”Voitko edes sinä sanoa jotain, kun muut eivät suostu.” Tällaisia pyyntöjä Itä-Suomen yliopiston projektitutkija Jakob Donner-Amnell on saanut uransa aikana lukuisia.

Hän on yhteiskuntatieteilijänä seurannut ja tutkinut metsäteollisuutta ja metsäalaa jo kolmisenkymmentä vuotta. Hän on tehnyt Joensuussa metsäalan tulevaisuuden ennakointityötä, nähnyt mitä metsäalan sisällä ajatellaan ja tulkinnut, mitä metsäteollisuuden toimet Suomen näkökulmasta merkitsevät. Donner-Amnell on haluttu puhuja ja asiantuntija. Hänelle soitetaan, kun kaivataan kokonaiskuvaa ja analyysiä siitä, mitä toimintaympäristössä tapahtuu ja minne metsäala on menossa.

Tätä varten myös Metsälehti on saapunut tapaamaan Donner-Amnellia yliopistolle Joensuuhun. Hän on luvannut kertoa meille, missä metsäteollisuuden lupaamat uudet tuotteet viipyvät, miksi metsäteollisuuden uudistuminen on ollut niin hidasta ja miltä alan tulevaisuus näyttää.

”Se ei aina ole mieluisaa, koska en aina haluaisi olla se totuuden torvi tai se, joka sanoo julki sellaista, jonka muut kyllä tietävät, mutta eivät voi sanoa. Olen katsonut, että koska työskentelen julkisrahoitteisessa yliopistossa, minun täytyy koittaa hoitaa sitä roolia ja yrittää avata näitä asioita”, Donner-Amnell kertoo.

Paperikriisiin ei uskottu

Saavumme Joensuuhun lounasaikaan. Donner-Amnell johdattaa meidät yliopiston ruokalaan, kerää kasvipyörykät lautaselleen ja istuu pöytään.

Huomaan, että tutkija on innostunut. Analyysia metsäteollisuuden nykytilasta ja sen taustoista alkaa tulla ennen kuin lautanen on tyhjentynyt. Kaivan nauhurin esille ja aloitamme haastattelun lounaan lomassa.

Mikä meni siis pieleen, kun metsäteollisuus ei ole onnistunut suuremmin tuomaan uusia tuotteita markkinoille?

Aloitetaan taustoista. Sysäys ja tarve uudistumiselle syntyi paperikriisissä viitisentoista vuotta sitten. Mainonnan ja median digitalisaatio heikensi paperin kysyntää nopeammin kuin kuviteltiin. Se alkoi 2000-luvun alussa Yhdysvalloissa, eteni Eurooppaan ja iski pommin lailla Suomeen vuonna 2006, kun Voikkaan paperitehdas ajettiin alas. Tämän jälkeen paperikoneita lopetettiin useampia per vuosi.

”Paperikriisi iski Suomeen vielä vahvemmin kuin muualle, siksi että Suomen metsäteollisuus oli hankkiutunut suurempaan riippuvaisuuteen juuri painopaperista”, Donner-Amnell sanoo.

Pitkään luultiin, että korkealaatuinen kiiltävä asiakaslehtien ja mainonnan käyttämä painopaperi on tuote, joka säilyttää asemansa. Donner-Amnell veti paperikriisin aikoihin Itä-Suomen yliopistolla hanketta, jossa ennakoitiin metsäalan globaalia toimintaympäristöä. Hankkeen tiimoilta tehtiin tiiviisti yhteistyötä myös metsäfirmojen kanssa. Silloin Donner-Amnell huomasi, että vaikka paperikriisi oli jo päällä, sitä ei haluttu metsäalalla myöntää. Loppuun asti uskottiin paperiliiketoiminnan eloonjääntiin. Tämä oli yksi syy, miksi metsäteollisuuden uudistuminen on ollut hidasta, Donner-Amnell arvioi.

”Suuret yritykset yrittivät venyttää painopaperien elinkaarta ehkä enemmän kuin olisi ollut järkevää. Myös valtion toimet metsäalan pelastamiseksi ja uudistamiseksi viritettiin liikaa paperituotannon mukaan.”

