Soveltava kemia voi tarjota vastauksen nyt melko vähäiseen hybridihaavan hyödyntämiseen. Oulun yliopistossa tarkastetussa väitöskirjassa tutkittiin erilaisia hybridihaavan kuoresta saatavia kemiallisia yhdisteitä.

Hybridihaavan arvostus Suomessa voisi kasvaa, jos sen biomassalle löydetään uusia käyttökohteita, arvioi aiheesta tohtoriksi väitellyt Luonnonvarakeskuksen tutkija Pasi Korkalo.

Eurooppalaisesta ja amerikkalaisesta haapapuusta risteytetty hybridihaapa rantautui Suomeen 1950-luvulla. Tuolloin siitä kaavailtiin tulitikkujen raaka-ainetta, mutta niiden valmistus Suomessa hiipui 1970-luvulla.

Nopean kasvuvauhtinsa ansiosta puulajista kiinnostuttiin uudelleen 1990-luvulla. Selluteollisuuden innostus kuitenkin laantui ennen kuin tuolloin istutetut puut olivat hakkuukypsiä.

Nyt hybridihaapa nähdään Suomessa lähinnä monimuotoisuutta lisäävänä puulajina.

Hybridihaavan kuoren kemiallinen koostumus kuitenkin mahdollistaa sen monipuolisen hyödyntämisen. Korkalon väitöstutkimuksen tavoitteena oli tuottaa samasta kuorimassasta useita erilaisia aineita ilman, että mitään menee hukkaan.

Tutkimuksessa saatiin aikaan varsin monenlaisia tuoteaihioita. Ensin kuoren uutteista tuotettiin hiilivaahtoa, jolla voidaan korvata fossiiliperäisiä vaahtokemikaaleja esimerkiksi lämmönsietokykyä vaativissa eristeissä.

Kuoren uuteaineiden erotuksen jälkeen kuorimassa paahdettiin hapettomissa olosuhteissa, jolloin kuorijäännöksestä syntyi tislettä. Tisle todettiin toimivaksi kemikaaliksi tiettyjen rikkakasvien ja sienitautien torjunnassa. Jäljelle jäi vielä biomassa, jota voitaisiin hyödyntää edelleen esimerkiksi biohiilen raaka-aineena tai energiantuotannossa.

Jos ajankohtaiset metsäasiat kiinnostavat, tilaa Metsälehti tästä.