Aamupäivän tunnelma Saaristoilla on kaikkea muuta kuin sotilaallinen. Mikään ei paljasta, että perheen pää on taustaltaan ammattisotilas, arvoltaan everstiluutnantti. Aamuherätyksiä ei tässä talossa karjuta, vaan joululomaa viettävä perhe heräilee hiljalleen aamupäivän aikana. Vaikutelma on enemmän boheemi kuin sotilaallinen.

50-vuotias Esa Saaristo itse toki luontuu mielikuvaan ammattiupseerista. Kerronta on selkeää ja olemus jäntevä: harrastuksista löytyy triathlonia, maratoneja ja pitkän matkan sotilaspartiohiihtoa.

Nykyisin mies on ammatiltaan tosin puuntuottaja. Oppi on itse hankittua ja metsäteknikkoisän peruja.

Nuoruudessaan Saaristo hakeutui sotilasuralle. Kadettikoulun ja sotakorkeakoulun opein tie olisi ollut auki vaikka kenraaliksi.

”Monet kurssitoveistani ovat tällä haavaa everstejä.”

Saaristo irtaantui upseerin uraputkesta vuosituhannen alkuvuosina. Viimeisin asemapaikka oli Tikkakoskella ilmavoimien esikunnassa. Jyväskylän seudulta oli pitkä matka kotiseudulle Kristiinankaupungin lähelle Karijoelle, jossa suvun metsät odottivat hoitajaansa.

”Tilallamme tehtiin sukupolvenvaihdos vuonna 2004 ja erosin vakinaisesta palveluksesta. Ansiotaso laski, mutta elämisen laatu parani. Nyt saimme koko perhe asettua Karijoelle.”

Kallioluolasta ulkoilmaan

Sukupolvenvaihdoksessa Saaristo lunasti yhdessä siskonsa kanssa 600 hehtaarin metsät. Pääkaupunkiseudulla asuva sisko hoitaa hallinnollisen puolen. Operatiivinen puoli on Saariston heiniä, mikä useimpina työpäivinä tarkoittaa urakkatahtista rynnäköintiä raivaussahan kanssa.

Metsänhoitotyöt tehdään pääosin omin voimin. Metsään on lähdettävä kelissä kuin kelissä, myös talvella. Tammikuun alkupäivinä Saaristo harvensi vesakoitunutta männyntaimikkoaan.

”Ilmavoimissa työskentelin kolme viimeistä palvelusvuotta kallioluolassa. Täällä riittää raitista ilmaa. Toisaalta olen nuoresta pitäen oppinut tekemään metsätöitä ja pitämään niistä.”

Raivattavaa kertyy vuosittain yli sata hehtaaria. Isän perua olevista kotimetsistä ei näin isoa raivausurakkaa muodostuisi, mutta Saaristot ovat kuluneiden kymmenen vuoden aikana kolminkertaistaneet metsäpinta-alansa.

”Ostopalstat ovat tyypillisesti hoitamattomia. Ne on ennakkoraivattava ennen kuin harvennuksia voi aloittaa. Lisäksi olemme kymmenen vuoden aikana päätehakanneet ja uudistaneet metsiä 600 hehtaaria, joten varhaisperkaustyömaita on vähintään riittävästi.”

Pohjalaisen metsänhoidon erityispiirre ovat pitkät ja kapeat metsäpalstat. Saaristollakin on tiloja, joiden pituus on jopa viisi kilometriä ja leveys 20–60 metriä.

”Ennen vanhaan maita ei osattu kunnolla jyvittää. Tiloja pituussuunnassa halkomalla saatiin kaikille perillisille mahdollisimman samanarvoiset palstat. Nykyisin kapeimpien palstojen hoito onnistuu vain yhteispelillä naapurien kanssa.”

Kriisivalmius paremmaksi

Sukupolvenvaihdoksen jälkeen Saaristot kaavailivat perustavansa maistaan yhteismetsän. Se jäi lopulta tekemättä, sillä yhteismetsään liitetyt metsät eivät kelpaisi maa- ja metsätalousyrittäjien myel-vakuutuksen perusteeksi.

Saaristo esittää, että metsätilat rinnastettaisiin sukupolvenvaihdoksissa maatiloihin.

”Ei voi olla kenenkään etu, että metsänomistajat joutuvat 30 vuoden välein ostamaan tilansa. Sukupolvenvaihdoksiin kannattaisi tarjota kunnon etuudet. Uusien omistajien käsissä puuta lähtee aina runsaasti liikkeelle ja kaikki hyötyisivät, myös verottaja.”

Saaristolla on yhteistyösopimus Metsä Groupin kanssa. Mies kiittelee yhtiön Metsäverkko-palvelua, jolla isonkin metsätilan metsätietojen hallinta on vaivatonta.

Entinen ammattisotilas osaa arvostaa Metsäverkkoa myös toisesta syystä.

”Se parantaa tilan kriisivalmiutta. Tieto, mitä metsissä pitää tehdä, löytyy verkosta, vaikka minä joutuisin tapaturmaan ja olisin odottamatta poissa pelistä. Samasta syystä olen perehdyttänyt luotto-ostomiehemme tilan asioihin.”

Mies kehuu myös monien moittimaa Metsäkeskuksen Metsään.fi-tietojärjelmää.

”Nyt kun kemeratöiden sähköinen ilmoittaminen on saatu toimimaan, tukirahat tulevat tilille parissa päivässä.”

”Isänmaallisuutta teollisuudelta”

Metsä Group -yhteistyöstä huolimatta kaikki Saaristojen puukaupat kilpailutetaan.

”Emme ole minkään puunostajan torppareita.”

Varttuneet harvennukset ja päätehakkuut myydään pystykaupoin. Tukkivaltaisilla leimikoilla paikallinen Isojoen saha on tärkeä kumppani.

”Minulla on Excelissä sivu, jolla vertailen eri ostajien tarjouksia. Laadimme ostajille valmiit, maastoon merkityt ja ennakkoraivatut leimikkopaketit. Yleensä meidän leimikot hakataan nopeasti.”

Ensiharvennukset Saaristo hakkauttaa hankintatyönä pääosin talviaikaan, mikä Pohjanmaan turvemailla on ymmärrettävää.

”Minulla on luottoyrittäjät. Hakkuut tehdään puiden välissä kulkevalla tuunatulla Harverilla. Ajokoneena on metsävarusteinen maataloustraktori. Yrittäjien työn laatu miellyttää silmääni.”

Julkaistu kokonaisuudessaan Metsälehti Makasiinissa 1/2017

Jos ajankohtaiset metsäasiat kiinnostavat, tilaa Metsälehti tästä.