Biodiesel floppasi

Paperikriisiä seurasi ajatus biotaloudesta ja fossiilisten polttoaineiden korvaamisesta. Tulevaisuus nähtiin biojalostamoissa, biodieselissä ja muissa uusissa tuotteissa. Metsäfirmat rekrytoivat Suomeen maailmalta asiantuntijoita, EU tuki liikenteen bio-osuutta ja öljyn hinnan odotettiin karkaavan käsistä.

”Käytiin keskustelua, että öljy on käymässä niin vähiin, että hinta tulee nousemaan niin korkeaksi, että mikä tahansa vaihtoehto sille on paitsi ekologinen myös halvempi. Tällöin on ikään kuin rajaton markkina, jos teet sen biopohjalta. Mutta ei se mennytkään niin.”

 

Öljyn hinta ei noussut. Yhdysvalloissa siirryttiin enemmän liuskeöljyyn ja -kaasuun. Myös EU:ssa tilanne muuttui, sillä biopolttonestetuotanto alkoi perustua enemmän peltokasveihin ja palmuöljyyn. Puupohjainen biopolttoaine ei pärjännyt.

”Ja mikä tämän option tappoi lopullisesti? No se, että autoteollisuus vaihtoi sähköön. Se tuli täysin puskista.”

Kokonaiskuvan hahmottaja

Donner-Amnell kiinnostui metsäalasta ja metsäteollisuudesta opiskellessaan valtiotieteitä Helsingin yliopistossa 1980- ja 1990-lukujen vaihteessa. Hän halusi ymmärtää Suomea yhteiskuntana ja taloutena, eikä se olisi onnistunut syventymättä metsien käyttöön ja metsäteollisuuteen. Myös ympäristökysymykset yhteiskuntatieteiden näkökulmasta kiinnostivat nuorta tutkijaa. Suomessa nämäkin kysymykset kytkeytyivät pitkälti metsäteollisuuden ympärille.

Yhteiskuntatieteellinen metsäteollisuuteen kietoutunut tutkimus toi nuoren tutkijan Joensuuhun vuonna 1994. Silloisessa Joensuun yliopistossa tällaisesta tutkimuksesta oltiin kiinnostuneempia kuin Helsingissä.

Sittemmin metsäteollisuudessa on riittänyt käänteitä 1990-luvun kansainvälistymisen aallosta paperikriisiin ja uuden suunnan hakemiseen.

”Siinä on ollut tekemistä, että on voinut tutkijanakaan ymmärtää, mitä tässä on oikein meneillään”, Donner-Amnell toteaa.

Hän yrittää parhaansa mukaan nähdä, mikä on kokonaisuuden – suomalaisen yhteiskunnan ja ympäristön – kannalta tasapainoista ja viisasta. Metsäalaa hän katsoo ulkopuolelta eikä ota kenenkään roolia tai aja minkään yksittäisen tahon intressejä. Silti tutkijapiireissä häntä on joskus pidetty metsäteollisuuden kätyrinä ja metsäalalla taas välillä kavahdettu. Toisaalta häntä kuunnellaan niin luonto- kuin metsäpiireissä.

”Joskus on tullut sellainen kameleontti olo. Jossakin tilaisuudessa joku saattaa lukea minut johonkin leiriin, mutta seuraavassa hetkessä saatan puhua vähän eri näkökulmasta tai eri tavalla.”

Arvo per kuutio laskenut

Jakob Donner-Amnellin tutkijauran aikana metsäteollisuudessa on tapahtunut suuria murroksia. Vielä vuonna 2013 paperi oli metsäteollisuuden ykköstuote volyymissa ja liikevaihdossa. Nyt sen ohi on kiilannut kartonki, sellu ja puutuotteet. Metsäteollisuutta on kannatellut aina 2010-luvun alkupuolelta viime vuoteen asti kartongin ja sellun hyvä kysyntä ja kate.

