”Niin siinä kävi”, toteaa maa- ja metsätalousministeriön kansainvälisten asiain neuvos Teemu Seppä.
Hänen oli tarkoitus siirtyä muutama vuosi sitten EU:n metsäasioiden parista muiden kansainvälisten metsäasioiden pariin, mutta toisin kävi. Työyksikkö vaihtui, mutta EU-asiat seurasivat perässä.
”Metsäisten EU-aloitteiden vyöry on ollut niin kova, että olen käytännössä työskennellyt edelleen EU:n metsäasioiden parissa.”
Seppä edustaa Suomea erilaisissa EU- ja kansainvälisissä prosesseissa, joissa käsitellään metsäkysymyksiä. Suomen linjaukset valmistellaan useissa eri kokoonpanoissa. Kansainvälisiä metsäasioita käsitellään paitsi sisäisesti maa- ja metsätalousministeriössä myös eri ministeriöiden ja sidosryhmien kesken.
Tällä hetkellä Seppää työllistää varsinkin Euroopan komission valmistelema kestävän rahoituksen luokittelujärjestelmä eli niin sanottu EU-taksonomia. Tavoitteena on luoda kriteerit sille, millaiset sijoituskohteet ovat ilmaston ja ympäristön kannalta kestäviä.
Suomessa tunteita on herättänyt komission ehdotus luokittelujärjestelmän ilmastokriteereiksi. Varsinkin metsäalalla ollaan sitä mieltä, että komissio puuttuu kriteereissä metsätalouden osalta liikaa kansalliseen päätöksentekoon.
Yksittäisellä metsätilalla harjoitettava metsätalous ei kriteerien mukaan esimerkiksi olisi kestävää, jos tilalle ei ole laadittu mallin mukaista metsäsuunnitelmaa. Lisäksi kriteerit edellyttävät niin sanottua ilmastohyötyanalyysiä kaikilta yli 13 hehtaarin suuruisilta metsätiloilta.
Sepän mukaan varsinkin ilmastohyötyanalyysiin liittyy haasteita.
”Metsänomistajan täytyisi osoittaa, että metsätalous on tuottanut metsätilalla enemmän ilmastohyötyjä sen jälkeen, kun luokittelujärjestelmä otettiin siellä käyttöön kuin ennen sitä. Ei se mahdotonta ole, mutta nostaa toiminnan vaikeusastetta.”
Vaikutuksia puukauppaan?
Suomi päätyi lopulta äänestämään ilmastokriteerejä vastaan, ja samoin teki puolet EU-maista. Riittävän moni maa ei kuitenkaan vastustanut kriteereitä, joten ne astuvat voimaan vuoden 2022 alusta.
Seppä ei pidä lopputulosta Suomen metsätalouden kannalta kovin dramaattisena, ainakaan lyhyellä tähtäimellä. Kriteerien noudattaminen on periaatteessa vapaaehtoista, joten suomalaisten metsätalouden harjoittajien pitää päättää, otetaanko ne käyttöön vain ei.
Käytännössä taksonomia ei ole kaikille vapaaehtoista. Luokittelujärjestelmässä linjattiin jo vuonna 2019, että esimerkiksi suurten metsäteollisuusyritysten pitää jatkossa raportoida, miten suuri osuus niiden hankkimasta puuraaka-aineesta tulee sellaisista metsistä, joita on hoidettu luokitusjärjestelmän mukaisesti. Tämä ei ole vapaaehtoista, vaan tulee osaksi EU:n lainsäädäntöä.
”Merkittävä osa suomalaisesta puunhankinnasta on raportointivelvollisuuden piirissä, ja tulevaisuudessa entistä pienemmät yritykset ovat raportointivelvollisia”, Seppä arvioi.
Yritysten raportointivelvollisuus ei vielä tarkoita sitä, että metsänomistajien pitäisi alkaa noudattaa ilmasto- ja ympäristökriteerien mukaista metsätaloutta. Käytännössä kuluttajien ja rahoitusalan toimijoiden voi kuitenkin olla vaikea ymmärtää, miksei suomalainen metsätalous olisi luokittelujärjestelmän mukaisesti kestävää. Se voisi johtaa siihen, että yksityinen raha ei ohjautuisi suomalaiseen metsäteollisuuteen, vaan jonnekin muualle.
