Yleisradio jatkoi yllätyksetöntä metsäjournalismiaan, kun toimittaja Tuukka Tervonen haastatteli aktivistitutkijoita, jotka kertoivat, kuinka metsäala on yrittänyt painostaa ja vaientaa heitä. Juttu julkaistiin tänään 19.9.2024 Ylen verkkosivuilla.

Aktivistitutkijalla tarkoitan tutkijaa, jolta olisi hyvin vaikea odottaa puoltakaan sivulausetta metsätaloutta ymmärtävää tutkimusta. Voisi puhua myös agendatutkijoista.

Tervosen jutun lähtökohtana on Itä-Suomen yliopiston rehtori Tapio Määtän Suomen Kuvalehdessä julkaistu muistelo 20 vuoden takaa.

2000-luvun alussa ympäristöoikeutta tutkinut Määttä väittää metsäalan edustajien koettaneen vaientaa heille ikävien tutkimustulosten julkaisemisen soittelemalla yliopiston rehtorille.

Määtän vuosikymmenten takainen ”ikävä” tutkimus käsitteli metsärikoksia. En tiedä, yrittikö joku vaientaa häntä, mutta ei ainakaan onnistunut. Tulokset uutisoitiin näkyvästi ja kuuluvasti valtakunnan isoissa medioissa – ja myös Metsälehdessä.

Tämä tapahtui siis vuonna 2003. Määtän kolumni Suomen Kuvalehden verkkosivulla julkaistiin tämän kuun kahdeksannelle päivälle. Varmasti ihan vilpittömässä mielessä…

Painostettuja ja huijattuja

Toinen Ylen jutussa esitelty konkreettinen esimerkki on Ruotsin maatalousyliopistossa työskentelevän Kaisa Raition tapaus.

Raitio muistaa tulleensa painostetuksi ja uhkailluksi tilaisuudessa, jossa hän yhdessä Metsähallituksen ihmisten kanssa valmisteli yhteistyötä Raition väitöskirjan aineiston keräämiseksi.

Tilaisuuteen osallistunut Metsähallituksen entinen aluejohtaja Kii Korhonen taas muistaa Metsähallituksen ihmisten kokeneen tulleensa huijatuksi.

”Keskustelu saattoi olla kovaa, mutta olennaista on, että sovimme yhteistyöstä Raition kanssa. Sopimuksen mukaan suostuimme hänen haastateltavakseen ja annoimme tutkimukseen aineistoja. Sovimme myös, että me kolme Metsähallituksen tohtoria saamme lukea väitöskirjan ennen sen julkaisemista”, Korhonen muistelee.

Korhosen lisäksi Metsähallituksen tohtoritrioon kuuluivat Pauli Wallenius ja Tore Högnäs.

Yllätys oli melkoinen, kun väitöskirja julkaistiin, eivätkä Metsähallituksen ihmiset päässeet ennalta tarkastamaan edes omia haastatteluitaan, joista osan kerrotaan olleen kauniisti sanoen epätarkasti kirjoitettu.

”Kysyimme tätä Raitiolta ja hän vastasi, että hänellä taisi olla väärä numero Pauli Walleniukselle”, Kii Korhonen muistelee.

Ajan kultaamia muistoja

Myös ansiokkaasti metsäsektoria tutkinut ja tutkiva Jakob Donner-Amnell muistelee metsäalan esittäneen yliopiston rehtorille huolensa, että hänet oli pestattu metsäalan ennakointitiimiin ja ennakointityön mahdollisesti vääränlaisesta sisällöstä.

Tämä on tietysti paheksuttavaa, mutta kuten Määtän ja Raitionkin tapauksessa karut muistumat takautuivat nyt Donner-Amnellin mieleen 25 vuoden takaa.

Myös Jyväskylän yliopiston professori ja Suomen luontopaneelin puheenjohtaja Janne Kotiaho kokee kohdanneensa vaikuttamis- ja painostusyrityksiä.

Ylen jutussa Kotiaho kertoo kokevansa, että keskusteluissa usein haastetaan valheellisilla väitteillä tutkijan sanomisia, mitä hän jo tavallaan pitää vaientamisena, koska tarkoitus on luoda tutkijoista epäluotettavaa kuvaa. Tällöin tutkijat jäävät pois keskusteluista, jolloin yhteiskuntaa johdetaan edunvalvonta, ei tietoon perustuen.

Kokemuksia on vaikea kiistää, mutta näin sivusta katsoen näyttäisi siltä, että Kotiaho itse on saanut tietonsa ja tutkimustuloksensa julkisuuteen melko vaivattomasti.

Ylen juttuun liittyvällä videolla Kotiaho sanoo, että osa tutkijoista pelkää ryöpytystä niin paljon, että he jäävät keskusteluista pois.

Tämä on varmasti totta. Kuvitellaanpa, että metsäntutkija esittäisi vanhojen metsien hakkuiden lisäämistä ja tehokasta viljelyä keinona tehostaa metsien hiilensidontaa. Luvassa olisi ennennäkemättömän raivokas paskamyrsky mediassa…

Jos ajankohtaiset metsäasiat kiinnostavat, tilaa Metsälehti tästä.