Uudet tuotteet ovat antaneet odottaa itseään, eikä metsäteollisuus ole lunastanut lupauksiaan fossiilisten raaka-aineiden korvaajana. Öljyn käyttö maailmalla ei ole vähentynyt, puun rooli rakentamisessa on edelleen pieni ja uusia puupohjaisia kemian tuotteitakin on tullut vasta vähän, Donner-Amnell luettelee.

”Kun biotalouden nousua odotettiin, puhuttiin biodieselistä ja puhuttiin uusista tuotteista. Miten se on toteutunut? Lähinnä niin, että päästiin viemään enemmän kartonkia Eurooppaan ja sellua Kiinaan.”

”Nyt näyttää siltä, että paperin valtakausi oli jalostusarvon mielessä parasta tai parempi kuin nykyinen. Kun katsoo tilastoista, paljonko syntyy arvoa per kuutio, tilanne oli silloin parempi.”

Hakkuumääriä ei voi kasvattaa

Mitä uusien tuotteiden tulo markkinoille edellyttää ja missä tilanteessa metsäteollisuus nyt on? Lähdemme käymään näitä kysymyksiä läpi ruokalaa rauhallisempaan paikkaan. Nousemme portaat ylös yliopistorakennuksen toiseen kerrokseen. Donner-Amnell lukee ovenpielestä auditorion lukujärjestystä, ja päädymme jatkamaan keskustelua vapaaseen luentosaliin. Tottuneen luennoitsijan lailla Donner-Amnell asettautuu luokan eteen ja jatkaa.

”Koko metsäalan nykyinen tilanne on ihan oikea kriisi. Se pitäisi tunnustaa sellaiseksi, jotta olisi mahdollisuuksia sitä järkevästi hahmottaa ja ratkoa”, hän painottaa.

Tilanne on tällä hetkellä erilainen kuin paperikriisin aikaan, jolloin kyse oli kysynnän laskusta ja kannattavuudesta. Nyt kysymys on myös rajallisista resursseista. Metsien hiilinielu Suomessa ja Euroopassa on odotettua pienempi. Lisäksi nyt Suomesta uupuu Venäjän tuonnin verran puuta.

Donner-Amnellin mukaan alan jatkokehitystä ei voida perustaa sellaiseen ajatteluun, että ‘kyllä me jotenkin saamme ne puuttuvat 10 miljoonaa kuutiota tempaistua. Otetaan lisää veroporkkanaa tai -keppiä peliin, jotta metsänomistajat myyvät’.

“Se ei ole toimiva tie.”

Ulkopuolista rahaa tarvitaan

Metsäbiotalouden tiedepaneelin mukaan nykyisellä tai pienemmällä hakkuumäärällä täytyisi tuottaa entistä suurempaa arvoa. Donner-Amnell on samoilla linjoilla. Metsiä tarvitaan kasvavassa määrin muuksikin kuin raaka-aineeksi. Metsäteollisuuden on kehitettävä uutta raaka-ainetta esimerkiksi sivuvirroista ja ottamalla sellutehtaiden piipun päistä hiilidioksidia talteen.

”Se, mikä on nyt meneillään, ei ole mikään hetkellinen taantuma tai talouskriisi, vaan se on myös rakenteellinen kriisi raaka-aineen ja markkinoiden suhteen. Siksi tarvitaan erilaisia toimia ja suurempaa roolia rahoitusmarkkinoilta, EU:lta tai ehkä valtioltakin.”

Esimerkiksi Saksa, Ranska ja Yhdysvallat ovat sijoittaneet kymmeniä miljardeja vihreän teollisuuden hakkeisiin. Kiina ja Yhdysvallat ovat tukeneet huomattavasti omaa auto-, akku- ja siruteollisuuttaan.

”Jos Suomi oikeasti haluaa kasvavaan vähähiiliseen tuote- ja markkina-aaltoon, se tuskin tulee onnistumaan pelkästään yritysten omien pääomien investoinneilla. Valtion tai EU:n pitäisi olla tätä rahoittamassa.”

Donner-Amnell muistuttaa, että suomalaisten vaikutusmahdollisuudest ovat rajalliset.