”Voi olla, että metsäteollisuus alkaa jossain vaiheessa maksaa enemmän taksonomian mukaisista puista.”
Kriteerit monitulkintaisia
Sitä, miten ilmastokriteerit lopulta vaikuttavat Suomen metsätalouteen, on vaikea ennakoida. Ministeriössä odotetaan edelleen komission vastauksia siihen, mitä kriteerit käytännössä tarkoittavat.
”Kriteerit ovat monitulkintaisia. Komissio tuskin itsekään tietää, miten niitä pitäisi tulkita”, Seppä sanoo.
Hän mainitsee esimerkkinä kirjauksen, jonka mukaan metsätalous ei saa heikentää sellaisia maita, joiden hiilivarasto on suuri.
”Puhutaanko tässä turvemaista? Tarkoitetaanko sitä, että metsätaloutta ei saa harjoittaa turvemailla vai sitä, että metsätaloutta saa harjoittaa, kunhan kiinnittää erityistä huomiota esimerkiksi siihen, että hakkuut tehdään talvella?”
Sikäli tilanne on Suomessa kuitenkin hyvä, että meillä on Suomen metsäkeskuksen ylläpitämä Metsään.fi-palvelu.
”Jos metsänomistajilla on kiinnostusta alkaa harjoittaa taksonomian mukaista metsätaloutta, täytyy miettiä, voisiko Metsään.fi-palvelua muokata siihen suuntaan, että se vastaisi kriteereistä nouseviin kysymyksiin.”
Koordinoinnille tarvetta
Ulkopuolisesta saattaa näyttää siltä, että Suomi jää EU:ssa metsäisine mielipiteineen yksin. Sepän mukaan tilanne ei ole niin yksinkertainen. Esimerkiksi luokittelujärjestelmän osalta kyse on siitä, että muissa maissa metsäpuoli ei pääse yhtä helposti ääneen kuin Suomessa, sillä vastuuministeriönä asiassa on valtiovarainministeriö.
”Taksonomia-kysymys on virkamiesurani aikana ensimmäinen, jossa metsäsektoriin niin vahvasti vaikuttava säädös on valtiovarainministeriön vetovastuulla. Suomessa yhteistyö toimii, mutta monessa maassa hallinnon väliset rajat ovat niin korkeat, että yhteistyön rakentuminen on hidasta. Vaikka metsäpuolella huolia olisikin, ne eivät kantaudu niihin pöytiin, joissa asiaa käsitellään.”
Sepän mukaan keskustelussa on jäänyt vähälle huomiolle, mikä on kestävän rahoituksen luokittelujärjestelmän ja ns. lulucf-asetuksen eli maankäyttöä, maankäytön muutosta ja metsätaloussektoria koskevan asetuksen suhde.
Luokittelujärjestelmän ilmastonmuutoksen hillinnän kriteerien tavoitteena on varmistaa, että EU saavuttaa Pariisin ilmastosopimuksen tavoitteet eli sen, että ilmasto ei lämpene yli 1,5 astetta esiteollisesta ajasta. Sepän mukaan jo sen, että maa toimii lulucf-asetuksen mukaisesti, pitäisi metsänielun osalta riittää takaamaan, että tavoitteeseen päästään.
”Nykyiselle komissiolle on tyypillistä, että metsiin liittyviä ehdotuksia tulee vähän joka suunnalta. Se on ongelmallista, sillä ehdotukset eivät ole keskenään kovin hyvin koordinoituja.”
Jatkoa seuraa
Vielä valmisteilla olevat, myöhemmin käsittelyyn tulevat kestävän rahoituksen luokittelujärjestelmän ympäristökriteerit voivat vaikuttaa metsänomistajiin nyt käsiteltäviä ilmastokriteerejä enemmän. Komissio ei ole vielä tehnyt esitystään ympäristökriteereistä, mutta sen asettama työryhmä sai oman esityksensä valmiiksi elokuussa.
