Vaihtelevan levyinen suojakaista on paras

Ojitukset ovat suurin syy purovesien tämänhetkiseen huonoon tilaan, sanoo tutkija Mari Annala.

Levein suojakaista tarvitaan märimpään kohtaan, jossa puuston kasvukin on heikointa. (Kuva: Sami Karppinen)
Levein suojakaista tarvitaan märimpään kohtaan, jossa puuston kasvukin on heikointa. (Kuva: Sami Karppinen)

Tutkimus on jo pitkään suositellut, että luonnolle hyödyllisempää on jättää vesistöjen varsiin vaihtelevan levyisiä suojavyöhykkeitä tasalevyisten kaistojen sijaan. Rantametsien suojakaistojen tulisi olla muuta ympäristöä leveämpiä etenkin kosteilla alueilla.

Maanomistajan näkökulmasta vaihtelevan levyinen suojavyöhyke tulee todennäköisesti edullisemmaksi kuin 15 metriä leveä tai leveämpi tasalevyinen vyöhyke, kertoo asiaa selvittäneessä tutkimuksessa mukana ollut tutkija Mari Annala Suomen ympäristökeskuksesta (Syke)

Levein suojakaista tarvitaan märimpään kohtaan, jossa puuston kasvukin on heikointa. Kosteissa paikoissa kasvaa myös todennäköisesti taloudellisesti vähäarvoisempaa lehtipuustoa.

”Jos suojakaistat tehdään tasalevyisinä kaikkialle, niille voi jäädä enemmän taloudellisesti arvokasta puustoa”, Annala sanoo.

Poimintahakkuilla suojakaistan kustannuksia voidaan saada alemmas. Annalan mukaan tärkeintä on säilyttää lehtipuut.

”Saman pinta-alan vievillä vaihtelevan levyisillä suojavyöhykkeillä saataisiin paremmat ekologiset vaikutukset kuin samalla pinta-alalla tasalevyisellä vyöhykkeillä.”

Suojakaista ei lohduta ojituskuormituksen vyöryessä

Vesien näkökulmasta ei voida tuijottaa vain rantametsiä. Yhtä tärkeää – ellei tärkeämpää – on se, mitä tapahtuu vesistön koko valuma-alueella.

Hyvä suojakaistapuusto ei puroeliöstöä loputtomiin lohduta, jos puroon valuu latvavesien suometsäojituksilta kahmalokaupalla kiintoainesta ja ravinteita.

”Ojitukset ovat suurin syy purovesien tämänhetkiseen huonoon tilaan”, Annala sanoo.

Annalan mukaan vesiensuojelu maksaa jollain tapaa joka tapauksessa ja toimintatapoja täytyy muuttaa. Vesistöjen tilan parantamiseen ja luontokadon estämiseen velvoittavat hänen mukaansa niin vesipuitedirektiivi kuin EU:n biodiversiteettistrategia ja ennallistamisasetus.

”Joko ehkäistään vesien tilan heikkenemistä etukäteen tai sitten yritetään korjata syntyneitä ongelmia. Jälkimmäinen on paitsi kalliimpaa, onnistuminen on epävarmaa ja puron palautuminen häiriöstä hidasta”, Annala sanoo.

Metsänhoito Metsänhoito

Kuvat