”Metsäalan suunnasta puhutaan Suomessa kuin se olisi pitkälti meistä kiinni, vaikka se päinvastoin riippuu ennen kaikkea globaalista kilpailusta markkinoilla muiden maiden ja alojen kanssa. Tulokseen vaikuttavat muun muassa politiikka ja kuluttajat.”

Oma roolinsa on myös EU:n säätelyllä. EU voi olla mukana tukemassa uuden markkinan syntyä esimerkiksi rokottamalla fossiilipohjaisia kemianteollisuutta ja rakennusteollisuutta. Donner-Amnell ehdottaa, että Suomi metsäala mukaan lukien voisi toimia aktiivisemmin EU:ssa. Sen sijaan, että ollaan kaikesta varpaillaan, pitäisi hyödyntää EU:n tuomia mahdollisuuksia uuden markkinan luonnissa.

”Niin pitkään kuin fossiilipohjaista kemianteollisuutta ei sanktioida, se hallitsee markkinoita valtavalla volyymillaan ja firmoillaan, jotka ovat metsäfirmoja isompia.”

EU-säätely ratkaisevaa

Päästöoikeuksien hinnannousu ja EU:n ulkopuolelta tulevan tuotannon hiilisisältöön perustuvat tullimaksut tulevat pikkuhiljaa kurittamaan fossiilipohjaisia tuotteita. Tämä tulee edistämään uusien tuotteiden markkinaa.

Donner-Amnell näkee mahdollisuuksia rakentamisessa ja etenkin kemian tuotteissa. Tähän suuntaan askelia on jo otettu.

”Nythän UPM on muihin verrattuna vähän eturintamassa, kun se on saamassa käyntiin Saksan-kemiantehtaansa. Päätuote glykoli on valtava globaali tuote. Sitten on muita tuotteita, jotka perustuvat ligniiniin, joilla on isot markkinat.”

Minne uutta teollisuutta syntyy, riippuu pitkälti EU-säätelystä sekä siitä, osaako Suomi edistää biotaloutta oikealla tavalla. Muut maat ja toimialat saattavat ottaa markkinan haltuun, jos täällä ei osata, Donner-Amnell huomauttaa.

Yksi asia kuitenkin on varmaa: suomalaiselle puulle on kysyntää jatkossakin.

”Sillä tulee olemaan kysyntää siinäkin tapauksessa, että osa nykyisistä toimijoistamme epäonnistuisi. Sikäli metsänomistajalla ei ole hätäpäivää. Ei siinäkään tapauksessa, jos he eivät myisi puuta.”

Muutoksen vuodet

2003–2008

Painopaperin kysyntä lännessä laskee.

Muiden tuotteiden kysyntä kasvaa.

Puukartelli julki.

2009–2013

Painopaperin kysyntä laskee globaalisti.

Biopolttonesteet ja muu energia optiona.

2014–2021

Kartongin ja sellun kysyntä ja hinta nousussa.

Puutuotteilla kysyntäpiikki pandemian aikana.

Bioneste- ja energiamarkkinan vetovoima haihtuu.

Puunkäytön kasvu innoittaa (tulovirta) ja huolettaa (biodiversiteetti, nielut).

Puun hintakehitys ja alan arvonlisän lasku puhuttavat.

Lähde: Jakob Donner-Amnell

JAKOB DONNER-AMNELL

• 64-vuotias
• Itä-Suomen yliopiston projektitutkija
• Kotoisin Helsingistä, asuu Joensuussa
• Valtiotieteiden maisteri Helsingin yliopistosta, pääaineena sosiologia
• Seurannut ja ennakoinut metsäteollisuuden käänteitä 30 vuotta
• Tällä hetkellä mukana Tiina ja Antti Herlinin säätiön rahoittamassa Thorms-hankeeessa tuulivoiman hyväksyttävyydestä sekä Koneen säätiön rahoittamassa hankkeessa Suomen metsäalan kehityksestä ja tulevaisuudesta: ”Laskevan vai kasvavan arvon tie?”
• Perheeseen kuuluu puoliso ja kaksi aikuista tytärtä
• Harrastaa musiikin kuuntelua, mökkeilyä ja lukemista

Jos ajankohtaiset metsäasiat kiinnostavat, tilaa Metsälehti tästä.