”Iso haaste on, miten saamme metsät imemään sen hiilen, mitä Suomi päästää vielä kymmenen vuoden päästä”, ministeri Kai Mykkänen totesi eilen maanantaina A-studiossa.
Mykkäsen mukaan hallitus pyrkii yhä ilmastolain mukaiseen hiilipäästöjen nettomääräiseen nollatavoitteeseen 2035. Enimmäkseen tämä tarkoittaa Mykkäsen mukaan sitä, että maaperän ja metsien hiilensidonnalle pystytään tekemään parantavia toimia.
Näiden keinojen etsimisessä tullaan Mykkäsen mukaan ensisijaisesti keskustelemaan talousmetsien kiertoaikojen pidentämisestä, joka ei hänen mukaansa välttämättä tarkoita puun myyntitulojen pienenemistä, vaan sitä, että myydään arvokkaampaa ja nykyistä järeämpää puuta.
”Sillä voi olla hiilinielua lisäävä vaikutus”, Mykkänen sanoi.
Mykkänen väisteli toimittajan kysymystä siitä, tullaanko hakkuita rajoittamaan lailla.
Kiertoaikojen pidentäminen rajaa Mykkäsenkin mukaan kuitenkin sitä, minkä ikäisinä leimikoita tehdään.
”Toisaalta niitä voidaan myydä vähän arvokkaampina”, Mykkänen puolusti.
”Sanoisin, että meidän tulee kansantaloutena löytää tapa hyödyntää rajallista puuvarantoa entistä korkeammalla arvonlisällä niin, että myöskin hakkuumäärä pysyy kohtuullisella tasolla”, Mykkänen sanoi selventämättä kuitenkaan sitä, miksi ”korkeampi arvonlisä” ei synny jo nyt markkinaehtoisesti.
”Hakkuumäärissä alueellisesti haasteita”
Mykkäsen mukaan Suomella on hakkuumäärissä alueellisesti haasteita. Hän ei kuitenkaan täsmentänyt, miksi asiaa tarkastellaan alueellisesti, kun Suomen päästötavoitteet ovat valtakunnalliset, eivätkä alueelliset.
”Pitää tarkastella, onko mahdollista löytää metsätalouden tulonmuodostukseen muita tapoja kuin hakkuumäärien kasvu”, Mykkänen sanoi
Osa ratkaisua voi Mykkäsen mukaan olla se, että metsät saadaan kasvamaan paremmin ja turvemailla maaperä sitomaan hiiltä paremmin.
”Vastuu on tässä maa- ja metsätalousministeriöllä. Heidän puoleltaan tulee esityksiä, joita hallitus talvella käsittelee, kun ilmastostrategiaa tehdään.”
”Meillä on katalogi, josta valmistelua tehdään”
Ympäristöministeriökin on Mykkäsen mukaan valmistelussa mukana.
”Meillä on katalogi, josta valmistelua tehdään. Nyt mietitään jo 150 vuotta kehittyneen suomalaisen metsänhoidon edelleen päivittämistä 2030-luvun malliin. Moni suomalainen tulee elämään taloudellisesti metsistä silloin niin kuin nytkin, mutta se tullaan tekemään niin, että se mahdollistaa yhä suuremman hiilensidonnan”, Mykkänen sanoi.
Suurempaan hiilensidontaan metsissä päästään Mykkäsen mukaan sekä lainsäädännöllä että kannustimilla.
”Se tehdään vähän molemmilla. On hyvin vanha suomalainen perinne, että meillä on tietyt asiat yhteisillä pelisäännöillä ja sitten ala kehittää toimintaansa.”
Metsänomistajien pelko on, että he joutuvat maksumiehiksi, jos lainsäädännöllä aletaan rajoittaa hakkuita.
”Enemmänkin kyse on siitä, miten saadaan arvokkaampia kantohintoja ja että saadaan arvokkaasti se puu käytettyä”, Mykkänen totesi.
A-studio jätti kuitenkin kysymättä, miksi teollisuus ei käytä puuta ”arvokkaasti” jo nyt. Olennainen kysymys on, miksi puun ”arvokasta” käyttöä ei synny markkinaehtoisesti ja miksi siihen tarvittaisin hakkuiden rajoittamista lainsäädännöllä.
Bakussa askel metsien hiilensidonnan kaupallistamiseen
”On myös tärkeätä luoda metsänomistajalle mahdollisuuksia tienata enemmän sillä puukuutiolla, mutta myös hiilensidonnalla ja luontoarvojen tuottamisella”, Mykkänen totesi. Luontoarvoilla ja hiilensidonnalla tienaamisen mahdollistaminen ovat metsänomistajille tervetulleita uudistuksia. Toisaalta ne vähentävät metsäteollisuuden arvonlisää Suomessa.
Mykkäsen mukaan metsien hiilensidonnan kaupallistamisessa otettiin eilen askel eteen päin Bakun ilmastokokouksessa, kun yksityissektorin rahoittaman hiilensidonnan säännöistä saatiin sovittua vuosia kiistelty artikla.
Sään ääri-ilmiöistä huolestuneille Mykkänen totesi, että fossiilipäästöjen pienentämistä kiihdytetään erityisesti teollisuudessa ja energian tuotannossa. Suomalaisesta sähköstä on Mykkäsen mukaan jo 95 prosenttia päästötöntä.
Jos ajankohtaiset metsäasiat kiinnostavat, tilaa Metsälehti tästä.
Eipä tässä kovin pitkään vapaudesta ehdittykään nauttia. Pari vinkkiä Mykkäselle:
1. Harvennusten lakirajaa voi tiukentaa. Siitä on todennäköisesti vain hyötyä MO:n kannalta, koska se rajoittaa hakkuun toteuttavan tahon mielivaltaa.
2. Päätehakkuille voidaan palauttaa kohtuullinen läpimittaraja. Se ei haittaa tuottavaa metsätaloutta kunhan vajaatuottoiset sallitaan edelleen poikkeuksena.
”…miten saamme metsät imemään sen hiilen..”
Miksi ei puututa kunnolla uudistamisvelvoitteen toteutumiseen? Ennen oli vakuustalletus ja tiukempi määrä-aika kehityskelpoisen taimikon perustamiseksi. Nämä takaisin niille, joilla homma ei toimi.
Naapuritilan huijarimaanomistaja ei ole 10 ha:n aukolleen tehnyt 8 vuoteen tikkua ristiin.
Hyviä esityksiä kummaltakin kirjoittajalta edellä. Panulle sen verran että haevennuksia ei hakata mielivaltaiseksi nykyäänkään. Kyllä metsänomistajan tahtotila on edelleen tärkein pointti.
Hirvieläimille tarvitaan pikaisesti metsästysoikeudesta, pyyntiluvista ja muista turhista rajoituksista vapaa metsästysmahdollisuus. Yli 50 vuotta liian tiheänä pidetty hirvikanta on ohjannut metsien uudistamista etelä-Suomessa jopa kuivahkoja kankaita (VT) käsittäen kuusen kasvatukselle. Tähän tarvitaan muutos.
Tästä johtuen on odotettavissa jo lähitulevaisuudessa kuusikoissa lisääntyvästi hyönteis- , juurikääpä- , metsäpalo- ja myrskytuhoja. Tämä vähentää nyt ja tulevaisuudessa metsiemme hiilensidontaa suurillakin pinta-aloilla.