Metsät jaetaan työryhmän esityksessä kolmeen eri luokkaan: vierasperäisiin viljelymetsiin, kotoperäisiin viljelymetsiin ja luonnonmukaisesti hoidettuihin metsiin. Suomalaiset metsät sopivat Sepän mukaan parhaiten keskimmäiseen luokkaan eli kotoperäisiin viljelymetsiin.
Suomi ei ole vielä ottanut kantaa esitykseen, mutta Seppä sanoo pitävänsä henkilökohtaisesti monia kriteerien sisältämiä kohtia omituisina. Kotoperäisiltä metsiltä vaaditaan esimerkiksi, että 20 prosenttia metsälön alasta olisi suojeltava.
”Lähestymistapa ei mielestäni sovi suomalaisille eikä muillekaan eurooppalaisille metsille. Meillä on totuttu siihen, että metsät ovat monikäyttöisiä – samassa metsässä tuotetaan puuta ja ilmastohyötyjä ja virkistäydytään.”
Sitä vastaan, että yksityismetsänomistajan pitäisi suojella viidennes metsäalastaan, puhuu Sepän mielestä myös se, että meillä suojelumetsät ovat usein siirtyneet valtiolle. Yksityisiä suojelualueita on vähemmän.
Esityksessä linjataan myös, että kotoperäisiin viljelymetsiin tulisi säästöpuiden avulla saada lahopuuta 20 kuutiometriä hehtaarille. Tämä tarkoittaisi sitä, että hakkuissa tulisi hehtaarille jättää säästöpuiksi 30 täysikäistä puuta tai kymmenen prosenttia puuston tilavuudesta.
Lisäksi tulisi harjoittaa eri-ikäismetsätaloutta. Avohakkuut eivät olisi kiellettyjä, mutta hakkuualan enimmäiskoko olisi lehtimetsissä hehtaari ja havumetsissä kolme hehtaaria. Kasvatettavia puulajeja tulisi lähtökohtaisesti olla kolme, joista kaikkien osuus tulisi olla vähintään 20 prosenttia.
”Tämä ei siis vielä ole komission ehdotus, mutta kertoo, mihin suuntaan ollaan menossa.”
Metsäkato kuriin
Toinen suomalaisen metsätalouden näkökulmasta merkittävä aloite on Sepän mukaan metsäkatoa ja metsien tilan heikentymistä koskeva lainsäädäntöehdotus. Toisin kuin luokittelujärjestelmän, sen noudattaminen ei ole vapaaehtoista.
Metsäkato koskee lähinnä maataloutta. Tavoitteena on, että markkinoille tulisi EU:n sisällä vain maataloustuotteita, jotka eivät ole aiheuttaneet metsäkatoa. Sellainen naudanliha, jonka tuottamiseen on käytetty metsästä pelloksi raivatulla pellolla kasvatettua rehua, ei kelpaisi markkinoille – kuten eivät myöskään pellon tieltä hakatut puut. Tämä koskisi sellaisia peltoja, jotka on raivattu vuoden 2020 jälkeen.
Metsien tilan heikentymisen osalta kyse on siitä, että toimijoiden pitää pystyä puutuotteiden osalta osoittamaan, ettei metsätalous ole aiheuttanut metsien tilan heikentymistä.
”Tällä hetkellä metsien tilan heikentymistä tarkastelevat kriteerit ovat yleisellä tasolla. Ne tarkentuvat, kun jäsenmaat ja EU-parlamentti alkavat käsitellä komission ehdotusta.”
EU:n vaikutus suuri
EU:ssa työstetään tällä hetkellä myös niin metsästrategiaa, biodiversiteettistrategiaa, lulucf-asetusta kuin uusiutuvan energian direktiiviäkin. EU:lla ei ole omaa metsäpolitiikkaa, mutta metsiä sivutaan monessa yhteydessä. Pitäisikö EU:lla olla yhteinen metsäpolitiikkakin?
Sepän mielestä ei, sitä varten on olemassa metsästrategia.
