Joulun alla julkaistu raportti Suomen maankäyttösektorin (lulucf) ilmastotavoitteiden toteutumisesta hätkähdytti. Maankäyttösektorista oli vuonna 2021 tullut päästölähde, vaikka metsien nettokasvu, siis puuston kasvun ja poistuman erotus, oli yhä noin 11 miljoonaa kuutiometriä plussalla. Nettokasvu on yhtä kuin hiilinielu.
Punaiselle mennään, koska maankäytön muut päästöt, muun muassa turvemaiden viljely, metsien raivaaminen rakentamiseen ja viljelyyn, tuottavat runsaasti hiilipäästöjä.
Luonnonvarakeskuksen (Luke) tutkimusprofessorin Aleksi Lehtosen mukaan Suomen maankäyttösektorin nielun pitäisi EU:n määrittämän lulucf-tavoitteen mukaan olla 18 miljoonaa hiilidioksiditonnia vuodessa vuonna 2030. Nyt se on siis nolla.
Tavoitteen saavuttamiseksi tarvitaan kymmenen miljoonan hiilidioksiditonnin vuotuisia uusia päästövähennyksiä, Lehtonen sanoo. Keinoja maankäyttösektorin päästöjen vähentämiseen ovat muun muassa turvepeltojen viljelytapojen muutokset, suometsien jatkuva kasvatus sekä metsien raivaamisen rakentamiseen ja pelloiksi lopettaminen.
Samalla metsänieluja pitäisi vahvistaa kahdeksan miljoonan hiilidioksiditonnin edestä. Se edellyttää metsien vuosittaisen nettokasvun lisäämistä kuudella miljoonalla kuutiometrillä nykyisestä.
Kuusi miljoonaa kuutiota lisäkasvua
Vasta perustetun metsäbiotalouden tiedepaneelin puheenjohtajan, Luken tutkimusylijohtajan Antti Asikaisen mukaan metsänieluja voidaan vahvistaa joko puuston kasvua lisäämällä tai hakkuita vähentämällä.
Metsänielun lisäystarve on sama suuruusluokkaa kuin valtion metsien vuotuiset hakkuut. Jos ne lopetettaisiin, metsänielu saataisiin kerralla kuntoon. Hakkuiden rajoittamiseen Asikainen ei kuitenkaan usko.
”Pidän hakkuurajoituksia hyvin epätodennäköisinä.”
Puuston kasvun lisäämiseen on lukuisia keinoja, mutta metsänielujen riittävä vahvistaminen vuoteen 2035 mennessä olisi vaikeaa.
Luken tutkimusprofessori Jari Hynynen arvioi, että lannoituksin puuston vuotuista kasvua voitaisiin käytännössä lisätä noin miljoonan kuution verran vuoteen 2035 mennessä.
”Se edellyttäisi lannoitusten lisäämistä noin 50 000 hehtaarilla vuodessa, mukaan lukien kivennäismaiden kasvatuslannoitukset ja turvemaiden tuhkalannoitukset”, Hynynen sanoo.
Toistaiseksi kivennäismaiden lannoitukset ovat jäissä, koska Yara on Ukrainan sodan vuoksi ohjannut kaikki typpilannoitteet peltoviljelyyn huoltovarmuuden turvaamiseksi. Jatkossa metsätyppilannoitteiden luvataan tulevan uudelleen myyntiin.
Turvemaiden tuhkalannoituksia voitaisiin Suomen metsäkeskuksen mukaan lisätä jopa 60 000 hehtaariin vuodessa nykyisestä reilun 10 000 hehtaarin tasosta. Käytännössä mahdollinen lisäys on paljon pienempi, koska iso osa tuhkasta syntyy etelän voimalaitoksissa ja lannoituskohteet ovat Väli- ja Pohjois-Suomessa.
Lisäkasvua lievin harvennuksin
Nopein keino metsien hiilinielun vahvistamiseen olisi harvennusten lieventäminen, eli puita jätettäisiin hehtaarille nykyistä enemmän. Viime vuosina erityisesti nuoria metsiä on harvennettu liian voimakkaasti.
”Liian voimakkaat harvennukset alentavat puuston kasvua jopa viidenneksen. Käytännössä se tarkoittaa noin kahden kuution menetystä vuodessa hehtaarilla”, Hynynen sanoo.
Metsiä harvennetaan vuosittain reilut 500 000 hehtaaria. Vuotuinen kasvun lisäys voisi olla puolesta miljoonasta ylöspäin, jos harvennusvoimakkuutta alennettaisiin.
