetsien epäselvät kriteerit koskettavat vain pientä osaa Lapin metsänomistajista. Pääasiassa Lapissa toimitaan hyvässä kasvussa olevissa nuorissa metsissä ja kasvatusmetsissä. Nämä alueet ovat olleet jo pidempään talouskäytössä eikä niiden puukauppa takkua. Pitemminkin päinvastoin.

Energiapuun hyvä kysyntä viime ja tänä vuonna on siivittänyt puukauppaa, ja vaikeammin korjattavien talvileimikoiden harvennusrästejä on saatu purettua. Tänä syksynä käynnistyneen Kemin tehtaan odotetaan kiristävän pian kilpailua puumarkkinoilla.

Julkisuudessa on päivitelty metsäteollisuuden uusien investointien aikaansaamaa puupulaa, mutta Heikkonen ei sellaista tunnista.

”Ainespuun käyttö Lapissa on ollut pari miljoonaa kuutiota alle sen, mitä metsät mahdollistaisivat.”

Lapin pelikentän luottopelaaja

Annakaisa Heikkonen tuntee Lapin ja pohjoisen, sillä hän on syntyjään ivalolainen ja edelleen asuu Ivalossa. Erästely eli lähiruuan hankkiminen metsästäen, kalasten ja marjastaen on tärkeä osa Heikkosen perheen arkea. Hän myös omistaa puolisonsa kanssa metsää Ivalossa.

Metsäalasta ja metsätaloudesta Heikosella on monipuolisesti kokemusta. Hän aloitti uransa Metsähallituksella ja on sittemmin johtanut pientä Ylä-Lapin metsänhoitoyhdistystä ja avittanut sitä fuusioitumaan metsänhoitoyhdistys Lappiin. Viimeiset vuodet hän on ajanut metsänomistajien asiaa MTK:n Lapin alueen kenttäpäällikkönä.

”Lappi on minun pelikenttäni, minkä tunnen ja mistä koen, että minulla on asiantuntijana ja ammattilaisena annettavaa.”

Heikkonen oli mukana alusta asti tunnustelemassa ja rakentamassa yhdistysten fuusiota Metsä-Lapiksi. Hän kuvailee rooliaan kätilöksi ja työrukkaseksi. Heikkonen auttoi yhdistysten välisissä keskusteluissa, toi tarjolle tilastoja yhdistyskentästä ja toimintaympäristön muutoksesta. Varsinaisissa fuusioneuvotteluissa hän toimi sihteerinä, ja keväällä 2023 hänet valittiin projektipäälliköksi fuusion valmisteluihin.

Elokuussa Metsä-Lapin valmistelutoimikunta pyysi Heikkosen yhdistyksen johtoon. Johtajaksi haluttiin Lapin tuntija, sillä uusi yhdistys toimii poronhoitoalueella ja pohjoisimmat alueet Sodankylässä ovat saamelaisten kotiseutualuetta. Lisäksi koko Lappi nähdään pitkälti matkailumaisemana.

”Erästely, virkistyskäyttö, matkailu ja metsästys ovat kaikki läsnä arjessa. Pohjoisessa metsien käsittelyä katsotaan näiden silmälasien läpi ehkä painokkaammin kuin etelässä.”

Valmista tällä erää

Uusi Metsä-Lapin metsänhoitoyhdistys tulee palvelemaan runsasta 6 800:aa metsänomistajaa. Sen jäsenten metsien pinta-ala kattaa lähes miljoona hehtaaria.

Kun katsoo karttaa, näyttää kahden Lappiin jäävän yhdistyksen raja aavistuksen repaleiselta. Metsänhoitoyhdistys Lappi kattaa läntisen Lapin, mutta ulottuu pohjoisessa Enontekiöön, Ina-riin ja Utsjoelle. Uusi Metsä-Lapin yhdistys puolestaan toimii keskisen ja itäisen Lapin alueella.

Herää kysymys, eikö Lappiin olisi voinut muodostaa yhtä koko Lapin kattavaa metsänhoitoyhdistystä. Heikkonen kertoo, että tästä käytiin perusteellisia keskusteluja Lapin metsänhoitoyhdistyksen hallituksen ja valtuuston kanssa. Toistaiseksi päädyttiin kahteen yhdistykseen, mutta fuusiosta keskustellaan edelleen.