”Metsästrategian tarkoitus tulisi olla varmistaa, että erilaiset metsiin liittyvät muiden sektoreiden aloitteet ovat keskenään johdonmukaisia ja järkeviä myös metsäsektorin näkökulmasta. Voi tietysti sanoa, että kesällä esitelty EU:n metsästrategia ei tältä osin ole aivan toiveiden mukainen, mutta se on se työkalu, joka meillä on käytössä.”
EU:n yhteisen metsäpolitiikan laatiminen ei Sepän mukaan olisi enää edes mahdollistakaan. Jo olemassa olevat ilmaston, ympäristön ja uusiutuvan energian lainsäädännöt eivät häviäisi mihinkään.
Kovin paljon sellaista metsätalouteen liittyvää ei Sepän mukaan enää ole, mihin EU ei jollain tavalla vaikuttaisi.
”Yksityiskohtainen metsätaloustoimien sääntely puuttuu, mutta nythän pöydällä on useampikin ehdotus, joissa ollaan juuri sellaisia kriteerejä esittämässä. Pitäisi löytää tasapaino sen suhteen, että voidaan asettaa metsiinkin kohdistuvia yhteisiä tavoitteita, mutta tulisi voida kansallisesti päättää ne keinot, joilla tavoitteisiin päästään.”
Käsitteet haltuun
Mitä Seppä sanoisi metsänomistajalle, joka miettii kannattaako EU:n metsäsääntelyn lisääntyessä metsää omistaa, ostaa lisää vai myydä?
”On helppo maalailla piruja seinille, mutta iso kuva on kuitenkin se, että maapallon väestö kasvaa kaikkien ennusteiden mukaan rajusti. Jatkossakin tarvitaan siis uusiutuvia raaka-aineita. Jos ei puuta voida käyttää, niin mitä sitten? Näkisin, että metsänomistajien ja metsäsektorin ei siltä osin tarvitse olla huolissaan.”
Se on Sepän mukaan kuitenkin selvää, että Suomessakin kiinnitetään tulevaisuudessa entistä enemmän huomiota metsätalouden luonnonhoitoon, suojellaan enemmän metsiä ja metsitetään soveltuvia alueita.
Entä se Sepän varsinainen työ, joka on jäänyt hieman EU-asioiden varjoon?
”Kansainväliset asiat tarkoittavat siinä yhteydessä muita kuin EU-asioita eli lähinnä YK:n metsäasioita”, Seppä kertoo.
Hänen valittiin hiljan YK:n elintarvike- ja maatalousjärjestön FAO:n Euroopan metsätalouskomission johtokuntaan.
”Se on merkittävää työtä siinä mielessä, että siinä mietitään, mikä voisi olla metsien ja metsäsektorin rooli yhteiskunnassa ja samalla selvennetään erilaisia käsitteitä ja parannetaan tietopohjaa metsistä.”
Seppä on työskennellyt maa- ja metsätalousministeriössä vuodesta 2007, pitkälti koko virkamiesuransa EU:n metsäkysymysten parissa. Kansainvälisissä tehtävissä häntä kiehtoo se, että niissä pääsee tapaamaan sekä erilaisia ihmisiä että erilaisia metsiä.
Kansainvälisyys näkyy myös Sepän koulutustaustassa.
”Koulutukseltani olen alun perin filosofian maisteri. Aloitin yliopisto-opinnot Itä-Aasian tutkimuksella. Olen kuitenkin aina ollut kiinnostunut metsistä, joten vuonna 2000 aloin opiskella metsätieteitä.”
TEEMU SEPPÄ
- maa- ja metsätalousministeriön kansainvälisten asiain neuvos
- 48 vuotta
- syntynyt Helsingissä, asunut Kannonkoskella ja Nurmijärvellä, asuu Espoossa
- metsänhoitaja ja filosofian maisteri
- työskennellyt myös ympäristöministeriössä ja valtioneuvoston kansliassa
- vaimo ja kaksi lasta
- harrastaa talonrakennusta, luonnossa liikkumista, lukemista ja kielten opiskelua
Jos ajankohtaiset metsäasiat kiinnostavat, tilaa Metsälehti tästä.