Metsän jalostus eli puiden kasvuominaisuuksien parantaminen voi 2030-luvulla tuottaa mittavasti lisäkasvua.
Hynynen laskee, että jalostetusta materiaalista perustettuja metsiä on parin miljoonan hehtaarin verran. Ne ovat keskimäärin 20-vuotiaita ja kasvavat maan parhailla kasvualueilla Suomen etelä- ja keskiosissa. Ne saavuttavat lähivuosina nopeimman kasvunsa vaiheen.
”Kymmenessä vuoden kuluttua ne kasvavat miljoonan, jopa kaksi miljoonaa kuutioita enemmän kuin jos taimikot olisi perustettu maatiaissiemenillä”, Hynynen toteaa.
Puuttomien alueiden metsityksillä ei juuri saada lisää metsien hiilinielua.
Yhden harhauskomuksen Hynynen haluaa kumota.
”Taimikoita tai kasvatusmetsiä harventaen metsien kasvua ja hiilinieluja ei voida lisätä ainakaan lyhyellä aikavälillä.”
Jos ajankohtaiset metsäasiat kiinnostavat, tilaa Metsälehti tästä.
Tutkiva journalisti voisi kysyä Hynyseltä, että kun hän sanoo, että kasvatusmetsien harventaminen ei lisää hiilinielua,
että tarkoittaako hän sillä pelkästään hiilidioksidin sitoutumisnopeutta ilmasta, vai onko hän tässä laskelmassaan huomioinut myös sen, minkälaisia tuotteita erijäreyksisestä puusta voidaan tuottaa ja mikä näihin eri tuotteisiin sidotun hiilen pysyvyys on.
Metsän kasvatuksen perustarkoitus on kuitenkin hyödyntää fotosyntesiä ja tuottaa siis uusiutuvaa raaka-ainetta monenlaisten hyödyllisten materiaalien valmistamiseksi ja taltioida samalla auringon energiaa käytettäväksi silloin kun sitä tarvitaan. Samalla korvataan fossiilisiilia polttoaineita ja fossiilisilla tuotettuja materiaaleja.
Hiilinielutarkastelu on aivan liian kapea-alainen.
Harvennuksen oikea tiheys ja ajankohta on usein aika hankala tehtävä. Olen kierrellyt eri ammattilaisten kanssa arvioimassa tätä. Joskus on käynyt niin, että ollaan katsottu, ettei harvennus ole vielä ajankohtainen, mutta seuraavana vuonna todettu, että olisikin pitänyt tehdä.
Jos harvennuksessa jätetään riittävä lukumäärä puuta vaikka pohjapinta-ala jäisikin suositusten alapuolelle, ei ole mielestäni kovin paha asia. Ne puut kasvat kuitenkin. Pahempi on, jos harvennus viivästyy ja latvus pienenee liikaa. Tämähän vaikuttaa negatiivisesti puun koko loppuiän kasvuun. Ajourat ovat se ongelma. Niitä pitäisi saada kapeammiksi.
Meillä Suomessa on tapana, että kohkataan kerralla jostain asiasta. Nyt se on hiilinielu. Ei me voida maailmaa pelastaa on se metsiemme nielu jonkun miljoonaa m3 suurempi tai pienempi. Metsämme voimme helposti pilata huonoilla ohjeilla.
Kaikenlaisten uhkakuvien maalailuilla vaikutetaan todella tehokkaasti metsäalan tulevaisuudenuskoon. Luulen, että Suomesta löytyy porukkaa, joka toivookin metsäalamme surkastuvan. Näille haaveille on syytä panna stoppi. Keskitytään vaan kasvattamaan metsiämme parhaalla osaamallamme tavalla. Silloin nielukin on paras mitä on mahdollista saada
Olen seurannut vuosikymenten ajan erään mäntykankaan männikön kehitystä (tien varrella naapurissa) , kun ei ole tehty kuin hyvin varovainen ensiharvennus n. 40 v. sitten. Metsä on arviolta n. 80 vuoden ikäistä ja tukkipuuta on vähän. Puissa on suht. vähän elävää latvusta. Siinä kokonaiskasvu on varmaan ainakin välillä ollut hyvä mutta nyt puiden kasvu alkanut taantua eikä kunnon tukkipuita ole yhtään metsän iästä huolimatta.
Kokonaishiilitaseeseen pitää laskea myös puutuotteiden vaikutus
Pieni tukkipuu% vähentää hiilivarastoa ja suuri lisää sitä. Harvennuksilla aikaansaatu aikaistunut päätehakkuumahdollisuus myös lisää seuraavan (jalostetun alkuperän) puusukupolven puiden kasvua ja hiilen sitoutumista.