”Ovia ei ole puolin eikä toisin laitettu kiinni. Uskon, että rakennekehitys menee vielä eteenpäin.”

Tarvetta monipuolisille palveluille

Metsänomistajalle fuusio Metsä-Lapiksi ei tuo suuria muutoksia, sillä yhdistysten vanhat toimistot ja nykyinen henkilöstö säilyvät. Palvelut sen sijaan paranevat, ja uutta työvoimaa on tarkoitus palkata.

”Metsätaloudessa on menossa monipuolistuminen ja se näkyy myös palveluntuotannossa metsänomistajille päin. On tarvetta muullekin kuin raivaussahatyölle ja korjuupalvelulle”, Heikkonen toteaa.

Yhdistys aikoo lisätä osaamistaan muun muassa suometsien hoidossa sekä luonnonhoidossa. Tarkoitus on myös varmistaa, että kaikki erityisasiantuntijat tierakennuksesta omaisuudenhoitoon ja sukupolvenvaihdoksiin ovat kaikkien yhdistyksen alueen metsänomistajien käytettävissä. Esimerkiksi yhdistyksen korjuupalvelu tulee ulottumaan koko Metsä-Lapin alueelle.

Korjuupalvelulla on tärkeä rooli Lapissa, jossa on vaikeasti saavutettavia kohteita. Niihin ei välttämättä tule pystyostajilta tarjouksia ollenkaan.

Samalla huolehditaan, että neuvojat ovat tavoitettavissa eivätkä työlajien toimitusajat veny turhan pitkiksi. Pienillä yhdistyksillä resurssit ovat olleet aika ajoin koetuksella. Niinpä metsänomistajien yhteydenottoihin ei ole ehditty aina vastata ajallaan ja tilatut työt ovat viivästyneet. Suuremmalla yhdistyksellä on kiireisinäkin aikoina paremmat mahdollisuudet jakaa työtaakkaa.

”Suurin piirtein samalla toimihenkilömäärällä lähdetään liikkeelle, mutta toivotaan, että erikoistumisella ja töiden fiksummalla organisoinnilla saadaan positiivista muutosta aikaiseksi.”

Taantumaan varauduttu

Metsä-Lappi ei aloita toimintaansa helppona ajankohtana. Talousnäkyvät ovat sumeat ja puukaupassa uskotaan olevan edessä edellistä vaikeampi talvi. Tämä kurittaa vääjäämättä myös toimintansa ensi askeleita ottavaa yhdistystä. Lisäksi kemeran korvaava metka-tukijärjestämä aiheuttaa alkuvuoteen tyhjäkäyntiä ja edellyttää uuden opettelua.

Heikkonen suhtautuu tulevaan silti luottavaisin mielin. Kaikkeen on varauduttu.

”Onneksi on puskuria. Sieltä se parempi kausi taas tulee.”

ANNAKAISA HEIKKONEN

• 41-vuotias
• Aloittaa vuoden alussa Metsänhoitoyhdistys Metsä-Lapin johtajana
• MTK:n Lapin alueen kenttäpäällikkö
• Metsätalousinsinööri, ylempi AMK-tutkinto alueiden käytön suunnittelusta
• Perheeseen kuuluu puoliso sekä 7-, 12- ja 14-vuotiaat lapset
• Harrastaa mökkeilyä ja perheen kanssa erästelyä sekä partiota
• Omistaa metsää puolisonsa kanssa

Mhy Metsä-Lappi

• Jäsenten metsien pinta-ala 971 361 ha
• Jäseniä 6 831, jäsenmäärältään 7. suurin metsänhoitoyhdistys
• Toimihenkilöitä 26
• Yrittäjiä 47
• Metsureita 23

Lapin metsä lukuina

• Metsiä 9,1 miljoonaa hehtaaria, josta puutuotantoon käytettävissä 3,75 miljoonaan hehtaaria.
• Puutuotantoon käytettävistä maista puolet on valtion.
• Metsistä 44 % nuoria kasvatusmetsiä, varttuneita kasvatusmetsiä 26 % ja uudistuskypsiä metsiä 12 %.
• Suojeltua metsää noin 2 miljoonaa hehtaaria.
• Keskikasvu metsä- ja kitumaalla 1,8m2/ha/v.

Lähde: VMI 12, Luke

Jos ajankohtaiset metsäasiat kiinnostavat, tilaa Metsälehti tästä.