Myyräkantojen vaihtelussa vallitsevat edelleen vahvat maantieteelliset erot. Viimeksi laajaa maantieteellistä samanaikaisuutta oli 2008, jolloin myyrähuippu ulottui samanaikaisesti etelärannikolta Oulun kieppeille ja länsirannikolta itärajalle. Sen jälkeen suuriin myyrähuippuihin liittyvä laaja maantieteellinen synkronia on ollut kateissa jo melkoisen kauan, ja sama suuntaus jatkuu.

Voimakkaat ja maantieteellisesti laajalti samanaikaiset myyräsyklit vaikuttavat olevan riippuvaisia peltomyyrien esiintymisestä. Jos peltomyyrät, pahimmat taimituholaisemme, ovat vähissä, syklit voivat kadota väliaikaisesti kokonaan. Näin näyttää käyneen Kaakkois-Suomessa, missä myyräkannat ovat jo usean vuoden ajan vaihdelleet vain vuodenaikaisesti – keväällä vähemmän ja syksyllä enemmän. Myös paikoin Keski-Suomessa on havaittu vastaavaa.

Tämä epämääräisyys voisi liittyä talvisten lumiolosuhteiden suureen vaihteluun.Toisaalta pitkät kuivuusjaksot keskikesällä haittaavat peltomyyrien lisääntymistä. Ne tarvitsevat tuoretta itävää heinäkasvillisuutta lisääntyäkseen hyvin.

Lounais-Suomessa ja osissa Pirkanmaata myyräkannat olivat syksyllä huippuvaiheessa. Myyrien määrä ei kuitenkaan ollut järin suuri. Lounais-Suomen kohtalainen myyrähuippu taittuu todennäköisesti alkaneen talven aikana.

Kaakkoisimmassa Suomessa myyriä tavattiin vähän tai kohtalaisesti. Alueen myyräkantojen vaihtelussa ei ole useaan vuoteen ollut havaittavissa selkeää monivuotista sykliä. Kannat ovat sen sijaan vaihdelleet vuodenaikaisesti, vuodesta toiseen samalla tasolla.

Etelä- ja Keski-Pohjanmaan ja Pohjanmaan maakunnissa myyräkannat ovat alkaneet odotetusti kasvaa kesän 2023 aikana. Myyräsyklit ovat tällä läntisen Suomen alueella olleet säännöllisimmät koko Suomessa. Tämän perusteella on odotettavissa, että seuraava myyrähuippu saavutetaan siellä syksyllä 2024.

Keski-Suomessa, Pohjois-Savossa ja Pohjois-Karjalassa myyräkannat ovat niukat. Paikoin metsämyyriä on kuitenkin ollut sen verran, että ulkorakennuksissa ovat loukut naksuneet metsämyyrien pyrkiessä suojaan pakkasten tullessa. Peltomyyrät ovat vähissä.

Oulun seudulla ja Kainuussa koettiin myyrähuippu syksyllä 2022, ja myyrärunsaus jatkui vielä syksyyn. Alueella on siis luvassa jo toinen peräkkäinen talvi, jolloin myyrämäärät ovat korkeita.

Metsä-Lapissa myyrävaihtelu on viime vuosina ollut vaimeaa ja kohtalaisen epäsäännöllistä. Metsä-Lapissa ja Pohjois-Pohjanmaan pohjoisemmissa osissa metsämyyrät kuitenkin runsastuivat selvästi kesän 2023 aikana. Kuluneen kesän laaja-alainen myyräkantojen kasvu voi enteillä huippua ensi syksyksi.

Ylä-Lapin Käsivarressa ja Uts­joella myyräkannat olivat huippuvaiheessa. Kesällä 2022 oli voimakas nousuvaihe, keväällä jyrsijöitä esiintyi Ylä-Lapissa runsaasti ja lisääntyminen alkoi varhain, mikä ennakoi huippua syksylle. Myyrien kannannousu kuitenkin hidastui kesällä, mahdollisesti poikkeuksellisen kuivuuden vuoksi, ja huippu jäi keskinkertaiseksi.

Suurin taimituhoriski kohdistuu Oulun seudulle ja Kainuuseen, missä esiintyy runsaasti peltomyyriä, Kainuun pohjoisosissa myös lapinmyyriä. Näillä alueilla todettiin jo viime talvena myyrien aiheuttamia taimituhoja, ja uusia tuhoja on odotettavissa alkaneen talven aikana. Myös Lounais-Suomessa myyriä voi esiintyä paikoin niin runsaasti, että taimituhoja syntyy talvella.

Metsämyyrät levittävät myyräkuumetta aiheuttavaa Puumala-hantavirusta eritteissään, ja tartunta tapahtuu hengitysteitse pölyävissä paikoissa uloste-aero­soleista. Jyrsijöiden jätöksiä siivotessa kannattaa välttää pölyävän aineksen ilmaan nousemista, eikä pölyimuria pidä käyttää.

Jos asumuksiin syystalvella tuppautuu metsämyyriä, kannattaa pitää hiirenloukkuja jatkuvasti vireessä ja ennaltaehkäistä viruksen leviäminen. Loukkuun kuolleesta metsämyyrästä tartuntaa ei saa.

Kirjoittajat ovat Luonnonvarakeskuksen tutkijoita.

Jos ajankohtaiset metsäasiat kiinnostavat, tilaa Metsälehti tästä.