Onko otettu huomioon käyttökelvottoman roskapuun poistamisen vaikutuksia hiilinieluun?Mitä kauemmin roskapuuta kasvatetaan ,sitä suurempi päästö sen kaatamisesta ja lahoamisesta aiheutuu ja sitä huonommin kasvussa kilpailusta kärsinyt puusto pystyy elinaikanaan hiiltä sitomaan.
Kun taimikot hoidetaan ajallaan roskapuuston määrä vähenee ja hiiltä sitovan puuston määrä kasvaa tasolle ,josta riittää harvennettavaa puuston optimaalisen tiheyden ja sen myötä hilensidonnan kärsimättä. Vajaapuustoisuus johtuu usein jo laiminlyönneistä taimikoiden kohdalla , koska kilpaileva puuaines on tukahduttanut kasvatettavaksi aiotun puuston kehityksen. Tulosta ei kannata ihmetellä , jos elinkelvottomien puiden poistamisen jälkeen metsä jää puustoltaan harvaksi ja hiilensidonta ei ole paras mahdollinen. Harvennustiheys/ voimakkuus määräytyy biologisin perustein , ei mielikuvien perusteella. Kehityskelvottomia puita on palstalle turha jättää muutamaa harakan pesäpuuta lukuunottamatta.
Hyvä artikkeli, hyvä keskustelu. Hynysen kommenttiin taimikonhoidosta: jos latvukset supistuvat ihan olemattomiin, niin tulevaa kasvua saatetaan menettää ainakin sitä kautta että huonoa lähtötilannetta seuraavana vuorossa oleva ensiharvennus voi johtaa vajaatuottoisuuteen. Kuten edellä keskustelijat totesivat: taimikonhoitojen laiminlyönti heikentää puun varastoitumista puutuotteisiin ja tuottoa euroissa.
”metsänielujen riittävä vahvistaminen vuoteen 2035 mennessä olisi vaikeaa.”
Tämä ei pidä paikkaansa !!
Puun kasvattajat tietävät, että metsänhoitotoimenpiteiden jälkeen metsä kasvaa paremmin jo seuraavana kesänä.
Jos Suomessa tämän hälyn seurauksen aloitetaan tehokampanaja puun kasvatuksen tehostamiseksi motivoimalla metsänomistajia monin tavoin, voimme lisätä kasvuja jopa luokkaa 5 % vuodessa.
Pääsyy ensiharvennusten jälkeiselle kasvun romahdukselle on liian pieneksi kutistunut latvus eli puiden ”riukuuntuminen” (riuku on hontelo ja pienilatvainen puu).
Jos taimet kasvatetaan selvästi nykyistä harvempana (esim. 1200 kpl/ha) ja ensiharvennus tehdään ennen puiden karsiutumista parasta pystyyn jättäen, mitään romahdusta ei tule vain kasvun kiihtyminen.
Täysilatvaisilla puilla EH pitää myös tehdä niin harvaksi, että ne voivat kasvaa ”riukuuntumatta” vähintään 6-8 v vuotta, jolloin on seuraavan
väjennyksen paikka.
Hyvä metsänhoito on latvusten hoitoa.
Varttuneessa katvatusmetsässä, joissa pääsääntöisesti kasvu on liikatiheyden takia pahasti hyytynyt, kannattaa vielä tehdä ns. superharvennus 200 runkoon/ha, jolla tiheydellä terve ja hyvälatvainen metsikkö kasvaa vielä vuosikymmenet hyvällä teholla.
Ehkä tehokkain lisäkasvun tekijä on tukkeutuneiden metsäojien perkaus. Korka pohjavesi hukuttaa välttämättömän maanalaisen kasvun ja hiilensidonnan (juuret, sienirihmastot, pieneliöt , mikrobit), jolloin runkojenkin kasvu menetetään.
Kaikki maata viljelevät ovat tienneet vuosituhansia: märkä maa ei kasvata kunnolla mitään.
Kuvituskuvan hiilen sidonta on varsin kyseenalainen vähän pitemmällä tähtäimellä. Osa pienemmistä männyistä kuolee. Osa näistä pienemmistä sinnittelee hengissä kasvamatta, mutta eivät kehity koskaan tukkipuiksi. Ylitiheys haittaa valtapuidenkin kasvua.
Jos olisi harvennettu ajoissa, niin kasvu olisi samaa luokkaa kuin harventamattomalla. Olisi saatu paljon puuta talteen. Käytetty sitten selluksi tai energiaksi on eri juttu.